Toimittaja: Kari Kauppinen

Aloitin työn toimittajana Meän Tornionlaakso -lehdessä tämän viikon maanantaina. Asemapaikkani ja asuinkuntani on Ylitornio, mutta Pellokin varmasti tulee tutuksi.

Työt alkoivat hienosti aamukävelylenkillä kunnan työntekijöiden kanssa. Pirteä alku viikkoon, mikä myös todisti sitä, mitä moni kävelyllä ollut sanoi jälkeenpäin: kävely virkisti ja sitä voisi hyödyntää työaikana joissakin tilanteissa työn tehokkuuden ja mielekkyyden lisäämiseen.

Kävely muistutti myös työhistoriastani sen verran, että kun opetin journalismia, niin totesimme opiskelijoiden kanssa, että luokasta, työhuoneesta, pois lähteminen toi kummasti vauhtia ajatteluun ja uudenlaisia ratkaisuja.

Ylitorniolla olen aiemmin pysähtynyt yhden kerran, muutaman kerran ajanut ohitse. Nyt olen paikkakunnalla vakituisessa työsuhteessa. Olen kotoisin Jyväskylästä, jossa kävin kouluni loppuun ja sen jälkeen suurimman osan elämästäni olen asunut Mikkelissä ja Puumalassa.

Puumalalla ja Ylitorniolla onkin teemallinen yhteinen historia. Täällä ollaan, kuten kaikki tietävät, rajalla, mutta 1700-luvulla Ruotsin ja Venäjän raja kulki keskellä Saimaata, vesistössä sielläkin. Puumalan kirkonkylässä oleva salmi oli Ruotsin hallussa ja vahvasti militarisoitu.

Länsiraja ei ole itselleni aivan vieras, sillä viime kesänä oli töissä Kolarissa ja Muoniossa, lehdessä sielläkin. Kaikenlaista neuvoa pohjoisen elämästä voi minulle päin halutessaan kertoa, sillä ennen viime kesää olin Lapissa edellisen kerran vuonna 1992.

Eli hyvinkin kliseisesti: saa tulla juttelemaan, laittaa postia ja viestejä, soittaa. Jos en vastaa, palaan pikimmiten asiaan. Kahviloista tykkään ja sielläkin minua varmaan toisinaan läppärin kanssa näkee. Sekä ulkoilemassa. Siihenpä onkin hieno ympäristö täällä. Kun kohdataan, niin maskikin löytyy taskusta.

Itse olen taustaltani vahvasti kirjoittaja, mutta työskennellyt myös sähköiselle medialle. Olen tehnyt tätä työtä yli kolmekymmentä vuotta erilaisiin medioihin ja ollut niissä erilaisissa tehtävissä. Se, minkä olen oppinut, on, ettei tyhmiä aiheita ja kysymyksiä ei ole. Kaikesta ei voi tehdä juttua, mutta kyllä aina kannattaa kertoa, mitä mielessä liikkuu. Se auttaa paikallislehden jokapäiväisessä tekemisessä. Sillä tavalla syntyy meidän kaikkien lehti, meistä kertova. Jos meillä ei olisi omaa lehteä, asiat ja tarinat olisivat yhä olemassa, mutta kukaan ei tallentaisi tätä elämää. Olisi vähän kuin lakkaisimme olemasta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?