• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

KAINUUNKYLÄ – Ylitornion Kainuunkylässä avopuolisonsa Joni Metsävainion kanssa asuva Laura Vaaraniemi kertoo, että muutti kylään seitsentoistakesäisenä hellun perässä. Nyt tuon mainitun hellun lisäksi perheeseen kuuluu kolme koiraa ja kaksi kissaa. 

Lapsuus kului Tolpinmäessä, jossa Lauran leikki- ja kinastelukaverina oli häntä muutaman vuoden vanhempi sisko. Isä teki kirvesmiehen töitä ja äiti oli pääasiassa töissä kotihoidon puolella.

– Lapsuus oli hyvin tavallinen, joskin olen lapsesta saakka ollut mahdottoman aktiivinen touhuaja, Laura kertoo.

– Milloin pidettiin kioskia, leikittiin hevosleikkejä ja olipa meillä oma kerhokin, Tolpinmäen eläin- ja luonnonsuojeluyhdistys, johon me suhtauduimme tuolloin nimen vaatimalla vakavuudella. Keräsimme ympäristöstä roskia ja taisimme toimittaa jonkinlaista lehteäkin.

Ratsastustakin Laura harrasti monta vuotta ja kesät kuluivat useimmiten hevosleireillä. Lapsuuden haaveammatti oli luonnollisesti ratsastuksenopettaja.

Ensin tuli gerbiili…

Niin kuin lapset ovat kautta aikojen joutuneet, joutui Laurakin pitkään pyytelemään perheeseen lemmikkiä. Ensimmäisiksi lemmikeikseen Laura ja siskonsa saivat gerbiilit, joiden kanssa he viettivät monta hauskaa hetkeä.

– Sitten sukulaisperheeseen syntyi koiranpentuja ja sain viimein tahtoni läpi. Ensimmäinen koira tuli taloon, kun olin kymmenvuotias. Mona oli siperianhuskyn ja hirvikoiran sekoitus, mahdottoman mukava koira, joka opetti minulle paljon.

Aluksi Lauralle riitti koiran kanssa touhuamisessa se, että sitä sai lenkkeilyttää ja opettaa hauskoja temppuja, mutta luettuaan erilaisista koiraharrastuksista tyttö halusi ehdottomasti mukaan sellaiseen.

– Monan ollessa kaksivuotias keräsin muista innokkaista porukan ja järjestin Ylitorniolle koirankouluttajan, joka piti meille harjoituksia viikoittain.

Agilitya omatoimisesti

Lauraa kiinnosti myös agility, mutta lajille ei ollut harjoitusmahdollisuuksia paikkakunnalla. Laura ja ystävänsä eivät kuitenkaan antaneet mainitun tosiasian pilata omaa intoaan, vaan näppärinä tyttöinä he rakensivat agilitya varten omat esteet.

– Olihan meillä hauskaa! Ei se tainnut ihan lajin sääntöjen mukaan mennä, mutta ainakin meidän koirat saivat aktiviteettia oikein olan takaa, Laura muistelee.

Peruskoulusta päästyään Laura ei oikein tiennyt, mitä haluaisi tehdä. Hän suuntasi ensin lukioon ja kirjoitti ylioppilaaksi.

– Vielä senkin jälkeen olin epävarma siitä, mikä minua oikeasti kiinnostaa. Hain yliopistoon ja ammattikorkeaan, mutta loppujen lopuksi päädyin opiskelemaan ravintola-alaa ammattikouluun. Se tuntui silloin hyvältä vaihtoehdolta tekevälle ihmiselle.

Laura on ollut koiraihminen niin pitkään kuin muistaa eli käytännössä aina. Ennen oman koiran saamista hän pyysi saada lenkkeilyttää naapuruston koiria, ja oman koiran saatuaan kipinä ei suinkaan laantunut, vaan päinvastoin.

– Muutama koiraton vuosi on ollut välissä, mutta muuten koirat ovat aina olleet osa elämääni.

Harrastuksetkin ovat liittyneet aina koiriin. Laura nauraa, ettei ehdi harrastamaan mitään muuta kuin koiria.

– Harrastus- ja kisakoira vaatii valtavasti aikaa ja työtä, jotta siitä tulee hyvä. Koska meidän tähtäin on nykyisen koirani kanssa arvokisoissa, täytyy siihen panostaa tosissaan.

Koirakoulutuskursseja ynnä muuta

Miksi koirista tuli Lauralle niin tärkeitä? Laura mietti asiaa ja sanoo, että kysymys on hyvä.

– Uskon, että niiden vilpittömyys ja rehellisyys vetää eniten puoleensa. Ne eivät esitä mitään ja niiltä saatava rakkaus on pyyteetöntä. Olen aina sanonut, että en luota ihmiseen, joka ei pidä koirasta, mutta luotan koiraan, joka ei pidä ihmisestä.

Laura on vetänyt Ylitornion kunnan alueella erilaisia koirakoulutuskursseja. Alun alkaen kurssien pitäminen oli hänelle yhdistystoimintaa ja harrastuksen mukanaan tuoma ilmiö, joka alkoi jo kuutisen vuotta sitten. Nyt hän pitää kursseja siellä, missä kysyntää on.

– Pääasiassa Torniossa, Kainuunkylässä, Ylitornion kylällä ja Mellajärvellä.

Tarvittaessa hän tarjoaa myös yksityistunteja sekä kotikäyntejä. Tulevana kesänä hänellä on uutena palvelunaan viikonlopun mittaiset koiraleirit, joista ensimmäinen starttaa jo kesäkuun alussa.

– Koronarajoitukset luonnollisesti huomioidaan.

Loikka tuntemattomaan

Koiraleirit ovat osa Lauran yritystoimintaa.

– Olen aina unelmoinut tekeväni jotain omaa. Viime syksynä tein loikan tuntemattomaan ja aloitin oman yritystoiminnan. Päivisin toimin sijoitusneuvojana Pankkiiriliike Alexandrialla ja viikonloput ja illat menevät koirayrityksen parissa.

Laura haluaa vaikuttaa omaan tekemiseensä ja tehdä asioita, mistä nauttii. Finanssiala, jota hän on opiskellut, on valtavan mielenkiintoinen maailma, mutta hän nauttii suuresti myös koirien kouluttamisesta.

– Näin voin yhdistää molemmat ja tehdä juuri sitä, mitä eniten haluan.

Onneksi hän ehti aloittaa yrityksensä jo syksyllä, sillä jos aloittaminen olisi jäänyt kevääseen, se olisi voinut hirvittää.

– Tämä kevät on ollut hurja, kun ajattelee vallitsevaa tilannetta. Tämä on tiukka paikka monelle yrittäjälle, mutta uskon, että tästäkin selvitään. Yritän aina ajatella myönteisen kautta, enkä halua turhaa murehtia asioita, mihin en voi vaikuttaa.

Koko elämä

Koirat ovat Lauralle suorastaan koko elämä. Ne ovat työtovereita, parhaita ystäviä ja arvokkaita kisakumppaneita.

– Harrastamisen kautta olen myös saanut uskomattoman laajan ystäväpiirin, liikunnallisen elämäntavan ja huikeita kokemuksia, joita ei voi mitata rahassa.

Laura toivoo, että koiranomistajat olisivat valmiita opiskelemaan enemmän sitä, miten koiran kanssa eletään ja mitä sen eleet, ilmeet ja toimintatavat tarkoittavat.

– On surullista nähdä, kuinka monella on kommunikaatio-ongelmia, joista syytetään koiraa, vaikka juuri meidän ihmisten tehtävä on opetella koiran kieltä, ei toisinpäin. 

Monesti koiraa inhimillistetään liikaa, oletetaan sen osaavan ajatella ja toimia kuin ihminen.

– Koira on loppujen lopuksi melko suoraviivainen eläin, joskaan ei tyhmä. Se tarvitsee selkeät ja reilut toimintatavat, joiden mukaan se osaa toimia oikein. Jos koira on opetettu johdonmukaisesti pennusta asti ja yhteistyötä vahvistetaan vuosien myötä, siitä saa mitä mahtavimman kaverin.

Monelle omistajalle tulee kuitenkin yllätyksenä se, miten kovasti johdonmukaisuus ja yhteistyön vahvistaminen vaatii töitä.

Laura on kuitenkin ilokseen todennut myös sen, että moni haluaa oppia, eikä koiraa tuomita heti toivottomana tapauksena.

– Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Vanhakin koira oppii uusia temppuja, Laura rohkaisee.

Kun pentu tulee taloon…

Lopuksi Laura antaa neuvoja siitä, mitä kannattaa tehdä, kun aikoo hankkia tai on jo hankkinut koiran ja pentu on tullut taloon.

– On hyvä ottaa selvää oman alueensa kouluttajista ja hypätä mukaan harjoituksiin heti, kun rokotukset ovat ajan tasalla. Mitä aikaisemmin koira sosiaalistetaan ja totutetaan erilaisiin asioihin, sen parempi.

– Pentukoulut ja tapakasvatuskurssit antavat eväitä mukavaan ja sopuisaan yhdessäoloon.

Laura muistuttaa myös siitä, että koiran hankintaa suunnitellessa kannattaa miettiä, mitä koiran kanssa tullaan tekemään.

– Ei oteta käyttökoiraa seurakoiraksi tai aktiivista paimenkoiraa lenkkikaveriksi. Vääränlaisessa kodissa oleva aktiivinen koira voi alkaa purkaa energiaa väärällä tavalla esimerkiksi tuhoamalla huonekaluja, Laura Vaaraniemi varoittaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy