• lumimetsa.jpg
  • aurinkoa.jpg
  • aavasaksalta
  • superkuu
Toimittaja: Kari Kaulanen

Matti Salminen taustallaan Ylitornion pappila, joka on tällä hetkellä tyhjillään.

YLITORNIO – ”Papin työ on ihmisten kohtaamista, heidän kanssaan myötäelämistä niin ilossa kuin surussa ja elämässä läsnä olemista”, Ylitornion seurakunnan kirkkoherra Matti Salminen kertoo ammatistaan.
Hänellä on takanaan viikonloppu, jonka aikana järkytys ja suru ovat koskettaneet koko kuntaa ja Tornionlaaksoa laajemminkin. Matti iloitsee siitä, että maanantain muistotilaisuus keräsi kirkon ääriään myöten täyteen huolimatta lyhyestä varoitusajasta.

– Heti, kun kuulin asiasta, tiesin, että koko yhteisö tarvitsee jonkinlaisen yhteisen hoitotilaisuuden, hän kuvaa papin ja kirkon roolia.

Myös seurakuntalaiset ottivat yhteyttä ja toivoivat muistotilaisuuden järjestämistä.

Lapsuus Ahvenselässä

Matti Salminen on kotoisin Sallasta. Hänen vanhempansa toimivat opettajina Sallan Ahvenselän kylässä. Matti kasvoi viisipäisen sisarussarjan vanhimpana.

– Ei opettajaperheenkään elämä ollut leveää, mutta lapsuusaika oli onnellista ja turvallista, hän muistelee.

– Yksi tärkeä vanhemmilta saatu elämänohje oli, että kukaan ei ole toistaan parempi.

Lukeminen oli koko perheen tärkeä harrastus. Minkäänlaisia aseita ei sen sijaan suvaittu.

– Isä oli saanut sodassa tarpeekseen ampumisesta.

Matti kertoo, että vaikka koti oli koululla, kylän muiden lasten suhtautumisessa se näkyi erittäin harvoin.

– Vain silloin, jos tunteet alkoivat kuumenemaan, Matti naurahtaa.

Yhteistä tekemistä kuitenkin riitti. Viisikymmentäluvun lopulla syntyneillä urheilu ja muu liikkuminen olivat tärkeä osa vapaa-aikaa.

Matematiikka vai teologia?
Matin mukaan hänen kotinsa ei ollut leimallisesti uskonnollinen, vaikka molemmat vanhemmat olivat lähtöisin körttiläispiireistä. Uskonto oli perheen elämässä jonkinlainen taustavaikuttaja.

Sallan vanhoillislestadiolaiset eivät pitäneet Salmisia oikeina uskovaisina siksikään, että näillä oli muun muassa televisio olohuoneessaan.

Ahvenselässä käydyn kansakoulun jälkeen Matin koulutie jatkui Sallan kunnallisessa keskikoulussa ja kunnallisessa lukiossa. Peruskoulu tuli Lappiin Matin ikäpolven ollessa keskikoulun toisella luokalla. Kolmannesta eteenpäin koulu käytiin keskikoulun oppimäärällä, mutta peruskoulun oppikirjoilla.

Matti pärjäsi hyvin matemaattisissa aineissa. Hänen suunnitelmissaan olikin lähteä opiskelemaan matematiikkaa tai fysiikkaa. Kakkosvaihto oli teologia.

– En tänä päivänäkään tiedä, mitä ylioppilaskirjoituksissa tapahtui, Matti kertoo.

– Minun piti saada matikasta täydet pisteet, mutta jäin pisteen päähän laudaturista, koska tyrin kaikkein helpoimmat laskut.

Tuon epäonnistumisen Matti tulkitsi taivaalliseksi merkiksi ja valitsi kakkosvaihtoehdon.

Töihin Ylitorniolle

Matti kävi armeijan Santahaminassa ja Haminassa. Hän oli tuolloin jo 25-vuotias ja valmis pappi. Siitä huolimatta hän palveli suurimman ajan normaalisti ja sai vasta kokelasaikana lyhyen sotilaspappikoulutuksen.

