• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

HANNUNRANTA – Kyösti Mäkikyrön ensimmäinen kesätyö ylöspanijana pystymitassa Aalistunturilla osoittautui tuolloin 13-vuotiaan pojan tulevaisuuden kannalta hyvin enteelliseksi.

Tämä nykyinen Metsähallituksen suunnittelija nauttii parhaillaan viimeisistä lomaviikoistaan ennen Vapun päivänä koittavia eläkepäiviään. Takana on 45 vuoden vaihteleva työura metsässä ja metsästä.

– Tavallaan ajauduin tähän. En koskaan oikeastaan päättänyt, että tästä tulisi ammattini. Liikunta oli ainoa, mikä kiinnosti.

Lapsuus Hannunrannalla

Mäkikyrön lapsuuden koti oli tyypillinen 1950-luvun perhe Hannunrannalla. Isä teki metsätöitä silloiselle Metsähallitukselle. Äiti hoiti kahta poikaa, Kyöstiä ja tämän pikkuveljeä Timoa, taloa sekä kahta lehmää.

– Isä oli usein viikot pois kotoa työmailla. Olimme äidin kanssa viikot keskenämme.

1950- ja 1960-luvuilla Hannunrannassa oli paljon lapsia. 

– Silloin touhuttiin paljon ulkona toisten lasten kanssa.

Hannunrannasta käytiin koulussa kirkonkylällä, korkealla koululla. Kyöstin aikana koulumatka kuljettiin taksilla. Ennen taksikyytejä hannunrantalaiset koululaiset asuivat viikot korkean koulun pihapiirissä olleessa asuntolassa.

– Lapsia oli yhteen aikaan niin paljon, että koulukyyteihin tarvittiin kaksi taksia.

Isän mukana metsätöihin

Kyöstin isä toimi työnjohtajana eri metsätyömailla. Kouluvuosina se tiesi Kyöstille jokakesäisiä istutushommia ja taimikoiden hoitoa.

– Niistä ei neuvoteltu, mutta en minä vastaankaan pannut.

Työ oli sen ikäiselle raskasta, eivätkä verenhimoiset sääsket tehneet siitä yhtään kevyempää.

Lukio-opinnot sujuivat hyvin.

– Otin lukion tosissaan. Hyvät paperit sain.

Lukion jälkeen hän meni suorittamaan asevelvollisuuttaan Lapin rajavartiostoon Rovaniemelle. Sieltä matka jatkui Immolaan aliupseerikouluun ja sieltä edelleen upseerikouluun Haminaan.

– En osannut sanoa ei. Tuli käytyä kaikki läpi.

Vaikka liikunta olikin lähimpänä Kyöstin sydäntä, ammattisotilaan ura ei houkutellut. Niinpä kun tuttu pellolainen kyseli Kyöstin sotilaspalveluksen loppuvaiheessa tämän tulevaisuudensuunnitelmia ja tarjosi töitä pystymittauksessa, oli ratkaisu yksinkertainen.

– 10.5. loppui armeija. Seuraavana päivänä olin jo Alapurasen Tuomon kanssa pystymittaamassa rankoja.

Metsä veti puoleensa

Samana syksynä hän teki kahden viikon opettajan sijaisuuden Lankojärven koululla.

– Tykkäsin siitä hommasta, mutta kuitenkin jäin mettään, hän virnistää.

Ratkaisu oli siinäkin suhteessa helppo, sillä metsäalalla töitä oli runsaasti tarjolla. Ala valitsi miehen.

– 1978–79 kävin työnjohtajakurssin Lapin metsäkoulussa Pahtajalla.

Koulutus tarjosi monipuolista metsäpuolen oppia ja työnjohdollisen pätevyyden.

Vuosien saatossa Kyösti jatkoi työn ohessa alan opintoja metsätalousteknikoksi.

Ensimmäinen työrupeama Metsähallituksen palveluksessa kesti aina vuoteen 1982 asti. Siihen astisen uran suurin metsäurakka oli Miekojärvellä Vaarasaaren isot hakkuut, jotka kestivät yhden talven. Töissä oli kymmeniä miehiä. Kyösti johti alueella Konttajärven metsureista koottua porukkaa.

Urakka on edelleen kirkkaana mielessä.

– Saareen tehtiin syystalvella jäätie. Sitä jäädytettiin traktorin vetämällä pumpulla. Jään paksuuden tuli olla vähintään metri. 

Puu ajettiin saaresta rekoilla. Se oli tarkkaa puuhaa.

– Auton nopeuden tuli olla hyvin alhainen, sillä nopeuden noustessa jään alle muodostuva aalto olisi muuten voinut rikkoa tien.

Pöydän toiselle puolelle

Metsähallituksen jälkeen Kyösti vaihtoi työssään näkökulmaa. Hän siirtyi Rauma-Repola Oy:n palvelukseen ostotyönjohtajaksi Kolariin.

– Työ oli henkisesti raskaampaa, sillä tukilla oli kysyntää ja myös ruotsalaiset ostivat sitä. Hintakilpailu oli kovaa. 

Kyösti palasi Kolarista Pelloon vuonna 1986, mutta lähtöä arvokkaamman muuttokuorman kanssa. Kolarin vuosina hän oli löytänyt vierelleen vaimon, Liisan ja ensimmäinen lapsi, Matti, oli syntynyt pari vuotta aikaisemmin. Tytär Annimaria syntyi vuonna 1991.

Rauma Repola Oy siirsi Pellon toiminnot Vaalaan, mikä olisi merkinnyt perheelle paikkakunnan vaihtoa. Samaan aikaan Metsähallituksella aukesi töitä Pellossa suunnittelupuolelta. Perheen oli helppo tehdä päätös jäädä.

Villiin Pohjolaan

Metsähallitus on pystynyt isona talona tarjoamaan monipuolisia työmahdollisuuksia läpi Kyöstin työuran. 

Varsinainen harppaus uuteen ja tuntemattomaankin tapahtui, kun Kyösti vaihtoi talon sisällä virkistysrakentamisen puolelle. 

Vähääkään luonnossa kulkeneet ovat retkillään varmasti keitelleet nokipannukahveja ja ylittäneet soita ja rämeitä Metsähallituksen avittamina: muun muassa sadat laavut ja kilometreittäin pitkospuita edustavat suuren talon ”pehmeämpää” puolta.

– Työllistimme valtion tuella hirsirakennustaitajia, jotka kunnostivat vanhoja kämppiä ja autiotupia.

Vuosia myöhemmin virkistysrakentaminen jaettiin ilmaispalveluja tarjoaviin luontopalveluihin ja matkailuliiketoimintaa harjoittavaan yksikköön, Villi Pohjolaan. 

Kyösti valitsi jälkimmäisen. Hän veti kohdevastaavana charter-lennoilla tulevien turistien ryhmiä Länsi-Lapin alueella.

– Charter-matkailu kasvoi tuolloin hurjasti. Samaan aikaan oli neljäkin brittikonetta eli noin 700 henkeä yhtä aikaa palvelujemme parissa. 

Pesti oli mieluisa, sillä Kyösti sai hyödyntää myös kielitaitoaan. Vieraita tuli eri puolilta Eurooppaa, muun muassa Irlannista ja Belgiasta.

– Olen kuunnellut sujuvasti flaaminkin kieltä. Siitä löytyi yllättävästi samoja sanoja kuin ruotsinkielestä.

Vastuu vieraista oli suuri. Työtä hoidettiin minuuttiaikataululla. Kovimpana joulusesonkina päivälentoja oli Villin Pohjolan hoidettavana Lapin kohteissa lähemmäs sata.

Työ oli äärimmäisen mielenkiintoista, mutta töisevää.

– Koskaan en ole tehnyt niin paljon töitä kuin noina vuosina.

Elokuvanäyttelijäksi

Elokuvayhtiö CNN teki vuosituhannen alussa Millenium-sarjan, johon kerättiin jokaiselta vuosisadalta maailman historian tärkeimpiä tapahtumia. 

– Sarjan ohjasi David Wallace, joka tunnetaan myös Silkkitie-sarjan ohjaajana.

Yllättäen ranskalaisen Maupertuis-retkikunnan tutkimusmatka Tornionjokilaaksoon vuosina 1736–37 sai kunnian olla toinen kyseisen vuosisadan merkkitapahtumista. 

Villi Pohjola oli mukana järjestämässä rekvisiittaa ja esiintyjiä demonstroimaan tuon kuuluisan retkikunnan matkaa Pohjolassa. 

Kuvauksia tehtiin Pullingin vaaran päällä Svansteinissa. Metsähallituksen Valkeakosken kämppä sai luvan toimia Maupertuis´n ”observatoriona”.

Sarjaan tarvittiin osio, missä lappalaiset laskevat jokea pitkin ja koskea alas.

– Ohjaaja ehdotti, että laskisimme talvella Kukkolankoskea alas. Se ei ollut hyvä idea. Ehdotin Kaaranneskoskea kuvauspaikaksi, jossa pätkä sitten filmatisoitiinkin. Jyrki Satta ja mie olimme niitä ”lappalaisia”.

Sarja, ja myös Tornionjokilaaksossa kuvattu osio, on edelleen nähtävissä Youtube-alustalla.

Paluu ”kovaan ytimeen”

Metsähallitus luopui Villi Pohjola -brändistään vuosina 2011–12. Kyösti palasi lähemmäksi alkuperäisiä juuriaan metsätalouden palveluksessa. 

– Kun palasin Villi Pohjolasta, tuntui aika mukavalta. Matkailu on niin rajua työtä.

Hän aloitti korjuuesimiehenä Kolari–Muonio-alueella. Edellisen kerran hän oli työskennellyt korjuutyömailla 28 vuotta aikaisemmin. Työnkuva oli muuttunut täysin.

– Metsurit olivat vaihtuneet monitoimikoneisiin. Kaikki oli sähköistetty, kartat ja ohjeet, koneiden toiminnan seurantaa myöten.

Metsähallituksen organisaatiomuutos vuonna 2013 ehti muuttaa Kyöstin toimenkuvaa vielä kerran. Hän on työskennellyt viimeiset seitsemän vuotta suunnittelijana alueenaan Ylitornio ja Pellon eteläosa.

Työ on pitänyt sisällään leimikoitten ja metsänhoitokohteiden suunnittelua.

– Verrattuna matkailupuoleen puhelintyö hiljeni, ja sain rauhassa suunnitella. Kerkesin ajattelemaan.

Liikkuvainen eläkeläinen

Liikunta on ollut Kyöstin matkakumppani niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Eläkepäivien koittaessa se tullee saamaan entistä suuremman roolin.

Kyöstin leipälaji on ollut suunnistus, jota hän on harrastanut aktiivisesti 17-vuotiaasta lähtien. Takana on muun muassa 32 Jukolan viestiä.

– Pellon Ponnen paras sijoitus on vuodelta 1980, jolloin olimme 32. kokonaiskisassa.

Tulevana kesänä Rovaniemellä järjestettävään Jukolan viestiin osallistuu lähes tulkoon sama joukkue, mutta nyt nimellä Pellon Ponsi Dream Team -80. 

– No, meille on tullut ikää lisää 40 vuotta ja kuinkahan paljon lie painoa. 

Joukkue aikoo mennä reitin läpi ”vaikka kävellen”, mutta ehkä jäsenet ottavat kisassa muutaman juoksuaskeleenkin. Urheaa joukkuetta voi seurata ja kannustaa jo nyt Facebookissa.

Suunnistuksen ohella ja omaa ammattiakin liipaten metsätaitokisat ovat löytyneet miehen kalenterista jo 42 vuoden ajan. 

– Talvikisoissa on hiihto-osuus ja taitotehtäviä. Kesäkisoissa on suunnistus- ja tehtäväosuudet.

Oman metsän hoito ja hirvestys tarjoavat myös oman osansa liikunnallista ajanvietettä tulevan eläkeläisen elämään. 

Metsän ohella avotunturit kiehtovat Kyöstiä. Hän on vaeltanut Käsivarren ja Länsi-Lapin tuntureilla sekä Ruotsin puolella.

– Ruotsissa on hienoja paikkoja kuten Kebnekaise.

Ensi kesänä metsät ja avotunturit vaihtuvat hetkeksi ulkosaaristoon. Koko perhe, lapset ja kaksi lastenlasta, on varannut matkan Suomen eteläisempään kolkkaan, Bengtskärin majakalle.

Luonto ja liikunta näyttävät pitävän metsien miehen yhä tiukemmin käsikynkässään.

 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy