• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

YLITORNIO – Ylitornion kunnassa alkoi viime syksynä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kasvatuskumppanuuskoordinaattorihanke, joka näillä näkymin päättyy ensi heinäkuussa. Syksyllä hankkeessa oleva työntekijä lopetti vuoden vaihteessa ja hanke oli hetken aikaa ilman työntekijää, mutta helmikuun lopussa hankkeessa kasvatuskumppanuuskoordinaattorina aloitti Rovaniemellä asuva, 31-vuotias Jenny Lundman.

Jennyn puoliso on toimintaterapeutti ja hänellä on australianpaimenkoira, josta hän pyrkii kouluttamaan työparikseen terapiakoiran. Pariskunta asuu Alvar Aallon suunnittelemassa kerrostalossa Korkalorinteessä, jota kutsutaan myös Rovaniemen Tapiolaksi.

Jenny kertoo olevansa kotoisin Vaasasta. Hänen äitinsä toimi siellä opettajana ammattikorkeakoulussa ja isä työskenteli ABB:llä.

– Olen vanhempieni iltatähti, Jenny sanoo hymyillen.

Isänsä edellisestä avioliitosta hänellä on 21 vuotta vanhempi sisko.

Kasvatuskumppanuuskoordinaattorihankkeen tehtävänä on kehittää koulun ja vanhempien yhteistyötä ja vuorovaikutusta.

– Tarpeena oli neutraali työntekijä, jolle vanhemmat voisivat kertoa ajatuksiaan koulun ja vanhempien yhteistyöstä, varsinkin siitä, mikseivät vanhempainillat vedä huoltajia koululle. 

Vanhempainiltojen kehittäminen

Jennyn tehtävänä on pyrkiä kehittämään pääasiassa vanhempainiltoja niin, että ne kohtaisivat sekä vanhempien ja koulun henkilökunnan että myös oppilaiden tarpeet.

– Syksyllä hankkeessa työskennellyt kasvatuskumppanuuskoordinaattori suunnitteli ja toteutti vanhempainiltoja sekä teki paljon kyselyjä vanhemmille vanhempainilloista, ja minä jatkoin sitä työtä. Nyt olen vanhempien vastausten sekä viimeaikaisten tutkimusten ja näkökulmien perusteella alkanut suunnitella uusia muotoja ja toimintamalleja vanhempainiltoihin, Jenny sanoo.

Hän kertoo tekevänsä töitä yhteistyössä oppilaanohjaushuoltoryhmän, opettajien ja vanhempien kanssa.

Ylitornion kunnassa aloitettu kasvatuskumppanuuskoordinaattorihanke on tällaisena ainutlaatuinen. Jenny kertoo, että Suomessa on yksi työntekijä samalla tittelillä, mutta hänen työnsä ei ole samanlaista kuin Jennyn.

– Mutta esimerkiksi vanhempainiltoihin osallistuvien vanhempien väheneminen on haaste ja huoli ympäri Suomea, ja siihen pyritään varmasti vastaamaan joka kunnassa ja kaupungissa.

Nyt kokonaan etänä

Koska Jenny asuu Rovaniemellä, työn lähtökohtana oli, että hän tekee suunnittelutyöt yhtenä, kahtena päivänä viikossa kotonaan ja tapaamiset ynnä muut toteutetaan muina viikon päivinä Ylitorniolla.

  Tällä hetkellä olen hallituksen ohjeistuksen mukaisesti kokonaan etänä ja kaikki ei-kriittiset kohtaamiset on peruttu.

– Nyt pyrin luomaan ideoita uudenlaisille vanhempainilloille ja vanhempainiltarakenteille vuoden aikana kerättyjen vanhempien toiveiden, kommenttien ja ajatusten pohjalta.

– Toisaalta näen tilanteen oman työni näkökulmasta haasteena, joka voi tuottaa uusia ajatuksia ja oivalluksia. Olen koko ajan pohtinut, miten hanke jatkuisi, vaikka hankerahoitus ja tämä pesti päättyykin, Jenny sanoo.

 Sosionomi-kirkon nuorisotyönohjaaja

–Olen ensimmäiseltä koulutukseltani sosionomi-kirkon nuorisotyönohjaaja. Tein sosionomi-opinnot Kauniaisissa Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Muutimme puolisoni kanssa Rovaniemelle, kun pääsin opiskelemaan Lapin yliopistoon. Valmistuin viime joulukuussa kasvatustieteen maisteriksi.

– Olin toiminut pitkään lastentarhanopettajana ja koin Ylitorniolla olevan kasvatuskumppanuuskoordinaattorihankkeen tärkeäksi ja merkitykselliseksi, Jenny jatkaa.

Lastentarhanopettajana sekä aikaisempina nuorisotyönohjaajavuosinaan hän oli pitänyt useita vanhempainiltoja.

– Olin jo aikaisemmissa töissäni suunnitellut ja kehittänyt vanhempainiltoja toiminnallisiksi ja lisännyt vanhempien ja lasten osallisuutta vanhempainilloissa.

Kunta Ruotsin rajalla

Ylitorniosta Jenny ei paikkakunnalta töitä hakiessaan tiennyt muuta kuin että kunta on länsirajalla. Mahdollisuus piipahtaa Ruotsissa ja käyttää myös ruotsin kieltä oli kuitenkin miellyttävä ajatus, sillä kaksikielisestä perheestä olevana hän oli jo ehtinyt ikävöidä ruotsin kieltä.

Ruotsin puolelle piipahteluja hän ei kuitenkaan kovin monta ehtinyt tehdä, kun korona valtasi Euroopan.

– Olin myös kuullut, että Ylitornion jokimaisema on kaunis. Tultuani totesin, että Ylitornio on miljöönä todella miellyttävä. Nyt odotan innolla kevättä, kun joki aukeaa, että minkä näköiseksi maisema muuttuu.

– Ylitorniolaiset ihmiset ovat olleet vastaanottavaisia, huomioivia ja rennon rempseitä. Olen viihtynyt hyvin niin työpaikassani kuin niiden kanssa, joita olen lyhyellä urallani ehtinyt kohdata, Jenny sanoo.

Siirtolapuutarha Rovaniemellä

Jennyn harrastukset ovat paljolti liikunnallisia. Hän kertoo käyvänsä kerran viikossa ystäviensä kanssa pelaamassa höntsäsählyä ilman sääntöjä. Talvella hän hiihtelee liukulumikengillä metsässä ja kesällä sup-lautailee sekä harrastaa mökkeilyä.

– Meillä on täällä Rovaniemellä oma siirtolapuutarhamökki. Rakastan englantilaisia puutarhoja ja haluaisin oman mökkini puutarhan sellaiseksi, Jenny sanoo ja kertoo, että englantilainen puutarha kuvastaa hänen mielestään hänen omaa sielunmaisemaansa.

– Se näyttää vähän vapaalta ja villiltä, jopa rönsistyneeltä, mutta oikeasti kaikki vaatii paljon suunnittelua ja työtä.

Liikunnan ja mökkeilyn lisäksi Jenny harrastaa laulamista pienessä kellaribändissä.

Häntä on kutsunut myös vapaaehtoistyö. Hän kertoo olevansa mukana Suomen partiolaisten ja Ugandan partioiden Ulkoministeriön rahoittamassa hankkeessa, jonka tarkoituksena on lisätä tasa-arvoa Ugandassa ja globaalikasvatusta Suomen partiossa.

– Hankkeessa pyritään vähentämään tyttöjen kuukautisista johtuvia poissaoloja koulusta – siis Ugandassa – ja lisäämään kuukautistietoutta niin Ugandassa kuin myös Suomessa, Jenny kertoo.

Korona muutti elämää

Jenny sanoo, että tämänhetkinen tilanne on kovin ikävä ja huolta aiheuttava monin tavoin.

– Pohdin paljon sitä, mitä meille jää, kun korona on ohi. Koen, että koronan leviämisen ehkäisemiseksi täytyy tehdä kaikkensa ja suojella vanhempia ihmisiä, mutta tiedostan, että se tuo niin yhteiskunnallisia kuin yksilöllisiäkin haasteita. Suomen talous tulee olemaan tiukilla seuraavat vuodet ja se näkyy ihmisten elämässä.

– Moni pienyrittäjä ja lomautettu ihminen on jo säästölippaalla ja nyt on vasta viikko kulunut poikkeustilaa, Jenny miettii.

– Myös todella moni omassa piirissäni oleva niin vanha kuin nuori ihminen kokee jo nyt viikon jälkeen yksinäisyyttä. Suomessa niin iäkkäiden kuin nuorempien kohdalla yksinäisyydestä johtuva syrjäytyneisyys on jo suuri ongelma ja tämä tilanne lisää sitä huimasti. Pelkään esimerkiksi, että samalla kun turvataan vanhainkodin asukkaita vierailukiellolla, vanhusten pienikin elämänilo katoaa.

Tietoinen läsnäolo helpottaa

Jenny sanoo pitävänsä itse vahvasti kiinni toimista, joilla omaa mieltä voi vahvistaa. Yhtenä oleellisena osana on tietoinen läsnäolo ja keskittyminen siihen, mitä tekee.

– Kun siivoan, keskityn siihen enkä pohdi maailman murheita. Tietoisesti en selaile niin paljoa uutisia tai somea, vaan siivoilen kotia ja käyn joka päivä töitten jälkeen metsässä kävelemässä, olkoon sää mikä tahansa.

Pyrkiessään välttämään kaikkea turhaa ihmisten kohtaamista hän on nyt luopunut kaikista muista harrastuksistaan paitsi ulkoilusta ja Skypen välityksellä toteutetuista kokouksista.

Läheiset ihmiset ovat nyt aikaisempaa enemmän mielessä ja hän on yrittänyt olla poikkeuksellisen aktiivinen yhteydenpidossa viestitellen ja soitellen läheistensä kanssa.

– Vaikka yleisesti ottaen olen huono viestittelemään ja soittelemaan kenellekään, Jenny naurahtaa. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy