Toimittaja: Kari Kauppinen

YLITORNIO – Kirjailija Annikki Kariniemestä julkaistaan elämäkerta parin vuoden kuluttua vuonna 2023. Samana vuonna Kariniemen syntymästä tulee kuluneeksi 110 vuotta.

Elämäkertaa on koko kuluvan vuoden laatinut tamperelainen kirjallisuuskriitikko ja kääntäjä Outi Hytönen.

– Tässä on kyse perinteisestä elämäkertateoksesta. Elämä on keskiössä.

– Vaikka elämäkerrassa kerrotaan teoksista, niitä referoidaan, ja kerrotaan myös niiden saamasta vastaanotosta. Syvempää tekstianalyyttistä tarkastelua ei ole tarkoitus tehdä.

– Hänen elämänsä on täynnä eri vaiheita ja henkilöitä. Asiaa on valtavasti. Tätäkin aineistoa pitää koettaa jotenkin rajata.

Ymmärrys kasvaa paikan päällä

Outi Hytönen kävi viime viikonloppuna Ylitorniolla tutustumassa Kariniemen elämän strategisiin paikkoihin.

Miksi on tärkeää käydä paikan päällä siellä, missä Kariniemi on asunut ja liikkunut?

– Siinä ymmärtää paremmin sitä henkilöä, tässä tapauksessa Kariniemeä, ja pääsee sisälle siihen maailmaan, missä hän on ollut ja liikkunut.

– Arkipäiväisen elämän ympäristön tunteminen on tosi tärkeää.

Viime viikonloppuna Hytönen haastatteli Anneli ja Esko Kätkää, jotka olivat Kariniemen ystäviä. Hytönen kävi myös Sinisen pirtin pihassa ja sen maastoissa.

– Sisälle ei päästy, sillä aikataulut eivät sopineet yhteen nykyisen omistajan kanssa.

Kariniemi asui Sinisessä pirtissä yli kaksikymmentä vuotta.

– Teimme retkiä lähiympäristössä. Kariniemi liikkui paljon luonnossa ja retkeili.

Ja todellakin.

– Olimme pari tuntia Kariniemen kodin pihalla ja Törmäsjärven rannalla. Kyllä todella kannatti käydä. Monet tapahtumat muuttuivat elävämmiksi mielessäni.

Aavasaksan laella sijaitsevalla Kariniemen patsaalla Hytönen kävi jo talven hiihtoreissullaan.

Apuja sai kirjastossakin

Annikki Kariniemi on kirjoittanut itse valtavan määrän teoksia sekä lehtiartikkeleita ja hänestä on kirjoitettu paljon. Lisäksi elämäkerrassa hyödynnetään muun muassa hänen lähettämiään ja saamiaan kirjeitä. Aineistoa on valtavasti.

– Vaikka kirjallisia lähteitä on paljon, voi miettiä, mikä merkitys tällaisella käynnillä (hänen kotipaikoillaan) on. Kyllä todellisuus tulee todellisemmaksi tällä tavalla, vaikka aikaa ei voikaan muuttaa, Outi Hytönen pohdiskelee.

Hytönen sanoo, että varsinkin pohjoisessa kiinnostus elämäkertaa kohtaan tuntuu olevan kovaa.

– Kuusamon kirjastossa työskentelee asiasta tosi innostunut henkilö ja hän auttoi löytämään aineistoja.

Kaikkea ei voi aina kuitenkaan suunnitella liian tarkkaan ennakkoon, vaan on kerättävä kokemuksia, jotta lopullinen teos on mahdollisimman hyvä.

– On vaikea sanoa konkreettisesti, mikä se vaikutus lopulliseen tekstiin on, kun itse käy paikan päällä kuin vain katsoo valokuvia niistä samoista paikoista.

Ensi vuonna kirjoittamaan

Outi Hytönen on laatinut elämäkertaa tämän vuoden alusta alkaen. Toistaiseksi hän on keskittynyt materiaalin keruuseen.

– Nyt on jo valtava määrä muistiinpanoja ja samalla olen tehnyt käsikirjoituksen runkoa.

– Haluan vielä käydä kaiken läpi ennen kuin alan kirjoittaa järjestelmällisesti.

Hytösen tavoite on, että pääosa aineiston keruusta on tehty tämän vuoden aikana ja ensi vuoden alusta hän pääsisi varsinaisesti kirjoittamaan elämäkertaa.

– Riippuen apurahoista. Nyt rahoitus on vuoden loppuun saakka kunnossa. Ensi vuodesta ei ole vielä tietoa.

Apurahan merkitys on suuri, sillä siten elämäkerran kirjoittaja pystyy keskittymään aineiston hankintaan ja kirjoittamiseen täysipainoisesti, tekemään työtään keskittyneesti.

Tälle vuodelle Hytönen on saanut apurahan Suomen Tietokirjailijolta, WSOY:n kirjallisuussäätiöltä ja Journalistisen kulttuurin edistämissäätiöltä Jokesilta.

Lue koko juttu Meän Tornionlaakson sivuilta 8–9.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?