Armeijassa pidettiin tärkeänä, että vaikka joku on jo valmis pappi, häntä kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin. Matti muistelee huvittuneena, kuinka kouluttava luutnantti jo ensimmäisenä alokaspäivänä otti hänet sivuun ja muistutti, että armeijassa saatetaan kirotakin.

– Ja jos on tarvis, mitä kiroan myös teille, mutta se ei ole henkilökohtaista, Matti kertoo luutnantin lisänneen.

Kun armeija oli suoritettu, oli aika astua työelämään. Ensimmäinen työpaikka oli virallisen apulaisen pesti Heikki Koiviston johtamassa Ylitornion seurakunnassa. Vuosi oli 1986.

Kaksi vuotta aiemmin hän oli mennyt naimisiin oululaisen Leenan kanssa. He olivat tutustuneet asuessaan opiskeluaikoinaan seinänaapureina.

Esikoistytär syntyi vuonna 1987. Kaikkiaan tyttöjä on kolme ja jokaisella yksi veli. Nuorimmainen on syntynyt vuonna 2000.

Koukkaus Kolariin

Kolarissa kirkkoherrana toiminut Simo Rundgren kertoi Matille virkavapaus- ja muista suunnitelmistaan. Matti haki Kolariin kappalaiseksi ja tiesi jo silloin, että Rundgren on lähdössä vähintään kahdeksi vuodeksi Ylitornion Kristilliselle opistolle. Hänen lähdettyään Matista tuli Kolarin kirkkoherra.

Kahdessa kunnassa toimiminen antaa hyvä tilaisuuden vertailla ihmisiä.

– Kolarissa näki selvästi, että siellä on eletty leivän ja lihan välissä. Perusvireessä ihmisten välillä ei kuitenkaan ole isoa eroa. Ylitorniolla taas näkee, että se on vanhaa ja vaurasta seutua ja ihmiset ovat hyvin omanarvontuntoisia.

Matin mukaan myös Kolarin vanhan kirkkoherran, ihmisten kodeissa eri puolilla kuntaa paljon vierailleen Ano Kauppisen vaikutus.

– Jopa kirkonvastaisilla ihmisillä oli hyvin myönteinen asenne seurakunnan työntekijöitä kohtaan.

Kun Heikki Koivisto siirtyi Kemiin kappalaiseksi, Matti Salminen palasi Ylitornion kirkkoherraksi vuonna 1999.

Jumalanpalvelus kiinnostavaksi

Ylitornion seurakunnan väkiluku on enemmän kuin puolittunut 1980-luvulta. Se näkyy myös jumalanpalveluksissa, vaikka uusia kirkossakävijöitäkin tulee poistuneiden tilalle.

– Kirkolla on iso miettimisen paikka siinä, miten jumalanpalveluksen ilme saataisiin sellaiseksi, että siinä voisi käydä ainakin silloin tällöin. Seurakuntalaisille tulisi antaa tehtäviä ja tilaa toimia, Matti pohdiskelee.

Matti kertoo esimerkkinä, että hänellä on ollut joskus muutama ihminen matkassa saarnan valmistelussa.

– Itse haluaisin kehittää sitä, koska siinä saa itsekin paljon.

Hän harmittelee sitä, että saarnan valmisteluun ei ole aina riittävästi aikaa.

– Vanha konsti on, että toisessa kädessä on Raamattu ja toisessa päivän sanomalehti.

Viime vuosina on ollut useita tapauksia, esimerkiksi julkisia puheenvuoroja, jotka ovat aiheuttaneet kirkosta eroamisten lisääntymistä. Se näkyy myös pienissä seurakunnissa.

– Kaikki aallot, jotka kulkevat kirkon läpi, tulevat Ylitorniolle puoli tuntia myöhemmin, mutta ehkä hieman lievempinä, Matti naurahtaa.

– Pienellä paikkakunnalla yhteisö on tiiviimpi, mikä hieman hillitsee kirkosta eroamista.

Lääninrovastin pesti

Arkkipiispa käyttää kirkon ääntä ja hiippakunnan piispa hiippakunnan ääntä. Ne ovat auktoriteetteja, jotka ohjaavat kirkon ja hiippakuntien toimintaa.

– Jos linjausta ei noudata, sillä voi olla seurauksia, Matti sanoo.

Hiippakunnissa voi kuitenkin olla erilaisia käytäntöjä suhtautumisessa kirkon määräysten noudattamiseen.

– Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta tai vihkimisestä toisessa hiippakunnassa silitetään päätä ja sanotaan, että älä tee toiste näin ja toisessa hiippakunnassa annetaan varoitus.

Hiippakunnat taas on jaettu rovastikuntiin, joita Lapin läänissä on kolme, Kemi–Tornio, Rovaniemi ja Lappi. Ylitornio ja Pello kuuluvat Kemi–Tornioon samoin kuin Keminmaa, Simo ja Tervola.

Rovastikunnan hallinnollinen johtaja on lääninrovasti. Matti Salminen aloitti Kemi–Tornion rovastikunnan lääninrovastina viime syksynä. Pesti on nykyisein nelivuotinen aiemman kuuden vuoden sijaan.

Lääninrovasti toimii kirkkoherrojen hallintoesimiehenä ja muun muassa päättää heidän lomistaan.

– Jos seurakunnassa on ongelmia, ensimmäisenä niihin puuttuu lääninrovasti.

Kun seurakunnassa on piispantarkastus, lääninrovasti suorittaa virkansa puolesta virastontarkastuksen.

Urheilu harrastuksena

Matti myöntää olevansa innokas penkkiurheilija. Harrastus ei kuitenkaan rajoitu siihen, sillä hän on aktiivisesti mukana seuratoiminnassa. Aavasaksan Urheilijoiden puheenjohtajana hän on toiminut jo viidettä vuotta.

Kolarin vuosina Salmiset asuivat Sieppijärvellä. Siellä he lähtivät mukaan urheiluseuratoimintaan. Vanhin tytär, Mari, hiihti lastensarjoissa Sieppijärven Sisun väreissä. Leena puolestaan toimi jonkin aikaa seuran sihteerinä. Matti oli mukana talkoissa aina, kun ehti.

Ylitorniolla on ollut järjestettävänä isoja kisoja, kuten viime kevään SM-hiihdot ja Suomen Cupin finaalit. Ne menivät kaikin puolin hyvin, mutta vaativat valtavan työmäärän niin seuran puheenjohtajalta kuin talkoolaisilta.

– Kisojen järjestämisessä virallisena yhteistyökumppanina oli Länsi-Rajan Rasti, mutta lisäksi tarvittiin moniin muiden seuroihin ja yhteisöihin kuuluvien talkootyö ja tuki, Matti kertoo.

Toisena pääsiäispäivänä ovat jälleen vuorossa perinteiset Ainiovaaran Hiihdot, jotka ovat myös Tornionlaakson Hiihtocupin osakilpailu. Niihin odotetaan 250–300 kilpailijaa.

Voi olla, että lähivuosina Ainiovaaran laduilla hiihdetään jälleen Suomen mestaruuksista.

– Kunnan ja Aavasaksan Urheilijoiden panostus oli niin iso, että se menee hukkaan, jos järjestetään vain yhdet isot kilpailut, Matti perustelee.

Seuratoiminnan lisäksi häntä vetää ladunvarteen omien tyttöjen, Marin ja Kaisan kilpahiihtoharrastus. Joskus hän ehtii laittaa sukset omiinkin jalkoihin ja hiihdellä muutaman kilometrin Ainiovaaran laduilla.

Paikallisuutisia

Suunnitteluryhmä suunnisti kalasatamasta kuntoutumaan Orhinselän laavulle. Kuvassa etualalla Kullervo Linna

...

PELLO – Pellon pappalentopalloilijat eivät ole nimensä mukaisia, eivät todellakaan. Pappojen joukkoon mahtuu nimittäin

...

Riku Honkuri on tajuton rankavammapotilas, jonka niska on pidettävä suorassa selkärangan kanssa. Eero

...

Aurinkoinen sää houkutteli mukavasti väkeä paikalle.

PELLO – Jokivartisten

...