• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Risto Kuusijärvi nauttii muutama viikko sitten alkaneista eläkepäivistään harrastusten parissa. Välillä hän ehtii istahtaa lapsuuskotinsa pirtin keinutuoliin kuin oikea eläkeläinen ainakin.

LANKOJÄRVI – Pitkäaikainen kunnallispoliitikko, armoitettu laulumies, pätevä metsäammattilainen, tarmokas kylätoimija, ansioitunut urheilutietäjä, asialleen vihkiytynyt keräilijä – Risto Kuusijärvestä on moneksi, ja moni asia jää vielä salaisuudeksikin.

Ammatillisten ja poliittisten saavutusten rinnalla Risto on pesunkestävä lankojärveläinen, jos kuka. Lankojärvelle ei vedä vertoja oikein mikään, ja miksi pitäisikään?

Vanhemmat rakensivat itselleen Lankojärvelle uuden, hienon talon, johon perhe muutti vuonna 1956. Risto oli tuolloin vuoden vanha. Nykyinen koti on lapsuuskodin naapurissa, samassa pihapiirissä, joten kovin kauas elämä ei ole Lankojärven poikaa kuljettanut.

– Isä kuoli vuonna 2001 ja äiti 2008. Kotitalo, Metsäranta, oli alkuun perikunnan hallussa, mutta vuonna 2013 lunastin sen itselleni. Täällä on hyvä henki.

Kaikki tärkeä on ollut lähellä, ja on edelleen.

Pieni potilas

Risto sairasteli pienenä paljon, ja hän on jopa viettänyt pitkähkön ajan äitinsä kanssa Tornion sairaalassa.

– Kuulin aikamiehenä yhdeltä naapurilta, että tänne oli jo odotettu kuolinviestiä. En kuitenkaan koskaan tullut kysyneeksi, mikä minua vaivasi, eikä nyt ole enää keneltä kysyä.

Uuden kodin etuihin kuuluivat lyhyet koulu- ja kauppamatkat. Kouluun on alle 200 metriä, eikä kauppaankaan ole juuri sen pitemmästi. Kauppaan mennessä täytyy tosin ylittää hiljainen kylätie.

Kuusijärven perhe oli 1950-luvun mittapuun mukaan melko pieni, sillä lapsia oli vain viisi. Isä kulki metsätöissä pokasahan kanssa ja äiti hoiti kotona lapsikatrasta ja muutamaa lehmänkantturaa.

– Opettaja kehotti minua pyrkimään oppikouluun, mutta en edes puhunut ajatuksesta kotona. Se oli taloudellinen kysymys. Olisivat vanhemmat varmaan kaivaneet sen lantin jostakin, mutta  ajatus ei vain tuntunut hyvältä.

Metsäalasta elämänura

Kansalaiskoulun jälkeen opiskelumahdollisuuksia oli kaksi: maa- tai metsätalous.

– Mietin alun perin, että opiskelen agronomiksi tai vastaavaksi, mutta lähdin edesmenneen vanhemman veljeni jalanjäljissä metsätyökouluun Hirvaalle. Veli jatkoi vuonna 1971 metsätyönjohtajakouluun ja minä perässä kolme vuotta myöhemmin.

Valinta oli osuva, sillä 1.1.1975 Risto Kuusijärvi aloitti työn Metsähallituksen palveluksessa, ja jatkoi sitä, kunnes jäi huhtikuun lopussa 2020 hyvin ansaitulle eläkkeelle.

– Töissä on joutunut tekemään monenlaista ja viimeisten 20 vuoden aikana olen joutunut tekemään sisäisiä hakemuksiakin: pakka heitettiin ilmaan ja piti hakea jotakin työtä. Yhteinen nimittäjä työurassa on se, että olen aina ollut metsurien esimies, vaikka roolit ovat muuten vaihdelleet.

Risto oli vasta 19-vuotias, kun aloitti työnsä metsurien työnjohtajana.

– Viikonloppuisin kävin samojen miesten kanssa tansseissa, mutta muistaakseni siitä ei koskaan syntynyt mitään ristiriitoja. Arkisin olin heidän esimiehensä, mutta työtä varten oli työminä.

Noin 46 ja puoli vuotta kestänyt työura tuntuu jälkikäteen tarkasteltuna vierähtäneen vauhdilla.

– Sukupolvi muljahtaa toiseksi yllättävän nopeasti. Tässä iässä ei varmaan kannata enää ruveta tekemään kauhean isoja investointeja.

Kohtalo puuttui peliin

Samana vuonna työuran aloittamisen kanssa Risto Kuusijärven elämässä tapahtui toinenkin merkittävä käänne. Marraskuussa 1975, kun presidentti Kekkonen oli juuri julistanut hätätilahallituksen, Risto tapasi tanssiravintola Raja-Roopessa tytön, johon hän kiinnitti heti huomionsa.

– Istuin pitkänomaisen ravintolan alkupäässä veljeni Oivan kanssa, kun ohi käveli nuori nainen. Sanoin veljelleni, että mitä sie sanot, jos mie otan tuosta tytöstä vaimon itselleni. En enää muista, mitä hän vastasi, mutta äkkinäisestä ajatuksesta tuli totta.

Tarinan tyttö, Kaarina (o.s. Jokela) oli tullut Rattosjärveltä viettämään iltaa tyttökaverinsa kanssa, vaikka se ei ollut alkujaan aikomuksena. Hän oli ollut Ruotsissa töissä ja oli varannut seuraavaksi päiväksi ajan työvoimatoimistoon lähteäkseen etelään töihin, mutta kohtalo puuttui peliin.

– Näin yöllä unen, jossa tapasin tumman miehen Raja-Roopessa. Ajattelin, että tämän kortin minä katson, Kaarina paljastaa.

Helpommin sanottu...

Ei se ihan niin helppoa ollut kuin miltä kuulosti. Aina kun Risto lähti ravintolasalin toisesta päästä hakemaan baaritiskin lähellä istuvaa Kaarinaa tanssimaan, joku lähempänä istuva oli ehtinyt napata tytön mukaansa. Risto joutui jatkamaan matkaa baaritiskille säilyttääkseen kasvonsa.

– Lopulta piti tilata vain vettä, hullustihan siinä olisi muuten käynyt!

Hullusti siinä tavallaan kävikin, mutta erityisen onnellisella tavalla. Lopulta lähimaastossa partioiva Risto ehti siepata Kaarinan tanssilattialle, ja loppujen lopuksi hän otti kuin ottikin Raja-Roopen tytöstä vaimon itselleen.

– Menimme kihloihin toukokuussa 1976 ja seuraavana vuonna meidät vihittiin. Meillä on kolme lasta, Marjaana, Katariina ja Harri, ja he kaikki asuvat tällä hetkellä Rovaniemellä. Lastenlapsia on viisi.

Tutustumisen aikoihin Kaarina oli töissä ravintola-alalla, työskenteli väliilä perhepäivähoitajana ja kouluttautui myöhemmin työn ohessa perushoitajaksi. Vuosituhannen vaihteessa hän joutui sydänvaivojen takia varhaiseläkkeelle, joten nyt taloudessa asuu kaksi eläkeläistä.

Mukaan politiikkaan

1980-luvulla Risto päätyi – joutui tai pääsi – mukaan kunnallispolitiikkaan. Setä Matti Kuusijärvi oli ollut kunnanvaltuutettuna jo pitkään.

– Matti kinusi aina välillä minua mukaan ehdokkaaksi. Taisi olla sitten vuoden 1984 vaalit kun suostuin. Matti oli itsekin ehdolla ja meni läpi, mutta sain miekin niitä ääniä. Yllätyin silti aika tavalla kun luin, että minut on valittu kunnanhallitukseen. Uskon, että Korteniemen Ossi ja Matti vaikuttivat valintaan.

Tuore kunnanhallituksen jäsen oli 29-vuotias. Seuraavissa vaaleissa Matti-setä ei asettunut enää ehdolle, mutta Risto asettui ja tuli valituksi.

– Olin mukana kaikkiaan seitsemissä vaaleissa. Ensimmäinen putki kesti 24 vuotta, joista 20 kunnanvaltuutettuna ja ne ensimmäiset neljä vuotta ainoastaan kunnanhallituksen jäsenenä. Vuosituhannen vaihteessa istuin kymmenen vuotta kunnanhallituksessa, niistä kuusi puheenjohtajana.

Esimerkkinä ehdokkaaksi

Vuonna 2008 Risto ei enää asettunut ehdolle. Oma osuus oli hoidettu – tai niin hän ainakin luuli.

– Olen aina ollut järjestöihminen, ja satuin olemaan Keskustan Pellon kunnallisjärjestön puheenjohtaja vuonna 2012. Ehdokkaita ei tuntunut saavan millään. Mie istuin kokouksessa pöydän päässä ja yritin vedota toisiin.

Muulla kokousväellä oli vastaehdotus: ”Näytä sie itte esimerkkiä!” Kokoustauon aikana yksi jos toinenkin kävi lupaamassa, että ”jos sie alat niin mieki alan”. Vaihtoehdot alkoivat käydä vähiin.

– Mie jouduin semmoiseen painetilanteeseen ja suostuin. Se kyllä toimi, sillä samassa kokouksessa listoille saatiin toistakymmentä nimeä. Ihmiset pitivät sanansa.

Risto arveli toiveikkaana, että valtaosa entisistä äänestäjistä on jo muuttanut manan majoille, eikä hän tule valituksi. Toisin kävi.

– Sain keskustan ehdokkaista toiseksi eniten ääniä. Mäntyrannan Eero sanoi minulle, että Mäkituomaan Antista tulee valtuuston ja sinusta hallituksen puheenjohtaja. Niin siinä kävi.

Valtuustokausi 2013–2017 oli poikkeuksellisen pitkä, neljä ja puoli vuotta.

– Ne olivat aika raskaita vuosia. Välillä olin lyömässä hanskat tiskiin kesken kauden, mutta aina se helpotti kun nukuin yön yli.

 Toimelias kyläyhteisö

Kylätoiminnalla on ollut paikkansa Risto Kuusijärven elämässä kunnallispolitiikkaakin kauemmin. Parhaiten hän on viihtynyt rivijäsenenä, mutta viimeiset kaksi vuotta hän on ollut kyläyhdistyksen puheenjohtaja.

Lankojärvellä ei ole tällä hetkellä varsinaista kylätaloa, mutta työn alla on kyläyhdistyksen omistaman Kiekerö-kodan laajentaminen kylätaloksi.

– Siihen on suunnitteilla 50 000 euron remontti Leader-tuella. Remonttihankkeen ohella me teemme kehittämishankkeen, jossa selvitetään kylällä olevien kiinteistöjen tulevaa käyttöä. Kesäkuussa jokaiseen postilaatikkoon jaetaan kysely, onko omistaja kiinnostunut myymään tai vuokraamaan asuntoaan eri pituisiksi ajoiksi.

Hankkeen ideana on löytää käyttöä ainakin niille kiinteistöille, jotka ovat tällä hetkellä täysin tyhjinä. Kysyntää ja kiinnostusta olisi, ja siihen mahdollisuuteen tulisi tarttua.

– Varmaan ainakin sellaisessa lyhytaikaisessa vuokraamisessa olisi ideaa meillekin.

”Nyt on tämä hetki”

Kaiken muun harrastustoiminnan ohella Risto Kuusijärvi on ollut mukana myös mieskuoro Lankomiehissä sen perustamisesta lähtien. Iltamakulttuuri ja näytelmäharrastuskaan eivät ole jääneet vieraiksi, kiitos kyläyhdistyksen rahankeruutarpeiden.

Puolisalaiseksi paheeksi lienee laskettava intohimo arkistointiin. Vaiva on puhjennut jo lapsuusiässä, eikä sille näy loppua.

– Kirjoitin jo pikkupoikana muistiin kaikkea mahdollista. Minulla on lapsuusajoilta jäljellä varmaan 60 sinikantista pientä vihkoa, joihin olen kirjannut muistiin kaikkea mahdollista. Vaikkapa näin: ”10.11.1967 kello 21.31. Nyt on tämä hetki.”

Risto kuuluu Suomen Urheilutietäjät ry:een, jossa on 120 jäsentä. Itse asiassa hän on hallitseva Pohjois-Suomen urheilutietäjä, sillä hän voitti viimeisen järjestetyn kisan 1980-luvun loppuvuosina.

Viime vuosina Risto Kuusijärvi on ollut kysytty ihminen, kun pitäisi laatia historiikki milloin mistäkin. Ihmekös tuo, sillä kävelevällä tietopankilla ovat tukenaan vuosikymmenien arkistot vaihtelevista aiheista.

Eläkepäivinään Risto suunnittelee kirjoittavansa arkistojensa aarteita hyödyntäen lapsilleen muistoja omasta lapsuudestaan. Kerrottavasta tuskin tulee olemaan pulaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy