• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Someron tyttö Miia Kallioinen nauttii Lapin luonnosta, mutta tunnustautuu vilukissaksi. Onneksi edessä on kaunis Tornionlaakson kesä.

PELLO – Pellon kuntaan on viime aikoina tullut uusia viranhaltijoita ja työntekijöitä. Vaikka kunnan taloustilanne on heikko, kunnassa on eteenpäin menemisen meininki niin yrityspuolella kuin kulttuurinkin saralla.

Yksi uusi kasvo sivistystoimessa on kulttuuri- ja vapaa-aikavastaava Miia Kallioinen, joka hoitaa tehtävää määräaikaisena näillä näkymin ainakin lokakuun loppuun saakka.

– Tuuraan Suvi Ratavaaraa, joka puolestaan tuuraa vuorotteluvapaalla olevaa hallintosihteeriä. Tähän työhön on ollut helppo tulla, kun on voinut aina tarpeen vaatiessa kysyä neuvoja varsinaiselta työntekijältä.

Miia on koulutukseltaan kulttuuri- ja kongressipalveluiden tradenomi.

– Opiskelin Pirkanmaan ammattikorkeakoulun – nykyisen Tampereen ammattikorkeakoulun – liiketalouden koulutusohjelmassa, mutta suuntauduin kulttuuri- ja kongressipalveluihin. Siinä tuli laajasti tietoa kaikesta, kuten kirjanpidon ja markkinoinnin perusteita. Niistä on aika paljon hyötyä kaikessa.

Miian opiskelupaikka oli Mäntässä, missä järjestetään vuosittain musiikkijuhlat. Niiden tapahtumajärjestelyistä kertyi hyödyllistä kokemusta.

– Pääsimme jo opiskeluaikana järjestämään tapahtumia sinne.

Somerolta Satumaahan

Miia Kallioinen on kotoisin Somerolta. Mikä voisikaan olla sopivampi kotipaikka kulttuurityöntekijälle?

Rauli Badding Somerjoki ja Unto Mononen – tanssilavakulttuuri on kyllä tullut perusteellisen tutuksi, Miia naurahtaa.

Oma uravalinta ei tosin ollut lähtöisin sen enempää Baddingin Paratiisista kuin Monosen Satumaastakaan, vaan unelma-ammatti löytyi oman tutkimustyön tuloksena.

– Kirjoituksia edeltävän joulun aikaan rupesin mietiskelemään, mikä minua kiinnostaa. Selailin yhteishaun koulutusvaihtoehtoja, ja sieltä se vähitellen rupesi hahmottumaan: tuo tuntuu omalta jutulta!

Opiskeluaikana käsitys vain vahvistui.

– Haaveilin opiskeluaikana juuri tällaisesta ammatista. Saan tehdä laajasti kaikkea – työ ei ole yksitoikkoista puurtamista. Samalla pääsen myös oppimaan ja kehittymään itse, ja se on minulle tärkeää.

Ulkoistettuja kulttuuripalveluja

Somerolla on tehty mielenkiintoinen ratkaisu: kulttuuripalvelut on ulkoistettu kaupungilta sitä varten perustetulle yhdistykselle. Siellä Miia on suorittanut puolen vuoden työharjoittelujakson.

– Yhdistykseen kuuluu kaupungin lisäksi erilaisia paikallisyhdistyksiä. Palkattu kulttuurintuottaja pyörittää toimintaa eli koordinoi tapahtumia ja hankkeita. Siellä pääsi aika hyvin sisälle itse työhön, myös hankemaailmaan.

Yhdistysvetoisilla kulttuuripalveluilla on puolensa.

– Se avaa vähän enemmän mahdollisuuksia. Kunnat eivät esimerkiksi voi hakea apurahoja, mutta yhdistykset voivat. Sitä kautta on laajempi kirjo saada avustuksia ja tukea kulttuurin tekemiseen ja tuottamiseen.

Tällaisessa vaihtoehdossa kunnalla ei ole lopullista päätäntävaltaa kulttuuripalvelujen suhteen, mutta asiat eivät ole silti huonosti.

– Kunta voi vaikuttaa yhdistyksen jäsenenä, ja kun muut toimijat ovat paikallisia yhdistyksiä, päätösvalta pysyy joka tapauksessa paikallisten käsissä. Yhdistyksen kautta kulttuuritarjontaan tuli uutta potkua, mutta se on ollut pitkä prosessi.

Kädentaitoja ja etäkoulua

Miia on kiinnostunut monenlaisesta kulttuurista. Lapsena hän soitti nokkahuilua ja kosketinsoittimia, kävi soittotunneillakin. Lukiossa oli kitaran vuoro. Kädentaidot kiinnostivat, ja Miia tuli hankkineeksi koulutusta sillekin alalle.

– Olen valmistunut hienopuusepäksi, puualan artesaaniksi Ikaalisten käsi- ja taidetollisuusoppilaitoksesta, mutta se on jäänyt harrastukseksi. Nykyään neulon ja virkkaan, ja toisinaan teen kotona pieniä entisöinti- ja kunnostustöitä. Haaveenani on oma pieni autotalliverstas, jossa voisin aina iltasella harrastaa puutöitä.

Miian perheeseen kuuluvat Pälkäneellä asuva avopuoliso ja tämän kouluikäinen poika, jonka kanssa on saanut kevään aikana käydä etäkoulua.

– Kyllä sitä tokaluokan matikkaakin sai välillä vähän hakea: miten tämä nyt oikein menee? Kesti hetken saada aivot kakkosluokan moodiin, ja sama juttu äidinkielessä. Vähän aikaa sai hakea ennen kuin ne tulivat mieleen.

Tiedossa koiranelämää 

Oma lukunsa ovat Miian kaksi jackrusselinterrieriä, uros ja narttu, jotka kantavat kortensa kekoon Miian liikuttamisessa.

– Toinen koirani on saanut reilu viikko sitten pennut kasvattajansa luona, ja perjantaina se palaa taas luokseni. Nyt tulee vähäksi aikaa vilskettä. Minun täytyy ruvata ulkoilemaan uroksen kanssa enemmän, että emo saa hoitaa pentuja rauhassa.

Yksi pennuista jää ehkä Miialle, mutta muille kasvattaja etsii hyvät, rakastavat ja huolehtivat ihmiset.

– Kasvattaja on serkkuni, ja hän on tosi tarkka siitä, kenelle luovuttaa pennun. Uusien omistajien pitää olla kaikin puolin sopivia.

Perhe pitkin Suomea

Miia toteaa, että tällä hetkellä hänen perheensä on hajallaan pitkin Suomea. Puoliso asuu Pälkäneellä, äiti puolisonsa kanssa Turussa, isä Somerolla ja veljet Somerolla ja Joensuussa. Ja Miia itse asuu yllättäen Pellossa!

– En ole aiemmin käynyt Lapissa kuin muutaman kerran, mutta kun näin työpaikkailmoituksen, päätin kokeilla ja tulin valituksi. Etelä-Suomessa on kaikkiin työpaikkoihin niin paljon hakijoita…

Miialla on vielä paljon nähtävää ja koettavaa Pellossa, sillä koronarajoitukset olivat jo täysimittaisina voimassa hänen muuttaessaan paikkakunnalle.

– Minua ilahduttaa erityisesti se, että pienellä paikkakunnalla pääsee tekemään töitä ihan laidasta laitaan. Meän Opistossa näyttää olevan tosi monenlaista tarjontaa. Jos tilanteet sallivat, voisin ehkä syksyllä aloittaa jotakin. Tykkään myös siitä, että luonto on lähellä ja sitä on paljon.

Mukana luonnon rytmissä

Luonto on Miialle tärkeä asia. Jopa siinä määrin, että hän opettelee pikku hiljaa hyödyntämään luonnonyrttejä.

– Maitohorsmanversojen keruuaika alkaa olla ohi, mutta voikukkaa ja poimulehteä voi kerätä koko kesän. Takapihalta löysin vuohenputkea. Sitäkin voi kerätä pitkin kesää, kun vain leikkaa sitä välillä.

Pohjoisen kasvien erilainen kasvurytmi pitää Miian varpaillaan.

– Yritän seurata silmä tarkkana, milloin mikäkin kasvi on parhaimmillaan. Olen koettanut pitää silmällä kuusenkerkkiä, etteivät ne vain pääse menemään ohi. Pihkaakin pitäisi löytää.

Miia tekee itse pihkavoidetta, mutta voiteen tekemiseen tarvittava pihkaöljy on Pälkäneellä. Onneksi puoliso on luvannut tuoda sen tullessaan juhannuksena ja Miia pääsee tekemään taikojaan.

– Pihkavoide on kätevää pikku haavoihin, kun se on antibakteerista. Yleensä on aina joku haava jossain, ja varmaan varsinkin sitten kun ne pennut saavat naskalihampaat. Käytän pihkavoidetta myös koirien pieniin haavoihin. Se ei tee niillekään pahaa.

Ei suinkaan saippuakauppias

Pihkavoiteen lisäksi Miia on opetellut tekemään myös palasaippuaa.

– Se on ihan oma maailmansa, kun siihen rupeaa uppoutumaan. Tykkään tehdä mieluummin itse kuin ostaa valmista, jos se on suinkin mahdollista. Etelässä on vaikea saada mitään paikallista: yleensä sikäläiset yrittäjät harjoittavat vain maahantuontia ja jälleenmyyntiä.

Ellei lähialueelta löydy mitään Suomessa valmistettua, on mukavinta nähdä vähän vaivaa ja tehdä saippuansa itse.

– Saippua on muutenkin ihan hauska harrastus. On mielenkiintoista tehdä sitä itse ja kokeilla, millaisia saa aikaan. Mies tykkää tervasaippuasta, joten sitä tulee tehtyä aika usein.

Tervasaippua syntyy erilaisista öljyistä, tervasta, lipeästä ja vedestä. Öljyä lisäämällä saippuasta tulee hoitava sen sijaan että se kuivattaisi ihoa.

– En ole koskaan myynyt keräämiäni yrttejä tai valmistamiani saippuoita, vaan ne ovat minulle mieluisa harrastus. Sukulaiset ja ystävät saavat minulta yleensä lahjaksi saippuaa ja villasukkia, ja kaikki ovat olleet ainakin toistaiseksi tyytyväisiä.

Mielenkiintoinen työ määrittelee

Vielä on vaikea arvailla, mistä Miia löytää itsensä lokakuun jälkeen. Miian puoliso on koulutukseltaan aseseppä ja tekee tällä hetkellä metallialan töitä cnc-koneistajana.

– Asesepän töitä on tarjolla vähänlaisesti, ellei sitten löydä hyvää paikkaa ja perusta sinne yritystä tai osta valmista yritystä.

Miia odottaa mielenkiinnolla kesää ja koronarajoitusten lieventymistä. Vähitellen työnkuvaa pääsee laajentamaan, ja kesä ylipäätään tuo lisää vaihtoehtoja tapahtumien järjestämiselle – ainakin jos sää sallii. Lokakuussa on sitten uusien haasteiden aika.

– Olisi tietysti mukava olla lähellä perhettä, mutta onneksi nykymaailma sallii aika laajasti etäyhteydet. Enemmän asuinpaikan sijaintia määrittelee mielenkiintoinen työ kuin se, missä työpaikka sijaitsee.

Miian suurin haave on tällä hetkellä varsin kohtuullinen.

– Toivon, että minulla olisi tällainen työ ja asuinpaikkana oma pieni tila, missä voisi pitää paria lammasta ja viiriäisiä ja kanoja tai jotain vastaavaa – ja tietysti tilaa omalle pienelle verstaalle.

Kuulostaa kerrassaan mainiolta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy