Toimittaja: Ville-Matti Hannu

Johanna Vaattovaara tuntee Tornionlaakson murteen erityispiirteen, h-äänteen.

TORNIONLAAKSO – Mihin välhiin sie tunget H:n? Vai tarviikhaan sitä ees tunkea, eikö se tipaha aivan luonnollisesti paikalheen?

– Ihmisillähän on yleinen käsitys siitä, siellä Lapissa sitä h:ta lisätään eri paikkaan, mutta asia ei ole näin. Kyseessä on kielihistoriallinen jäänne. H:ta on ollut aikanaan kaikissa Suomen kantamurteissa, mutta se on vain lähes kaikista hävinnyt, Tampereen yliopiston suomen kielen professori Johanna Vaattovaara kertoo.

Eli voi miettiä, että molhaan pietty oma pää ja meän kieli. Mutta mille paikalle se h sitte tipahtaa?

– No sehän vaihtelee paikasta riippuen, kuten Väylän ihmiset tietävät, Vaattovaara sanoo.

 Ylitorniolla sanotaan, kun lähdetään ruokailemaan, että ”lähen syöhmään”. Syömhänki voin lähteä, mutta vain jos joku tarjoaa.

– Soitin Enontekiölle, Kittilään, Kolariin sekä Muonioon ja tiedustelin paikkakuntalaisilta mihin h kussakin paikassa laitetaan. Erojahan sieltä löytyi.

Enontekiöllä ja Kittilässä lähethän syömhän, kun taas Kolarissa ja Muoniossa syöhmään.

– Tämä on se karkea jako, mikä tutkimuksissakin on huomattu, mutta h:n paikkaan vaikuttaa todella moni asia, Vaattovaara sanoo.

Lue lisää Meän Tornionlaakson sivuilta 8-9.

(Juttu on julkaistu Luoteis-Lapin, Kittilälehden ja Enontekiön Sanomien kesälehdessä, joka on nimeltään Tunturi-Lapin Kesä.)

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?