Toimittaja: Kaisu Niska

AAVASAKSA – Viime sunnuntaina Aavasaksan vaaran laelle kokoontui näyttävä joukko hattupäistä kansaa, olihan kyseessä Annikki Kariniemi -viikon päättävä Hattujuhla. 

Kun muistelee ensimmäisten Hattujuhlien yleisöä vuosikymmen sitten, oli hattujen määrä silloin huomattavasti vähäisempi kuin nyt. Tosin yleisömääräkin taisi olla pienempi.

Tänä vuonna hattu taisi olla päässä jokaisella osallistujalla, sukupuolesta riippumatta. Hatut olivat myös toinen toistaan kauniimpia, joten viime vuonna aloitettu leikkimielinen hattukilpailu oli saanut yleisön panostamaan päähineeseensä.

Hattuihin oli löydetty koristeeksi monenlaisia kukkia, höyheniä, nauhoja ja jopa tuoreita hilloja, jotka juhlan aikana kypsyivät entistä mehevämmiksi.

Tuija Alanko sekä lapset Kai ja Linda Lantto olivat löytäneet päähänsä aidot Posti- ja telelaitoksen päähineet.

– Nämä löytyivät tädin kaapista, ovat vanhat ja aidot. Tädin mies ajoi postiautoa, Tuija Alanko kertoo.

Anna-Liisa Pasma oli kaivanut esille isoäitinsä harsohatun, jota hän säilyttää aarteenaan laatikossa.

Ja ne tuoreet hillat, ne olivat Salme Ylävaaran hatussa.

Hattukilpailun voittajaksi selviytyi kuitenkin Anja Alajärvi, jonka lierihattua koristi todella runsas kukkaseppele. 

Parhaan hatun valitsivat juhlan vierailijatähdet, perulainen muusikko José Moncada sekä kirjailija-ohjaaja Tuula Väisänen.

Ilmassa turskan tuoksu

Kirjailijavieras Tuula Väisästä haastatellut Virpi Peitso kysyi ensimmäiseksi yleisöltä, ”tunnettekos turskan tuoksun?” Tämä siksi, että haastattelun aiheena olevat Väisäsen kaksi kirjaa käsittelevät Norjan Jäämeren rannoilla asuvien ja työtä tekevien kalastajien ja kalatehtaan työtekijöiden elämää.

Peitso luki haastattelun aluksi katkelman Väisäsen kalatehdaskirjasta Uula-Antin tekohampaat, ja toivotti näin kirjailijan tervetulleeksi Hattujuhlaan.

– Miten ihmeessä kirjoitit kalatehdasromaanin? Peitso kysyi Väisäseltä.

Tämä vastasi toteamalla, että kirja pohjautuu pitkälti hänen omiin kokemuksiinsa.

– Tässä toteutuu se sanonta, ”elä sellainen elämä, että pystyt kirjoittamaan kirjan”. Tunsin vahvaa velvoitetta kirjoittaa kalatehdasajoista, koska en ole ainakaan itse törmännyt kalatehdastyöstä kirjoitettuihin romaaneihin. 

Lue koko juttu Meän Tornionlaakson sivuilta 2 ja 3.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy