• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

KANTOMAANPÄÄ – Sinikka Niemi syntyi Kemissä 1960-luvulla perheeseen, johon kuului vanhempien lisäksi neljä tyttöä. Sinikka ja kaksossiskonsa olivat sarjan vanhemmasta päästä.

Perhe asui silloin Pajusaaressa.

– Isä oli töissä Kemi Oy:n tehtaalla ja äiti oli kotona meitä tyttöjä hoitamassa.

1970-luvun taitteessa perhe muutti Keminmaahan Kivaloille, jossa oli äidin kotitila.

– Oli suuri muutos silloin teini-ikäisenä muuttaa maalle, jossa koulu samoin kuin kaverit olivat kolmen kilometrin päässä. Pajusaaressa vilisi kavereita aivan lähellä.

Sinikka kävi Laurilassa yläasteen, ja sen jälkeen hän lähti ammattikouluun, kotitaloushoitajalinjalle. Ammattikoulun jälkeen hän haki emäntäkouluun ja pääsi opiskelemaan Ivaloon.

– Ivalo oli itsenäistymisen kannalta oiva paikka.

Tarjoilijana ravintolassa

Emäntäkoulun jälkeen Sinikka lähti töihin. Niitä löytyi muun muassa lapsenlikkana, grillikioskilla ja Kemissä tarjoilijana, mitä varten hän kävi myös viinikassakoulutuksen.

– Tarjoilijan töitä tuli tehtyä muutama vuosi. Lopetin ravintolatyöt, kun sain ainokaisen poikani. Janne on nyt aikuinen ja töissä Helsingissä.

Sinikka siirtyi keittiöalalle 1990-luvun puolessa välissä. Viimeiset 20 vuotta hänen työpaikkansa oli Länsi-Pohjan keskussairaalan keittiöllä, josta tuli vuonna 2010 Meri-Lapin kuntayhtymän keittiö.

Jannen isä kuoli työtapaturmasta johtuviin vammoihin vuonna 2002, joten Sinikka on elänyt poikansa kanssa myös yksinhuoltajan arkea.

– Kun poika oli pieni, harrastin enemmän käsitöitä, kudoin muun muassa villasukkia kasapäin, kun vihdoin ja viimein opin kantapään teon, Sinikka naurahtaa.

Hän kertoo oppineensa tekemään kantapään vasta 35-vuotiaana.

Ihastuminen äänimaljoihin

Ylitorniolle muuttamiseen johtaneet asiat lähtivät oikeastaan liikkeelle äänimaljoista, jotka Sinikka löysi vuonna 2009.

– Minulla oli Kemissä yksi ystävä, Sanna, joka teki äänimaljahoitoja. Kokeilin sitä ja ihastuin heti ensimmäisellä kerralla. Kysyin, missä voisi saada opetusta tähän. Siihen aikaan alalle ei ollut vielä koulutusta.

Kului puolisen vuotta ja Sinikka tutustui kouluttaja Anne Materoon, joka kertoi olevansa tuomassa äänimaljakoulutusta Suomeen.

– Olin siellä heti ensimmäisten joukossa istumassa malja kädessäni, Sinikka hymyilee.

Medi-Sound Ky:n antama koulutus alkoi lokakuussa 2010 Suomen Peter Hess Akatemiassa.

Akatemia, jossa Sinikka opiskeli, sijaitsee Helsingissä. Sieltä hän valmistui vuoden 2011 puolella äänimaljahieronnan harjoittajaksi.

Vuonna 2012 hän kävi samaisessa akatemiassa sointukylpyohjaajakoulutuksen, ja vielä 2016 hän on käynyt siellä päivityskoulutuksen äänimaljoista.

– Äänimaljat ovat alusta lähtien kulkeneet mukanani, lomareissuillakin ne ovat mukana korissa auton takapenkillä.

Television tilalle gongi

Äänimaljoihin ihastumisen myötä Sinikka päätyi hankkimaan kotiinsa todella ison gongin, jonka vuoksi hän laittoi television pois.

– Siinä totesin, että minulla jäi aikaa harrastaa jotakin uutta, kun en töistä tultuani avannut telkkaria ja lysähtänyt tuijottamaan sitä. Tanssiminen on aina ollut seuranani ja nyt tuli aika, että voisi oppia muutakin kuin perinteistä. Lähdin tanssikursseille.

Sinikka kulki tanssikursseilla useammassakin paikassa, Kemissä, Torniossa ja Haaparannalla, ja kävi tanssimassa myös viikonloppuisin.

– Siten sain täytettyä intohimoni tanssiin.

Tanssin parissa hän tapasi nykyisen kumppaninsa, Seppo Viirin, keväällä 2016 Karemajoilla.

– Kaikenlaisia hauskoja sattumuksia tapahtui, mutta ne jääköön meidän välisiksi.

Pian Sinikka huomasi olevansa aina vapaa-ajat Kantomaanpäässä.

– Jäin vuorotteluvapaalle 2017. Täytyy sanoa, että ihan oikeaan aikaan, sillä töissä oli jokapäiväinen kiire, niin kuin useimmissa työpaikoissa nykyään on.

Kolmisen vuotta sitten Sinikka lopulta sanoi itsensä irti keittiöltä ja sitä seuraavana vuonna hän siirsi kirjat Ylitorniolle.

Hiljaisuus ja luonto lumosivat

Hän viihtyy Kantomaanpäässä luonnon rauhan keskellä todella hyvin. Sepon kanssa jaettu kotikin on luonnon keskellä, kuin piilossa kaikelta, vaikka tie kulkeekin läheltä.

– Täällä lumosi tämä ihana hiljaisuus ja luonto. Ihmettelin, kun täällä ei tuullut, Kemissä on aina jonkunlainen tuulenpoikanen menossa, Sinikka jatkaa.

Kemistä hän kertoo kuitenkin ikävöivänsä merta, jonka rannalla hän kävi paljolti kävelemässä ja istumassa rantakivellä merenkäynnistä nauttien.

– Mutta täällä käyvät metsän eläimet pihalla, lintulaudalla kuukkelit ja närhet, ja oravia tietenkin. Metsään pääsee kävelemään ja hiihtämään, kun Seppo tekee moottorikelkalla meille hiihtoladun.

Haastattelua tehdessämme Seppo on jälleen tekemässä uutta ladun jälkeä, tai korjaamassa vanhaa latua tuiskun jäljiltä. Menee reilu tunti, Seppo tulee ja kertoo, että nyt tuli hyvä latu.

– Unohtui laittaa trippimittari heti alusta päälle, mutta on se ainakin kolmisen kilometriä pitkä.

Sinikka kertoo hymyillen, että oli pyytänyt viiden kilometrin latua, jotta sitä ei tarvitsisi kiertää niin monta kertaa.

Äänimaljahieronta rentouttaa

Tällä hetkellä Sinikka tekee työkseen äänimaljarentoutuksia ja sointukylpyjä. Hän käy tekemässä hoitoja yleensä kerran viikossa Pellossa, Pellon fysikaalisen hoitolaitoksen tiloissa, sekä myös Kemissä. Ylitorniolla hänellä ei vielä ole erillisiä tiloja, mutta hän tekee rentoutuksia ja sointukylpyjä kotonaan.

Seppokin on ollut rentoutettavana useamman kerran.

– Mie nukahan aina, hän sanoo.

– Olisi hyvä, jos löytyisi myös Ylitornion kirkonkylältä sopiva paikka, missä voisi käydä noin kerran viikossa, Sinikka suunnittelee.

Toistaiseksi sellainen riittäisi.

Äänimaljahieronnassa äänimaljat laitetaan kehon päälle, yksi tai useampi kerralla, ja niitä kosketellaan puuvillapäisellä maletilla. Maljat värähtelevät ja niistä lähtee kaunissointuisia ääniä.

– Äänivärähtely kulkee kehon läpi ja rentouttaa kehon ja mielen. Arkipäiväiset huolet ja kiireet väistyvät. Asiakas ei tee mitään, vaan hän on peiton alla ja ottaa värähtelyn vastaan. Jokainen kokee hoidon omalla tavallaan. Kaikki, mikä tapahtuu, on ihmisessä itsessään.

Äänihoitajia vuodesta 1985

Saksalainen Peter Hess -instituutti on kouluttanut äänihoitajia vuodesta 1985 lähtien. Instituutti on alan johtavia koulutuskeskuksia Euroopassa.

Peter Hess tutki äänen vaikutusta ihmiseen matkoillaan Nepalissa, Tiibetissä ja Pohjois-Intiassa. Pitkän kehitystyön jälkeen hän loi länsimaalaisille ihmisille sopivan maljahoidon mallin. Hänen kehittämänsä äänimaljat ovat käsin taottuja ja päämetalli pronssin lisäksi niissä on käytetty yhtätoista muuta metallia, muun muassa kultaa ja kuparia.

Sointukylvyssä äänimaljoja ei laiteta kehon päälle, vaan kylpy annetaan äänimaljoja, gongia ja symbaaleja soittamalla siten, että hoidettavat makaavat lattialla alustan päällä.

Sen lisäksi, että äänimaljojen ja gongin ääni on kaunis, ne ovat myös itse esineinä kauniita. Sinikan hankkima iso gongi on kodin olohuoneen upea katseenvangitsija, ja sen ääni kumisee ilmassa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy