• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

YLITORNIO – Viime kesänä, juhannusviikolla, Ylitornion Osuuspankkiin ilmaantui uusi, iloinen ja nuori työntekijä, jolta pankin asiakkaat kysyivät ensin, ”kenes tyär sie olet?” ja nimen kuultuaan seuraavaksi, ”mistäs sie olet pois?” ja ”miten sie tänne tulit, hellunko perässä?” Paikallisten tuntui olevan kovin vaikea uskoa, että joku nuori ihminen muuttaisi Ylitorniolle täysin omasta halustaan ja aloitteestaan.

Esteri Ijäs nauraa iloisesti, että hän on kyllä huomannut herättäneensä asiakkaiden mielenkiinnon, niinkuin paikkakunnalle ilmestynyt uusi ihminen aina herättää.

– Savonlinnasta olen kotoisin, mutta viimeksi olen asunut Helsingissä, jossa olin töissä Danske Bankissa. Ikää on 25 vuotta ja ihan yksinäni tulin tänne, en hellun perässä.

Päätös muuttamisesta pohjoiseen tapahtui hyvin nopeasti.

Esteri kertoo, että hänen vanhempansa ovat asuneet Pyhätunturilla jo vajaat viisi vuotta ja hän on välillä käynyt siellä heidän luonaan. Vuosi sitten maaliskuussa hän vietti siellä taas muutaman päivän, ajoi elämänsä ensimmäistä kertaa moottorikelkalla ja nautti lappilaisesta, rauhallisesta elämänmenosta.

– Äidin ja iskän arki oli aivan ihanaa, sellaista rennompaa, ja siellä oli hirveän kaunista. Ajattelin, että miksei minun arki voisi olla samanlaista. Mikä minua estää saamasta sellaista verkkaisempaa elämää.

– Silloin oli viikonloppu. Maanantaina menin Helsingissä töihin ja irtisanouduin, Esteri kertoo.

Samantien hän laittoi Googleen haun, ”avoimet työpaikat Lappi” ja sieltä löytyikin tieto Ylitornion Osuuspankissa olevasta työpaikasta.

Kauniit maisemat, hyvät palvelut 

Seuraavaksi piti tutkia, millainen paikka Ylitornio on. Esteri ei ollut käynyt täällä koskaan, eikä ollut kuullut edes Aavasaksasta mitään. Kovin paljoa hän ei löytänyt tietoja, mutta kuitenkin ne tärkeimmät asiat – että maisemat ovat hienot ja että paikkakunnalla on hyvät palvelut.

– Maisemien kauneus oli se ensimmäinen, mikä alkoi kiinnostaa. Palvelutaso oli sitten lisäplussa, totesin että täällä on kaikki, mitä tarvitsen. Hain Osuuspankin paikkaa heti samana maanantaina.

Haastattelut tehtiin videopuheluina, joten Esterin ei tarvinnut matkustaa paikkakunnalle vielä siinä vaiheessa lainkaan.

– Muutama viikko siitä, kun laitoin hakemuksen tänne, sain tietää, että täällä on mulle paikka. Se oli huhtikuuta. 

Viidakkorumpu toimi

Sitten piti hankkia uudelta paikkakunnalta asunto. Vapaita asuntoja ei markkinoitu netissä, mutta Esteri oli vanhemmiltaan kuullut, että asioita hoidetaan näillä seuduin paljolti viidakkorummun kautta. Pankin toimitusjohtaja Laura Harju-Autti laittoi liikkeelle viestiä, että pankkiin tuleva työntekijä tarvitsee asunnon, ja niin asunto löytyi jo huhtikuussa.

Samoin huhtikuussa Esteri hommasi itselleen auton, koska ilman autoa ei näillä leveyksillä juurikaan tule toimeen. Kaikki oli loksahdellut kohdalleen kuin palapelin palaset konsanaan.

– Kaikki tapahtui huhtikuussa: työpaikka, auto ja asunto.

Huhti-toukokuussa Esteri kävi vielä Savonlinnassa sulkemassa Danske Bankin konttorin, joka oli menossa kiinni. 

– Kun kaikki oli valmiina, piti vain malttaa odottaa, että pääsee näkemään uuden paikan ja asunnon. Myin suurimman osan tavaroistani ja pakkasin autoon vain tarpeellisimman, sen mitä siihen mahtui. Kesäkuun puolivälissä ajoin muuttokuorman tänne.

Ennen muuttokuorman kanssa tuloaan hän ei ollut käynyt paikkakunnalla edes piipahtamassa.

Juhannusyön valoisuus

Saapuminen Ylitorniolle oli Esterin mielestä ihanaa ja upeaa. Joki ja ympärillä olevat vaarat lumosivat, ja häntä odottava asuntokin oli ihana.

– Eikä Helsingistä saisi edes yksiötä tällä vuokralla, vain jonkun kimppakämppähuoneen ehkä, Esteri sanoo.

Asunnosta on myös hienot näköalat vaaramaisemaan puiden ja joen takana.

Kun Esteri saapui tänne, oli juhannusviikko ja kesä valoisimmillaan. Niinpä ”tyärtä” ei yölläkään nukuttanut, vaan hän hyppi parvekkeellaan ottamassa valokuvia ja lähetteli niitä Etelä-Suomessa oleville ystävilleen.

– Kattokaa, kello on kakstoista ja aurinko paistaa! Olin aivan fiiliksissä, Esteri nauraa.

Aavasaksalle hän lähti varhain juhannusaamuna, mutta vaara ei näyttänytkään parhaita puoliaan.

– Se oli sumun peitossa!

Sen jälkeen Esteri on kuitenkin päässyt näkemään Aavasaksan ja sieltä avautuvat maisemat moneen kertaan, ja käy vaaralla aina kaikkien luokseen tulevien ystäviensä kanssa, sekä kesällä että talvella.

Ystäviä on käynytkin vilkkaasti. Esteri nauraa, että hän on pitänyt ihan majataloa nyt viikon pari, koska edellisenä viikonloppuna oli yksi ystävä käymässä, seuraavana päivänä hän hakee toisen ystävän viikonlopuksi ja sitten kohta tulee kolmas, joka viettää hänen luonaan peräti viikon.

Ei sushia kotiinkuljetuksella

Kun Esteri viime keväänä kertoi muuttoaikeistaan ystävilleen, hän sai kuulla monet ihmettelyt. Miksi Lappiin ja vielä näin pienelle paikkakunnalle?

– ”Ymmärräthän sie, ettei siellä saa kotiinkuljetuksella sushia?” Esteri nauraa ja kertoo vastanneensa, että ymmärtää hän ja että se on juuri tarkoituskin. 

– Kerroin ystävilleni, että haluan jotakin täysin erilaista. On virkistävää, kun ei ole valinnanvaraa niin paljon. Helsingissä saattaa miettiä 50 minuuttia sitä, mistä menee hakemaan ruokaa, mutta täällä päätät kahdesta kaupasta.

– Nyt täällä ollessani olen sanonut monelle, että täällä on kaikki, mitä tarvitsee eikä mitään ylimääräistä. Täällä on jopa kenkäkauppa, jota ei muuten ole Savonlinnassa, vaikka siellä on jotain 30000 asukasta, Esteri sanoo.

Ylpeästi ylitorniolainen?

Reilun puolen vuoden asuinkokemuksellaan Esteri tuntee olevansa jo ylpeä uudesta kotipaikkakunnastaan. Hän on ylpeä täällä olevista palveluista, joista löytyy kaikki, ja hän on ylpeä siitä, että täällä on myös pankin konttori.

Hän on ylpeä myös siitä, että on huomannut ylitorniolaisten pitävän oman paikkakuntansa puolia. Esimerkiksi erilaiset kauppaliikkeet halutaan säilyttää paikkakunnalla.

– Yrittäjyyttä on paljon ja yrittäjät ovat näkyvästi esillä täällä, ja paikallisille on sydämenasia, että täkäläisiä yrityksiä käytetään.

– Tottakai on niitäkin, jotka käyvät kaupungissa ostoksilla, mutta kyllä täällä näkyy selkeästi enemmän kuin Savonlinnassa se, että oma paikkakunta ja omat palvelut ovat tärkeitä.

Tyhjentyneitä liiketiloja on Esterin mukaan kaikkialla muuallakin, ei vain täällä, vaan esimerkiksi myös Savonlinnan keskustassa.

Ylitorniolaiset ihmiset ovat Esterin kokemuksen mukaan puheliaita ja rohkeita. Ainakin pankissa hänen asiakkaansa, jotka eivät pelkää kysellä, mistä tyär on tänne tullut ja minkä takia.

Ystäviäkin Esteri on ehtinyt jo saada, työpaikaltaan jopa sellaisen ystävän, jonka kanssa on käyty yhdessä reissaamassakin.

– Tehtiin semmoinen Harry Potter -teemainen reissu Lontoossa.

Pyhälle pilkille

Nyt Ylitorniolla asuessaan Esteri iloitsee siitä, että voi käydä vanhempiensa luona aikaisempaa useammin. Pyhätunturille hurauttaa nyt mukavasti autolla, toisin kuin ennen Helsingistä, josta hän halusi mieluiten tulla yöjunalla.

– Pilkkimistä suunnittelen, mulla on Pyhällä pilkkivehkeet odottamassa. Olen ollut pikkutyttönä kova pilkkimään, mutta nyt en ole viiteentoista vuoteen päässyt pilkille, Esteri kertoo.

Tunnin tai kahdenkaan ajomatka ei näillä seuduilla tunnu miltään, varsinkaan podcasteja kuunnellen, ja matkaa taittuu siinä ajassa pitkälti. Esteri muistelee, että Helsingissä hänellä meni julkisilla kulkiessaan työmatkaan 50 minuuttia.

– Vaikka täällä on kaukana kaikesta, niin täältä pääsee silti helposti kaikkialle. Lentokentät ovat suhteellisen lähellä ja esimerkiksi Rovaniemeltä pääsee suoralennoilla ja edullisesti Lontooseenkin, jos haluaa.

Ulkomaanreissut ovat kyllä muuton jälkeen vähentyneet, mutta ei Esterillä ole ollut kaipuutakaan lähteä. Pyhätunturille hurauttaminen, retkeily tuntureilla ja laskettelu Aavasaksalla on ollut riittävän rentouttavaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy