• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Elämä on hitsannut Konttajärvet rohki kovaksi tiimiksi.

PELLO – Harvoin tapaa yhtä elämänmyönteistä, valoisaa ja jalat maassa olevaa pariskuntaa kuin Pirkko ja Paavo Konttajärvi. Elämä ei valinnut heille helpoimpia kortteja, mutta pariskunta on matkannut yhdessä eteenpäin jo yli 60 vuotta.

– Tapasin sattumalta meät vihkineen Pellon silloisen rajaseutupapin Pekka Välitalon OYKS:ssa 1980-luvulla. Kiittelin häntä, että hyvin olet vihkinyt. Ollaan vieläkin yhessä, Pirkko kertoo nauraen.

Saman kylän nuoria

Pirkon koti oli Konttajärven Sammallahdessa. Paavon äiti on kotoisin Vuoskujärvestä, mutta Konttajärvi oli hyvin tuttu paikka. Lapsuuden talvet Paavon perhe asui Tornion Arpelassa, missä äiti Beata toimi opettajana. Kesät Konttajärven perhekin asui nimensä mukaisesti Konttajärvellä.

Pirkolla oli kymmenen sisarta, joista hän on nuorin. Paavolla on puolestaan neljä veljeä.

Pirkon kotona oli karjaa sen ajan tapaan. Isä oli myös poromies maa- ja metsätöidensä ohella.

– Äiti oli 47-vuotias, kun minä synnyin, ja hänellä oli huono terveys. Opin tekemään kaikki työt, aivan kaikki, hän muistelee.

Sotien jälkeen elämä virisi varsin vilkkaaksi Konttajärvellä. Alueella oli isoja savottoja, jotka vetivät nuoria, riuskoja työmiehiä puoleensa.

Kyläläisillä oli tanssit sunnuntaisin. Työmaiden salskeat miehet kiinnostivat nuoria naisia aina kauempaa Ruotsinkin puolelta.

– Siellä oli kauhean kommeita poikia. 

Tytöt polkivat Ruotsin puolella pitkiäkin matkoja jokirantaan. Siellä he nostivat pyörät veneeseen, soutivat joen ylitse ja polkivat Konttajärvelle tanssimaan. Sama takaisinkin päin. He olivat kotona tanssireissun jälkeen vasta aamuyöstä.

Nuorisoseuralla kävi myös kiertäviä elokuvien esittäjiä varsinkin kesäisin. Pariskunta muistelee kaiholla sen ajan huveja.

– Kävi surina ja rätinä, kun elokuvakone pyöri.

Aavasaksan juhannus avasi silmät

Pirkko ja Paavo tunsivat toisensa jo lapsina, olivathan heidän juurensa samalla kylällä.

He olivat pelanneet lentopalloakin samassa porukassa. 

Kun tapaa toisen aivan eri paikassa, näkee hänet eri tavalla. Aavasaksan juhannus vuonna 1958 avasi nuorten silmät.

– Siellä se lähti laukkaan, vaikka tulima eri kyyteilä pois, Pirkko kertoo.

– Rakhautta oli ilmassa, Paavo vahvistaa.

Molempien vanhemmat suhtautuivat nuorten seurusteluun suosiollisesti. Paavon äiti olikin jo heittänyt leikillään huulta Pirkon äidille. 

– Mulla kun on poikia ja sulla tyttäriä, niin siinä sähinä nousee!

Pirkon isällekin mahdollinen vävyehdokas oli mieluisa. Hän oli tullut navettaan komentamaan siellä touhuavaa tytärtään, että ”Paavo on tullu, ala selviämään sieltä”.

Tuohon aikaan tarvittiin vanhemmilta naimalupa, jos nuoret eivät olleet täysi-ikäisiä. Pirkko ei ollut uskaltanut pyytää isältään allekirjoitusta paperiin. 

– Se piti Paavon mennä navettaan kysymään Kallelta, että pitäs nimi laittaa paperiin.

Lupa heltisi. Pari vihittiin heinäkuussa 1959. He asettautuivat asumaan tuttuihin maisemiin Konttajärvelle.

– Oli se vähän niinko pakkokin, Pirkko kun oli raskaana, he nauravat.

Esikoinen Arja syntyi vuonna 1959. Jukka vuonna 1961 ja kuopus Seppo vuonna 1964. 

Käännekohta terveydessä

Paavo oli työharjoittelijana Pellon kunnantalolla, kun hänen vointinsa heikkeni yllättävästi. Hän joutui hoitoon terveyskeskuksen vuodeosastolle. Syytä voinnin heikkenemiseen ei löytynyt.

