• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

YLITORNIO – Nivalasta lähtöisin oleva Tiina Väkeväinen tuli Ylitorniolle kirjastotoimenjohtajan sijaisuuteen loppusyksystä 2019. Ylitornio oli paikkakuntana hänelle jo hieman tuttu, olihan hän käynyt täällä Kaulirannalla ja Kainuunkylässä keväällä 2013 ollessaan mukana Elämän kosketuksia I–III -kiertueella.

– Olin silloin Kemin seurakunnassa nuorisotyönohjaajana, jossa olin aloittanut maaliskuussa 2008. Huhtikuussa 2008 tapasimme Villen (Väkeväinen) kanssa työn puitteissa, kun olimme molemmat Rovaniemellä lastensuojelulain koulutuspäivillä, Tiina kertoo.

Koulutuspäivillä heidät esiteltiin toisilleen ja he sanoivat ”kättäpäivää”. Tilaisuuden jälkeen Kemissä työkaveri kysyi Tiinalta, millaista koulutuspäivillä oli.

Tiina vastasi, ettei oikeastaan muistakaan, millaista koulutuksessa oli, mutta – ”olipas siellä nuori ja komea seurakuntapastori”.

Kahville Villen kanssa

Sen jälkeen Ville ja Tiina tapasivat työn puitteissa Ylitorniolla, jossa Ville oli tapahtuman järjestäjän ominaisuudessa. Siinä vaiheessa he vaihtoivat puhelinnumeroita ja Ville soittikin jo seuraavana päivänä. Viikon päästä he menivät yhdessä kahville Kemissä.

– Siitä se sitten alkoi.

Vuoden 2009 puolella Ville muutti sitten Tornioon ja vuonna 2010 pari muutti yhteen ja avioitui. Lapsia on nyt kaksi; kuusivuotias Niilo-poika ja kaksivuotias tyttö, Sanna-Maija.

– Vauva-arki on nyt ohi, Tiina naurahtaa.

Lasten nimet ovat peräisin suvusta, lähinnä Tiinan isän puolelta.

– Tykkään siitä, että nimillä on tarina ja jatkumo, niillä pystyy kertomaan suvusta. Itse olen saanut nimeni Tiina Lillakin mukaan, mutta en ole kyllä urheiluihmisiä ollenkaan, Tiina sanoo.

Hän kertoo, että tykkää kyllä liikkua luonnossa, niinkuin koko perhe. Laavuretket ovat heillä suosiossa, ja Ville harrastaa edelleen myös suunnistusta Länsi-Rajan Rastin väreissä.

Spesiaali iltatähti

Tiina syntyi Mauno ja Maija Nyrhisen perheeseen sisarussarjan kuopuksena, äidin toivomana spesiaalina iltatähtenä. Hänellä oli kaksi isoveljeä, joista vanhempi oli 12-vuotias ja nuorempi kahdeksan, kun Tiina syntyi.

– Lapsuus oli suhteellisen onnellinen. Kaikki tunsivat toisensa, oli turvallinen ympäristö kasvaa. Padingin kylä oli pieni ja siellä oli pieni kolmiopettajainen kyläkoulu, josta tuli myöhemmin kaksiopettajainen.

– Sellainen muistikuva minulla on, että mulla oli kavereita, mutta olin aika paljon myös itekseni. Minustahan tuli kirjastoauton kanta-asiakas heti, kun opin lukemaan, Tiina muistelee.

Kauppa-auto kävi kylällä kerran viikossa; se oli viikon kohokohta. Taajamaan, kunnan keskustaan, oli matkaa 12 kilometriä. 

Kun Tiina siirtyi yläasteelle, oli muutos pienestä kyläkoulusta isoon kuudensadan oppilaan yläasteelle suuri. Seiskaluokalla hän sai kokea myös pientä koulukiusaamista, koska oli hieman erilainen kuin kaverit, jotka olivat olevinaan jo isoja.

– En ruvennut leikkimään isoa. Kirjoista ja kirjoittamisesta tuli minulle entistäkin tärkeämpiä.

Taiteen sekakäyttäjä

Kahdeksannella luokalla hän kävi ilmaisutaidon kurssilla ja yhdeksännellä ollessaan hän aloitti harrastajateatterihommat.

– Tässä juuri laskeskelin, että teatteri ja esiintyminen ovat olleet mukana elämässäni jo yli 20 vuotta.

Tiina sanoo, että jännitystä esiintymisen alla on vieläkin, mutta enää hän ei välitä, mitä muut hänestä ajattelevat.

– Ei ole väliä sillä, minkä näköinen olen ja niin edelleen. En pelkää yksin jäämistä, koska olen ollut sitä vähän niinkuin aina. Tarvittaessa olen sosiaalinen, mutta en välttämättä hakeudu tilanteisiin.

Esiintyminen on hänelle valmisteltu prosessi, jossa hän ei ole varsinaisesti itsenään vaan välittäjä, kanava kaikenlaiselle taiteelle. 

Suullisen ilmaisutaidon ja teatteriharrastuksen ohessa Tiina on osallistunut myös musiikin saralla. Hän oli esimerkiksi vuosina 2005 ja 2006 kuorolaisena mukana oopperassa Pula! Ooppera konikapinasta. 

Hänellä on ollut myös yksi valokuvanäyttely, Vuolteentie – kuvia ja tarinoita, joka oli esillä Nivalassa 2018 ja Torniossa 2019.

– Olen tämmönen taiteen sekakäyttäjä, Tiina nauraa.

– Kaikki käy, mutta kyllä sanat ovat se minun juttuni. Valokuvaaminen oli projektiluontoisesti mukavaa, mutta ei välttämättä jatkuvasti.

Tällä hetkellä keskeisimpänä taideharrastuksena Tiinalla on stand upin esittäminen.

Omakustanne rakkausrunoista

Vuosina 2001–2004 Tiina osallistui Keski-Pohjanmaan kirjoittajakoulutukseen, jossa yhtenä tavoitteena osallistujilla oli julkaisuvalmis tuotos. Kurssilla opiskeltiin niin lyriikkaa, proosaa kuin draamaakin.

– Minun osaltani se julkaisuvalmius jumiutui, kun silloin oli abivuosi. Mutta runosuoni kukki aika tehokkaasti, koulutuksesta jäi käteen 50 runoa.

Tiina paljastaa, että hänellä oli tuohon aikaan kaukorakkaus, enemmän hänen oman päänsä sisällä tapahtuva rakkaustarina kuin todellinen sellainen. 

Vuonna 2009 hän sitten julkaisi aikaisemmin kirjoittamistaan runoista omakustanteen nimeltä Rakastuessani olin sentään sokea.

– Tietynlainen naivius on aina hyvästä, kun tekee taidetta. Jos on valmiiksi kyyninen, ei saa mitään aikaan, Tiina sanoo.

Hänen lyriikanopettajansa kirjoittajakoulutuksessa oli Risto Ahti, jonka sanat painuivat mieleen:

”Mitä henkilökohtaisemmin uskaltaa kirjoittaa, sitä vastaanottavaisempi kuulija on, koska hän pystyy samaistumaan.”

– Rehellisyys kirjoittamishetkellä on hyvä, taiteellisia keinoja voi käyttää sitten myöhemmin. Kun kirjoittaa rehellisesti, tekstissä on sielu ja siitä tulee työstämiskelpoista.

Tiina ei omassa kirjoittamisessaan kaihda omien päiväkirjamerkintöjensäkään mukaan ottamista.

– Ne ovat nuoruusajan tekstejä. En ole enää sama henkilö kuin silloin kirjoittaessani.

Televisiosta tuttu?

Ennen Ylitorniolle vs. kirjastotoimenjohtajaksi tuloaan Tiina työskenteli 12 vuotta Kemin seurakunnassa nuorisotyönohjaajana. Siinä työn ohessa hän oli valmistunut 2017 filosofian maisteriksi pääaineenaan suomen kieli ja sivuaineina kirjallisuus, luova kirjoittaminen ja informaatiotutkimus. Viime vuonna hän suoritti täydennysopintoina informaatiotutkimuksen aineopinnot, jotka yhdessä FM-tutkinnon kanssa antoivat pätevyyden uudelle alalle.

– Sitten päädyin tänne. Vieläkin on vähän siirtymävaihe menossa, tunnen olevani nuorisotyönohjaaja, joka leikkii kirjastotoimenjohtajaa, Tiina kertoo nauraen.

Jos Tiinan kasvot vaikuttavat mielestäsi tutuilta, vaikka et ole häntä tietääksesi koskaan tavannut, ehkä hän onkin sinulle ”teeveestä tuttu”. Nimittäin Tiina on osallistunut muutama vuosi sitten tv-ohjelmaan Suomen hauskin tavis, jossa hän sai Riku Niemisen nauramaan ja voitti tonnin.

– Olin jo etukäteen päättänyt, että jos tonnin voitan, otan sen enkä yritä enempää.

Koti Torniossa

Tiina ja Ville asuvat perheineen omakotitalossa Torniossa mantereen puolella Putaalla. Siellä he ovat viihtyneet, vaikka molemmat ovat alueella junantuomia.

– Meillä on tosi hyvät naapurit ja tunnemme lähistöltä melkein kaikki ihmiset. Kun lähdetään jomman kumman kotipuoleen, voimme hyvin kysyä naapurilta, ottaisiko hän meidän postimme.

Toisinaan joku naapureista on tehnyt heille lumityötkin päivän aikana, kun molemmat ovat olleet töissä.

Tätä nykyä kirjoittaminen on alkanut jälleen kiinnostaa Tiinaa. Proosaan hän sanoo olevansa liian kärsimätön, mutta ehkäpä syntymässä on runoja tai näytelmäkäsikirjoitus.

– On täällä Meän Opiston puitteissa ollut alustavasti puhetta mahdollisesta kirjoittaja- tai kirjallisuuskurssistakin, tai teatteripiiristä tai... Mutta mitään ei ole vielä sovittu, Tiina Väkeväinen sanoo.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy