• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Hanna Johansson valmistautuu jättämään Tornionlaakson taakseen. Viime hetkellä tuli tieto, että hän on päässyt Joensuun yliopistoon opiskelemaan kulttuurintutkimusta. Nyt voi jo vähän rentoutua.

PELLO – Kevään tuore ylioppilas Hanna Johansson vastaa hyvin mielikuvaa tavallisesta tornionlaaksolaisesta nuoresta. Hän asuu kahdessa maassa, puhuu kotikielinään suomea ja ruotsia ja viihtyy hyvin kalassa.

Oikeasti ”tavalliset” nuoret ovat hyvin epätavallisia, melkein mielikuvituksen tuotetta. Niinpä Hannakin tunnustaa vielä yli kymmenen vuoden Pellossa asumisen jälkeen tuntevansa itsensä aika ajoin turistiksi.

– Olen oikea kotihiiri ja olen aina nauttinut lukemisesta. Pellossa on ihan mahtava kirjasto! Pidän myös ruuanlaitosta ja leipomisesta, ja minulla on tietysti oma hapanjuuri.

On Hanna kokeillut muitakin harrastuksia, kuten jousiammuntaa, mutta kaikkein parhaita juttuja voi harrastaa kotioloissa. Kyllä kalastamisenkin voi laskea kotioloksi...

Kahden maan kansalainen

Hannan perhe on puoliksi Suomesta, puoliksi Ruotsista. Niin ovat myös isän vanhemmat.

– Olen syntyisin Pajalasta, Köngäsen ruukin läheltä. Isä on lähtöisin Muodoslompolosta, äiti puolestaan Satakunnasta, Köyliöstä. Isä puhuu meille ruotsia, äiti suomea.

Hanna aloitti esikoulun Kolarissa, mutta sitten perhe muutti Pajalasta Svansteiniin. Ensimmäinen luokka alkoi Pellossa.

– Vaikka olemme asuneet pääasiassa Ruotsissa, vanhempani halusivat, että me sisarukset käymme koulua Suomen puolella. Minäkin aloitin kouluni Pellon korkeakoulussa. Taisimme olla viimeinen vuosiluokka, joka alkoi koulun siellä.

Musiikkia ja opiskelua

Johanssonit ostivat talon Pellosta, ja koulunkäynti jatkui kivenheiton päässä uudesta kodista. Viikot perhe asui Pellossa, viikonloput Svansteinissa. 

– Se oli melkein kuin olisi lähtenyt viikonlopuksi mökille. Elämään tuli omanlaisensa rytmi: viikonlopuksi osasi aina pakata tietyt tavarat mukaan. Asumme edelleen molemmin puolin rajaa. Pellossa meillä on pieni vara-asunto.

Hannan aika on kulunut koulun ja pianonsoiton parissa. Soittotunnit alkoivat Meän Opistossa, mutta hän on jo vuosien ajan opiskellut Lapin musiikkiopiston Pellon sivutoimipisteessä pianonsoittoa ja siihen liittyviä teoria-aineita.

– Sain valmiiksi musiikkiopiston perustason ja aloittelin kevään aikana jo syventäviä opintoja. Minusta ei kuitenkaan tule ammattimuusikkoa, vaan musiikki jää rakkaaksi harrastukseksi. Musiikki tuo aina jotakin lisää esimerkiksi perheen yhdessäoloon.

Suunnitelmat uusiksi

Lukioon mennessään Hannalla oli päämäärä kirkkaana mielessään: hänestä tulee isona biologi vanhempien sisarusten vanavedessä. Viime joululoman jälkeen ajatukset kuitenkin karkasivat uusille urille.

– Mietin ihan avoimesti muitakin vaihtoehtoja, ja päätin katsoa, kuinka käy. Olen hakenut eri puolille Suomea opiskelemaan myös humanistisia tieteitä, kuten kulttuurintutkimusta ja psykologialla täydennettyä musiikkitiedettä.

Hanna toteaa, että tässä vaiheessa valitseminen on vaikeaa. Niin moni asia kiinnostaa – tai ainakin juuri nyt tuntuu kiinnostavan.

– Lähdin mietinnöissäni ihan uusille urille. Minulle tuli sellainen tunne, että aloitan vain jostakin ja lähden kokeilemaan, miltä opiskelu tuntuu. Enköhän minä lopulta päädy jonnekin.

Matkalla asiantuntijuuteen

Hanna ei halua lähteä valmiiksi tallatulle polulle, vaan yrittää löytää itselleen mahdollisimman monipuolista tekemistä.

– Yliopisto ei ole kauhean suora reitti työelämään. Siellä valmistutaan ehkä lähinnä jonkin alan asiantuntijaksi, ja lopulta on asiantuntijan itsensä vastuulla etsiä sopiva työ.

Tuleva opiskelupaikka on vielä arvoitus, mutta Hanna on hakenut sen verran harvinaisiin paikkoihin, että hän uskoo itsellään olevan ihan hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan. Lähtökohdatkin ovat ihan hyvät.

– Ylioppilaskirjoitusten tulokset yllättivät minut iloisesti. Kirjoitin äidinkielen lisäksi pitkän ruotsin, pitkän englannin, lyhyen matematiikan, biologian, kemian, filosofian ja psykologian. Ruotsin kirjoitin jo syksyllä, mutta sain korotettua sitä keväällä.

Vaihtoehtoja joka lähtöön

Kielet kiinnostavat Hannaa, ja ne ovat myös hänen vahvuutensa. Hän opiskeli lukiossa jopa yhden kurssin verran japania.

– Se oli semmoinen digikokeilu, johon onnistuin pääsemään mukaan. Tykkäsin! Yläkoulussa ja lukion alussa opiskelin myös saksaa ja lukiossa parin kurssin verran venäjää etäopiskeluna.

Kieltenopiskelu on yksi Hannan tulevaisuuden vaihtoehdoista.

– Olen kiinnostunut klassisista kielistä – erityisesti latinasta – ja kulttuurista. En tosin tiedä, haluaisinko oikeasti opiskella niitä… Myös solubiologia kiinnostaa ja tietysti englanti kansainvälisenä kielenä.

Osuu valinta sitten mihin oppiaineeseen hyvänsä, Hannan tulevaisuus on yliopistossa.

– Olisi mukavaa opiskella enemmänkin ja jäädä yliopistoon töihin. Lähtö hirvittää sen verran, että toivoisin pääseväni opiskelemaan Joensuun yliopistoon. Sitä markkinoidaan ihmisen kokoisena.

Tornionlaaksosta maailmalle

Kun Hanna aikanaan jättää Tornionlaakson ja lähtee maailmalle opiskelemaan, hän uskoo jäävänsä kaipaamaan eniten rajan läheisyyttä ja luontoa; yöttömien öitten ajatonta tunnelmaa sekä kaamoksen rauhaa ja hiljaisuutta.

– Pienet kylät alkavat varmaan monelle vaikuttaa hyvältä ja turvalliselta vaihtoehdolta siinä vaiheessa, kun on lapsia. Tällä hetkellä en kuitenkaan itse haaveile paluusta Pelloon tai Pajalaan, vaan toivon pääseväni vaihtoon tai työharjoitteluun ulkomaille, kun ollaan siinä vaiheessa.

On Tornionlaaksossa muitakin ominaispiirteitä, jotka liittyvät enemmän sen asukkaisiin kuin ulkoiseen ympäristöön.

– Lapissa on aika matala kynnys lähteä kylästelemään. Satakunnassa on vähän erilaista, Hanna naurahtaa.

Raja piirtyi näkyviin

Rajan läheisyys on aina oma lukunsa, mutta tänä keväänä se on ollut sitä aivan erityisesti. Korona avasi uusia näkökulmia moneen tuttuun asiaan ja sai aikaan kilpajuoksun ajan kanssa.

– Jännitti, ehdinkö tehdä kirjoitukset loppuun ennen kuin raja sulkeutuu. Viimeisten kirjoitusten aikana jouduin esittämään rajalla passin ja koulun antaman todistuksen, että olen menossa ylioppilaskirjoituksiin.

Tavallisesti Suomen ja Ruotsin välillä on huomaamaton raja, jonka poikkeustilanne on nyt piirtänyt näkyviin.

– Pienet asiat muuttuivat yhtäkkiä suuriksi. Esimerkiksi kaupoissa on ihan erilaisia tuotteita, vaikka etäisyys on niin pieni. Arkiset asiat rupesivat tuntumaan arvokkailta: pitäisi saada jäätelöä Ruotsista ja leipää Suomesta. Ne ovat pikkujuttuja, mutta kun arkiset asiat monimutkaistuvat, se vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen.

Hannan mielestä rajan sulkeutuminen on niin kokonaisvaltainen asia, ettei sitä voi ajatella pelkästään järjellä. Siihen liittyy myös paljon tunnetta.

– Monella on esimerkiksi perhettä rajan molemmilla puolilla. Se on aika koetteleva tilanne.

Muutosten aikaa

Perheensä kuopuksena Hanna on nähnyt vanhempien sisarustensa elävän läpi sen elämänvaiheen, joka hänellä itsellään on juuri nyt menossa. Yllättäen ei sittenkään tunnu samalta olla 19-vuotias, kuin hän kuvitteli sisaruksistaan tuntuvan.

– Kirjoitusten jälkeen ajattelin, että tämmöistäkö se vain olikin. Kuvittelin sitä jotenkin ”suuremmaksi” ja vaikuttavammaksi. Nuoruuteen ei ehkä kannata takertua kiinni, vaan ottaa realistinen näkökulma asiaan. Vanhetessaan huomaa, miten nuori oikeasti on, Hanna pohtii.

Tulevaisuus jännittää ja vähän pelottaakin, mutta loppujen lopuksi ihan mukavalla tavalla. On niin paljon nähtävää, opittavaa ja odotettavaa.

– Olen aika ujo, mutta jossain vaiheessa pitää vain uskaltautua tekemään sellaisia päätöksiä, jotka vievät itseä eteenpäin.

Ennen suurta seikkailua on edessä pieni seikkailu: ylioppilastodistuksen hakeminen Pellon lukion kansliasta. Lakkiaisjuhlia ei ole, mutta ylioppilaille järjestetään koululla pienimuotoinen tilaisuus. Elokuun 29. päivä järjestetään valtakunnalliset lakkiaiset.

– Omia juhlia en ole edes ajatellut sen jälkeen kun tilaisuudet peruttiin. Veljeni piti valmistua nyt keväällä, ja meillä oli tarkoitus järjestää yhteiset juhlat etelässä. Se nyt ehkä vähän siirtyi.

Onpahan hyvä päivä edessäpäin. Oikea juhlapäivä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy