• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

YLITORNIO/HELSINKI – Ylitornion Pessalompolon kylästä lähtöisin oleva Sanna Sainmaa asuu nykyään Vantaalla ja työskentelee villieläinten parissa Korkeasaaressa. Hän kertoo muuttaneensa pois Ylitorniolta heti lukion jälkeen, ylioppilaaksi kirjoitettuaan.

– Muutin ensin Rovaniemelle ja sieltä sitten eteenpäin, Sanna sanoo.

Lukion jälkeen hän piti pari välivuotta ja lähti sen jälkeen opiskelemaan ympäristöhygieniaa Kuopion yliopistossa. Ne opinnot kestivät vuoden.

Sen jälkeen hän haki eläinlääkäriopintoihin Ruotsin Maatalousyliopistoon Uppsalassa. Opinnot kestivät viisi ja puoli vuotta, koska lukukaudet ovat Ruotsissa pidemmät kuin Suomessa.

Sanna kertoo olleensa aina kiinnostunut eläimistä, mutta oli hänellä silti alaa valitessaan muitakin ammattihaaveita.

– Olen kyllä tosi tyytyväinen, että lopulta päädyin tälle alalle, hän tuumaa.

Nyt hänellä on työuraa eläinlääkärinä takanaan jo 21 vuotta ja useampia työpaikkakuntia.

– Opiskelujen aikana ja heti valmistuttuani tein töitä jonkin verran Piteåssa ja sen jälkeen reilun vuoden Ahvenanmaalla. Sen jälkeen kotipaikkakunta on ollut pääkaupunkiseudulla, mutta olen reissannut töiden perässä Kotkassa, Mäntsälässä, Tampereella, Forssassa ja Jokioisissa.

Päivystäjäksi Korkeasaareen

Korkeasaareen Sanna kertoo päätyneensä vuonna 2008 ensin päivystäjänä tuuraamaan silloista eläinlääkäriä.

– Olin silloin yrittäjänä ja työskentelin muun muassa Särkänniemen delfinaarion ja Kotka Maretariumin eläinlääkärinä, eli tavallaan samalla alalla. Korkeasaaren eläinlääkäri pyysi minua päivystäjäksi ja sillä tiellä tässä ollaan.

Aloittaminen Korkeasaaressa jännitti alkuun, olihan se hyvinkin erilaista kuin tavallinen pieneläinklinikkatyö.

– Ensimmäinen oma potilas taisi olla markhorvuohi, jolle tein sorkkahoidon, Sanna muistelee.

Sanna on työskennellyt Korkeasaaressa kokopäiväisesti vuodesta 2011 lähtien.

– Maretariumissa ja Särkänniemessäkin tuli oltua noin kymmenen vuotta, mutta nykyään olen vain Korkeasaaressa.

Ihan tavallisilla eläinlääkäriopinnoilla ei eläintarhaeläinlääkäriksi pääse, ja Sannakin kertoo käyneensä villieläinten nukutuskurssin Ruotsissa.

– Olen myös tehnyt lyhyempiä harjoitteluja sekä kursseja muualla. Euroopan eläintarhaeläinlääkäreiden järjestö sekä Pohjoismainen järjestö järjestävät meille alalla oleville kokouksia ja kursseja joka vuosi.

– Minulla oli myös mahdollisuus työskennellä Korkeasaaren edellisen eläinlääkärin kansa yhdessä ja oppia työn mukana.

Eläntarhaeläinlääkäreillä on Sannan mukaan myös vahva verkosto niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja tarvittaessa he auttavat toisiaan.

– Voin aina tarvittaessa kilauttaa kaverille, Sanna toteaa.

Potilaita sammakosta visenttiin

Sanna kertoo, että eläintarhaeläinlääkärin työ on todella vaihtelevaa. Niin sanottua normaalia työpäivää on harvoin, eikä hän yleensä aamulla tiedä, mitä päivä tuo tullessaan.

Oman osansa tuo suuri lajikirjo, sillä samana päivänä potilaana voi olla kaikkea mahdollista sammakosta visenttiin.

– Meillä on tietysti kaikenlaisia tapauksia, mutta keskimäärin eläintarhaeläimet ovat terveempiä kuin kotieläimet ja lemmikit, koska eläintarhaeläimiltä puuttuvat jalostuksen tuomat heikkoudet ja sairaudet, Sanna sanoo.

– Meidän eläimemme eivät ole kesyjä ja lähtökohtaisesti kaikki eläimet pitää nukuttaa ennen tutkimista ja hoitoa. Nukuttaminen tehdään joko nukutusnuolilla tai sitten ihan normaalisti pistämällä.

Sanna kertoo, että osa eläimistä, esimerkiksi berberiapinat, on koulutettu niin, että ne antavat pistää nukutusaineen lihakseen.

Paperitöitäkin hoidettava

Myös eläintarhaeläinlääkärin työhön kuuluu arkisia ja tylsiäkin hetkiä, mutta Sanna sanoo, että ne liittyvät yleensä paperitöihin kuten kirjanpitoon ja sähköpostitulvaan.

– Eläintarhaeläinlääkärin työ on todella erilaista verrattuna esimerkiksi pieneläinklinikalla työskentelyyn, koska eläimet asuvat meillä ja me olemme niistä vastuussa syntymästä kuolemaan tai muuttoon toiseen eläintarhaan.

Sannan työhön kuuluu niin ollen myös eläinten ruokintaan sekä rehujen, heinien, lihan ynnä muun hankkimiseen liittyviä asioita.

– Työhöni kuuluu myös opetusta ja neuvontaa, Sanna lisää.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa hoidetaan myös loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä, mikä tuo oman lisänsä työtehtäviin sekä hoidettavien eläinten lajikirjoon. Joskus Sanna joutuu myös auttamaan viranomaisia hankalissa eläintehtävissä.

Hupsista, väärä eläin!

Kommelluksia ja kömmähdyksiäkin on työuralle joskus sattunut. Esimerkiksi eläimen nukuttaminen nukutusnuolella ei ole aina niin helppoa, koska eläimet eivät pysy käskystä paikallaan.

– Pari kertaa on tullut nukutettua väärä eläin, koska juuri kun on itse sattunut vilkaisemaan muualle, niin eläimet ovat vaihtaneet paikkaa ja nukutusnuoli on tullut ammuttua väärään eläimeen, Sanna kertoo.

Näistäkin tilanteista on selvitty, nukutettu väärä eläin on vain saanut ylimääräisen terveystarkastuksen ennen herätystä.

– Pari kertaa linnut ovat karkailleet klinikalla ja niitä sitten on pyydystetty ja konttailtu haavien kanssa hyllyjen alta.

Sanna kertoo, että joitakin eläimiä on tavallista vaikeampi nukuttaa. Sellaisia ovat esimerkiksi vikunjat, joilla on niin paksu ja tiheä turkki, että se laukaisee nukutusnuolen ennen kuin neula ehtii lihakseen.

Vaarallisten eläinten kanssa, kuten esimerkiksi isot kissaeläimet, ollaan aina erityisen varovaisia ja huolellisia.

– Onneksi kokemusta soveltuvista nukutusaineista ja annoksista on niin paljon, että voi työskennellä turvallisesti, kunhan muistaa pitää huolta ajankulusta, Sanna toteaa.

Hänellä on myös yleensä ja erityisesti aina vaarallisten eläinten kanssa avustaja, joka pitää huolen ajankulusta ja siitä, ettei havereita pääse sattumaan.

Sannan työpäivien pituus vaihtelee suuresti vuodenajan mukaan.

– Keväällä ja kesällä on yleensä kiirettä, joten silloin työpäivät joko venyvät tai sitten illalla joutuu tulemaan uudelleen töihin. Ja töissä on oltu vaikka yöllä, jos siihen on tarvetta.

Suljettuna koronan vuoksi

Korkeasaari on paikka, jonne ihmiset menevät viettämään aikaa ja katselemaan eläimiä etenkin kesäisin, mutta myös talvella. Nyt Korkeasaari on kuitenkin ollut jo muutaman viikon suljettuna koronaepidemian vuoksi.

– Eläintenhoito jatkuu meillä kuitenkin normaalisti, koska eläimet on ruokittava ja hoidettava, olipa tilanne mikä tahansa.

– Olemme tietysti varautuneet tilanteeseen täyttämällä rehu- ja heinävarastoja ja tekemällä selkeitä hoito-ohjeita siltä varalta, että suuri määri henkilökuntaa sairastuu ja eläimiä joutuvat ruokkimaan sellaisetkin ihmiset, jotka eivät meillä normaalisti eläintenhoidossa toimi. Lisäksi kaikki, joiden ei välttämättä tarvitse olla paikan päällä, kuten esimerkiksi toimiston väki, tekevät etätöitä.

Normaalitilanteessa Sannakin käy joskus omien sukulaistensa tai ystäviensä kanssa vierailulla Korkeasaaressa.

Sanna vinkkaa vielä, että Korkeasaaren Facebook-sivuilla sekä Youtube-kanavalla on videoita, joista näkee, mitä eläintarhan arkeen kuuluu. Korkeasaaren sivuilla on lisäksi opetusmateriaalia lapsille ja lukioikäisillekin.

– Kannattaa käydä tutustumassa, Sanna Sainmaa sanoo.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy