Toimittaja: Minna Siilasvuo

PELLO – Pellon Ponsi on viettänyt 80-vuotisjuhlavuottaan hieman varoen, mutta silti juhlavasti. Koronariskin takia juhlaa päädyttiin viettämään kuten urheiluseuralle sopiikin: urheilukentällä.

– Pellon Ponsi on yleisseura, jollaisia en ole enää kovin paljon. Monilla paikkakunnilla seurat ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn lajiin, mutta me jatkamme yleisseurana, Ponnen puheenjohtaja Tarmo Uusitalo linjaa.

Ponsi oli ennen huippuseura, mutta sen nimi on edelleen tunnettu ympäri Suomea. Kaikki edellytykset jatkamiselle ovat olemassa: talous on kunnossa, talkooväkeä löytyy ja urheilijoita riittää moneen eri lajiin.

Urheiluinnostusta sytytellään erityisesti lapsiin, joille on järjestetty juhlavuoden kunniaksi uleisurheilukisat joka torstai elokuun aikana.

– Kisoihin on osallistunut parhaina päivinä peräti 49 lasta, yleisurheilijoita valmentanut Aatos Keskitalo kehaisee.

Viisi eri lajijaostoa

Ponnen riveissä urheillaan tällä hetkellä viidessä eri lajissa. Ponnen suunnistajat ehtivät tunnetusti joka paikkaan, mutta myös hiihto, yleisurheilu, lentopallo ja yhä useammin jalkapallo ovat esillä, kun puhutaan Pellon Ponnen urheilijoista.

– Kävi mukavasti, kun jaostot saatiin järjestämään jotakin tähän juhlaan, Aatos Keskitalo iloitsee.

Kaikki ovat tervetulleita harrastamaan monipuolista liikuntaa Ponnen siipien suojassa. Tarmo Uusitalo vakuuttaa, ettei tarvitse edes jaksaa juosta ennen kuin voi aloittaa harrastuksen.

– Yhtenä ajatuksena toiminnassa on se, että lapset pysyvät hyvillä teillä kun saavat purkaa energiaansa liikunnan parissa. Tietysti toivomme myös, että vanhemmat osallistuisivat lastensa harrastukseen, eivätkä jättäisi lasta yksin ohjaajien hoiviin.

Jalkapalloa junnuille

Ponnen junnujalkapallovalmentajat Maria ja Antti Mäki ovat puheenjohtajan mukaan juuri niitä, jotka ovat nostaneet juniorijalkapallon uudelleen esiin vuosien hiljaiselon jälkeen.

– Toimintaa oli varmaan viimeksi 1990-luvulla, eikä Ponsi ollut välillä edes Palloliiton jäsen, Maria Mäki muistelee.

Takana on nyt kahdeksas kesä kun hän valmentaa samaa tyttöjoukkuetta.

– He olivat silloin ykkösluokkalaisia ja ovat nyt yläasteella. Säännöllisesti harjoittelevia tyttöryhmiä on kolme, ja seassa on myös tavoitteellisesti pelaavia urheilijoita, jotka ovat lähteneet yläasteen alkaessa Rovaniemelle yläkouluakatemiaan ja valinneet siellä lajikseen jalkapallon.

Ponnen tytöt tekevät yhteistyötä RoPS:n, Sodankylän ja Kolarin Kontion kanssa, ja tänä vuonna pelaajista on muodostettu yhteisjoukkue Lappi United. Siinä pelaavat Marian ja Antin valmennuksessa Ponnen vanhimmat tytöt, joista ei muuten saataisi joukkuetta kokoon.

Uupeloa vetäjistä

Maria ja Antti valmentavat myös 11-vuotiaita tyttöjä, jotka pelaavat Ponnen väreissä 8v8-sarjaa ja pohjoisen alueen piirisarjaa.

– Siinä on kasvamassa tosi taitavia tyttöjä, Antti Mäki kehaisee.

Lisäksi Ponnella on vuonna 2013 syntyneiden ja sitä nuorempien tyttöjen joukkue, joka on pelannut Lapin sisäisiä turnauksia.

– Poikapuolella on harmittavasti vetäjäpula, vaikka nuorissa ikäluokissa olisi innokkaita pelaajia. Aktiivisista vetäjistä on uupeloa.

Ponnen juniorijalkapalloilijat harjoittelevat ympäri vuoden Rohki-hallilla, Ponnella ja Rovaniemen Ounashallilla.

Maria ja Antti ovat osallistuneet Palloliiton koulutuksiin.

– Aktiivisia valmentajia kaivataan mukaan. Itsellä ei tarvitse olla jalkapallotaustaa, vaan Palloliiton kautta järjestetään koulutusta, Antti Mäki lupaa.

– Riittää, että tulee lasten kanssa toimeen, Maria Mäki jatkaa.

Pienissä on tulevaisuus

Maria ja Antti Mäki uskovat muiden ponsilaisten tavoin, että pienissä on tulevaisuus. Uusia ryhmiä pitäisi saada nousemaan – mutta siihen tarvitaan vetäjiä.

– Joukkueharrastaminen ehkäisee syrjäytymistä. Opettelemme pienten tyttöjen kanssa erilaisia sosiaalisia taitoja: kaikkien kanssa pitää olla kaveri, ei saa kuiskutella eikä puhua toisista rumasti. Vain kannustavia kommentteja saa antaa, ja kaikki pelaajat ovat yhtä tärkeitä.

Mäkien omat tyttäret pelaavat kaikki jalkapalloa, ja se on yksi syy siihen, miksi vanhemmat ovat päätyneet valmentajiksi. Maria on itsekin pelannut jalkapalloa lapsesta saakka.

– Valmentaminen on aika koukuttavaa. Toisaalta tiedostamme myös sen, että jos emme valmentaisi, näitä ryhmiä ei olisi. Nykyään arkiliikunta on lapsillakin niin vähäistä, että harjoitusten fysiikkatreenit ovat hyvinkin tarpeen. Ei siellä pelkästään pelata, vaan tehdään kuperkeikkoja ja opetellaan karhukävelyä.

Lue koko juttu Meän Tornionlaakson sivulta 8.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?