Toimittaja: Kari Kauppinen

YLITORNIO – Ylitornion yhteiskoulun lukion ylioppilaat saivat viimein lakkiaisensa viime lauantaina, kun koululla järjestettiin ylioppilasjuhla puoliltapäivin.

Juhla noudatteli varsin perinteistä kaavaa, jossa oli muun muassa muistoja lukiovuosilta, ylioppilaiden ja opiskelijakunnan puheet sekä rehtorin puhe musiikin ohella sekä tietysti lakitusseremonia ja stipendien jako sekä Gau-deamus igiturin laulaminen. Lisäksi laulettiin Maamme-laulu ja laskettiin ruusut sankarihaudalle.

Rehtori Sari Lantto piti vaikuttavan puheen, josta voisi ottaa neuvoja kuka tahansa.

– Te ylioppilaat olette nyt yhdellä elämänne monista juna-asemista. Muistattehan, että ei ole olemassa mitään valmista aikataulua tai käsikirjaa, jonka mukaan elämässä pitäisi edetä. Unelmia, tavoitteita ja päämääriä pitää olla, mutta kukaan ei voi sanoa, missä järjestyksessä niitä pitäisi pyrkiä tavoittelemaan.

– Esimerkiksi lukion jälkeinen välivuosi ei ole kuoppa elämän suoralla moottoritiellä. Se on yhtä merkityksellinen kuin kaikki muutkin vuodet elämässämme. Jatkokoulutuspaikka, ammatti, työpaikka, uusi ammatti, uusi työpaikka, perhe – koskaan ei ole liian myöhäistä.

Lantto jatkoi, että koulun henkilökunnan tehtävänä on ollut vahvistaa opiskelijoidensa itsetuntoa ja luoda uskoa siihen, että asiat kyllä järjestyvät.

– Positiivinen asenne, luottamus omaan osaamiseen, empatiakyky, toisen ihmisen ja luonnon kunnioittaminen ja arvostaminen, taito kuunnella ja kuulla sekä taito nähdä asioita eri näkökulmista kantavat pitkälle.

– Matkaevääksi maailmalle annan teille Anthony Robbinsin ajatuksen: ”Ainoa mahdoton matka on se, jota et koskaan aloittanut.”

Robbins on yhdysvaltalainen kirjailija ja hyvinvointivalmentaja.

Korona sen näytti,
ylioppilas ei taivu

Sari Lantto kiitti opiskelijoita myös siitä, ettei korona-aika ole lannistanut heitä.

– Kahden viimeisen vuoden aikana olemme oppineet elämään ajassa, jolloin päivämäärät, totutut rutiinit ja asioiden normaali järjestys ovat menettäneet merkitystään. Ulkona on ihana auringonpaiste, joten tänään voisi aivan hyvin olla kesäkuun 5. päivä. Tänään voisi aivan hyvin olla helmikuu, sillä viikko sitten meillä juhlittiin vanhojen päivää.

– Jos katsotte tuonne teidän vasemmalla puolella olevalle seinälle, näette, että olemme peittäneet salin kellot, koska ne näyttävät koko ajan aikaa, joka on joko mennyt tai vasta tulossa. Parasta olisi, jos osaisimme elää mahdollisimman hyvin juuri tässä hetkessä.

– Tämän vuoden helmikuussa ehdittiin vielä järjestää kauan haaveiltu Lontoon matka, vaikkakin vähän erilaisessa ympäristössä. Meistä jokainen olisi varmasti mieluummin vuodattanut pari onnenkyyneltä Lyceum-teatterissa Leijonakuningas-musikaalissa kuin Makkaravaaran grillikodan savu silmiä kirveltäen, mutta tärkeintä oli luoda muistoja ja niin me ehkä onnistuimme tekemäänkin.

– Tässä kohtaa haluankin kiittää teitä uskomattomasta tsemppihengestä ja positiivisesta asenteesta – periksi ette ole antaneet. Saatte olla itsestänne äärettömän ylpeitä.

Kari Kauppinen

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?