– Muistan päivän, 22.11.1963 hyvin. Potilashuoneessa vierustoveri tuli sanomaan, että presidentti John F. Kennedy on murhattu.

Paavoa hoidettiin useassa sairaalassa, ennen kun voinnin heikkenemisen syyksi paljastui verenpainekriisi.

– Lukemat olivat niin korkeat, ettei mittarin asteikko riittänyt.

Hänellä epäiltiin aivokasvainta. Vasta Diakonialaitoksen silmäosastolla Oulussa huomioitiin hänen verenpaineensa. Vaikka se olivat karmaisevan korkea, lääkitystä ei aloitettu. Lääkäri halusi ensin etsiä syyn ennätyskorkealle verenpaineelle. Prosessin aikana Paavon näköhermo vaurioitui. Hän sokeutui. Aluksi vamma oli sellainen, että hän kykeni jopa ajamaan polkupyörällä. Myöhemmin näkö meni täysin.

– Olihan se siinä elämäntilanteessa kriisi. Odotin kuopusta, ja meillä oli kaksi pientä lasta.

Pirkko sai ”lohdutuksena” kuulla, että kunpa aviomies kuolisi ja Pirkko löytäisi uuden miehen.

Konttajärvellä oli tuolloin puhelin vain Karppisen talossa. Pirkko meni aina sieltä soittamaan Ouluun sairaalaan kysyäkseen miehensä vointia. Vain yksi ihminen kysyi noina raskaina aikoina, kuinka Pirkko itse jaksaa.

Paavo selvisi. Perheellä oli edessään uusi tilanne.

– Alettiin opetella, missä Konttavaara on, että Paavo oppisi kulkemaan ja liikkumaan.

Kun elämä alkoi normalisoitua ja sopeutumisen pahin kriisi oli ohitse, Pirkko lähti apuhoitajakouluun Rovaniemelle. Siellä hän opiskeli viikot. Valmistuttuaan hän oli puoli vuotta töissä Torniossa. Paavo oli lasten kanssa kotona. Myös Paavon äiti osallistui tuolloin lastenlastensa hoitamiseen.

Paavo ei ole ikinä nähnyt kuopustaan.

He kertovat tapahtumasta, jolloin Sepon ystävät toruivat tätä jostain. 

– Ystävät olivat uhkailleet, mitä Sepon isäkin sanoisi, jos näkisi poikansa nyt. Seppo oli tuumannut, jos isä näkisi minut nyt, niin me vedettäis lippu salkoon!

Espoon vuodet

Paavo kävi sokeain ammattikoulua Helsingissä, joten perhe muutti etelään Espooseen.

– Siellä oli ainoa näkövammaisille tarkoitettu nuotinjäljentäjäkurssi. Jäljensimme nuotteja pistekirjoitukselle.

Paavo tekikin pitkän ammattiuran nuottien jäljentäjänä pistekirjoitukselle. Hänen pitkäaikainen työkaverinsa oli Marianne Ylitalo, joka saneli nuotit Paavolle 25 vuoden ajan.

Pirkko sai työpaikan terveysasemalta Espoosta. Lähellä oli myös Åkers sjukhus eli Pellon sairaala, jossa hoidettiin mielenterveyspotilaita.

– Kun istuimme kerran aamuraportilla, yökkö kertoi ”Pellosta yhden hullun laukkoneen pitkin taloa”. Mie siihen, että ei voi olla totta! Pirkko nauraa.

Seitsemän vuotta etelässä olivat mukavat. Niiltä ajoilta pariskunnalla on vieläkin ystävyyssuhteita. Pirkko pitää edelleen yhteyttä kolmeen työkaveriinsa.

– Kun olin ensimmäisiä päiviä töissä, eräs nainen kysyi, onko minulla akkakaveria Espoossa. Ei ollut, joten tämä nainen tokaisi alkavansa siihen hommaan.

Siitä syttyi ystävyys, joka jatkuu edelleen.

Konttajärvet viettivät tuolloin kesät lapsuuden maisemissa pohjoisessa. Lapset olivat niin ihastuneita kesäpaikkaan, että syksyn tultua mökiltä lähettiin itkun kanssa etelään.

– Syksyllä 1974 lupasin lapsille, että nyt lähemä viimisen kerran Espooseen, Paavo kertoo.

Lupaus piti. Pienien mutkien kautta Konttajärvet löysivät kivan tontin Väylän välittömästä läheisyydestä, ja talo valmistui seuraavan vuoden marraskuussa. 

Yhdessäoloa ja yhteisiä matkoja

Konttajärvet ovat touhunneet aina paljon yhdessä. He ovat käyneet toistakymmentä kertaa Näkkälässä Enontekiöllä hiihtämässä. 1970- ja 1980-luvuilla he reissasivat yhdessä muun muassa Espanjassa, Kiinassa ja Kreikassa. Pellokvartetin mukana he kävivät Floridassakin. Lapin näkövammaisten yhteisretkiltä Nuorgamiin, Kilpisjärvelle ja Tromssaan heillä on mukavia muistoja.

Pirkko toimii yhteisillä reissuilla Paavon silminä. Se käy välillä työstä.

– Aina ei jaksa. Paavo pyysi kerrankin ajomatkalla Pellosta Helsinkiin lukemaan tienviitat ääneen.

Joillakin reissuilla Paavo on ollut kartturi. Pirkko oli lukenut reitin Paavon sanelimelle ennen matkaa. Homma toimi, ja pariskunta löysi perille itselleen aivan uuteen paikkaan.

Kiinan muurilta heillä on hauska muisto.

– Kun olima muurilla, oppaat luulivat meän kulkevan käsi käessä sen takia, että olema niin rakastuneita.

Kiinalainen opas oli niin innoissaan Paavosta, että häntä alettiin palvella ylitsevuotavasti. Opas jopa kuvasi pariskuntaa videolle koko matkan ajan. Näkövammaiset eivät tuolloin saaneet Kiinassa kulkea päivisin ihmisten ilmoilla. Iltaisin ja öisin he saivat kerjätä kaduilla.

Paavolle kädet ovat silmät.

– Pyysin häntä koskettelemaan käsillään patsaita, Pirkko muistelee heidän tutustumistaan Kiinan matkan nähtävyyksiin.

Elämä on opettanut

Paavon sokeutuminen oli perheelle aluksi hirvittävä sokki, mutta sopeutumisen jälkeen elämä löysi uomansa. 

Perhe on elänyt aluksi tavallista lapsiperheen arkea. Lasten aikuistuttua vanha pari elää normaalia seniorikansalaisten elämää käyden eri riennoissa ja tapahtumissa.

Konttajärvet ovat vuosien varrella törmänneet mitä erilaisempiin ennakkoluuloihin ja epäilyihin.

– Joskus olen kuullut ihmisten ihmetelleen, miten tuommonen voi ellää. Kuinka on mahollista, että näkövamman kanssa pystyy elämään, Paavo puistelee päätään.

Pirkko vahvistaa samaa.

– Joku kysyi minulta kerran, miten uskallan jättää Paavon yksin kotiin. Vastasin, että mies on kyllä ihan sisäsiisti, Pirkko nauraa.

Paavo ei ole saanut niin sanottuja irtopisteitä näkövammastaan, vaan hän on aina tehnyt oman osansa kodin töistä.

– Teen ihan kaikkea klapien pilkkomisesta ruuanlaittoon. Kalan hiillostaminen on aina ollut minun erikoishomma. Olen myös mpv eli matonpuhdistusvastaava, Paavo vakuuttaa.

– Olen Paavon kokoaikainen vitsa ja sauva, Pirkko kuittaa heti ja jatkaa: 

– Harvoin kehun, useammin komennan.

Yksi pitkän parisuhteen salaisuuksista Konttajärvillä on, että kumpikin on saanut kulkea omissa menoissaan. Paavo on ollut hyvin aktiivinen näkövammaisten edunvalvonnassa. Myös musiikki on liikuttanut häntä enemmän kuin kansalaisia keskimäärin. Pirkko rakastaa käsitöitä ja on matkustellut paljon myös ystäviensä kanssa.

Toinen yhteenhitsaava tekijä on yhteinen huumori. Se on välillä varsin hurttia, mutta lämmintä ja toista kunnioittavaa.

– Minulle on joskus päivitelty, että voi voi, kun Paavo on näkövammainen. Mie siihen, että no mitä on alkanu näkövammaseksi, omapa on asia!

Konttajärviä on joskus kehoitettu tekemään Paavon sokeutumisesta potilasvahinkoilmoitus. He eivät ole sitä tehneet.

– Me olema käyneet tämän vaikean asian läpi. Sitä ahistusta ei haluta enää toiseen kertaan kokea.

Kolmas yhteistä elämää kannatteleva asia on halu päästää irti katkeroitumatta ja olla kiitollinen yhteistä elämänpolusta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy