• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Mari-Annika Hemmillä on työhuoneessaan seurana (ja valvojana) Pellon suuri mies Timo K. Mukka.

PELLO – Pellon ”uusi” sivistysjohtaja Mari-Annika Hemmi otti tehtävänsä vastaan jo viime syksynä, mutta hän on edelleen uusi monessakin mielessä. Pellossa on Mari-Annikalle – tuttujen kesken Mannikalle – edelleen uutuudenviehätystä, eikä hän ole ehtinyt suinkaan tulla vielä tutuksi kaikille pellolaisille.

– Olen syntyisin Sallasta ja vanhempanikin ovat sieltä. Isän suku oli lähtöisin rajan taakse jääneestä vanhasta Sallasta. Kun olin 11-vuotias, muutimme Rovaniemelle ja siellä mie olen pääasiassa kouluni käynyt, luokanopettajaksi asti.

Valmistuttuaan opettajaksi Mannika suuntasi puolisonsa kanssa etelään ja aloitti opettajan uransa Itä-Helsingissä.

– Helpomminkin olisi voinut aloittaa, mutta se oli hyvin opettavaista. Helsingissä asuessamme suoritin myös erityisopettajan opinnot. Olin jo Rovaniemellä ollessani kiinnostunut siitä ja vähän tutustunutkin aiheeseen.

Paluu kotiin

Yhdeksän vuotta Helsingissä ja Turun seudulla riittivät. Etelä-Suomi oli nähty, ja muutto takaisin pohjoiseen alkoi tuntua houkuttelevalta.

– Kun ajatus oli herännyt ja päätös tehty, asiat alkoivat sujua yllättävän nopeasti. Sain Rovaniemeltä erityisopettajan viran ja sen myötä muutimme takaisin Rovaniemelle. Se tuntui kotiinpaluulta, Mannika tunnustaa.

Utelias ja etsivä mieli ohjaa ihmistä joskus yllättäviinkin suuntiin. Vuonna 2014 Mannika otti vastaan erityisopettajan viran, mutta jo seuraavana vuonna hänet valittiin Rovaniemen kaupungin opetussuunnitelmaa valmistelevan työryhmän puheenjohtajaksi.

– Viimeisen puoli vuotta tein sitä kokopäiväisesti. Se oli minulle hieno mahdollisuus oppia uutta ja sukeltaa aivan erilaiseen puoleen koulumaailmassa.

Hyvän elämän osatekijöitä

Opetussuunnitelman valmistuttua Mannika ajautui Lapin yliopiston harjoittelukoulun erityisopetuksen ma. lehtoriksi.

– Siitä tuli mielenkiintoinen lisä työkokemukseeni. Harjoittelukoulusta palasin virkaani Vaaralammen koululle, missä toimin jonkin aikaa apulaisrehtorina. Sain taas hyvän mahdollisuuden oppia!

Tultuaan viime syksynä valituksi Pellon sivistysjohtajan virkaan Mannika ei tiennyt lainkaan, mikä häntä odottaa. Se oli kuitenkin selvää, että tehtävä oli hyvin laaja-alainen: varhaiskasvatus, perusopetus, lukio, nuorisotyö, kulttuuri, liikunta- ja vapaa-aika, kirjasto, Meän Opisto, keilahalli, työllistämistoiminta, nuorten työpaja…

– Ne kaikki ovat hyvän elämän osatekijöitä – juuri sitä, mihin Pellossa pyritään. ”Elethään hyvvää elämää.”

Perusopetuksen opetussuunnitelmaan on tulossa uusia linjauksia ja tarkennuksia arvioinnin osalta, mutta siihen odotellaan vielä valtakunnan tason linjauksia, ennen kuin Pellossa päästään käsiksi työhön. Lisäksi lukioon on tekeillä uusi opetussuunnitelma, jonka käyttöönotto tapahtuu aikanaan elokuussa 2021. Myös sen työstäminen on hyvää vauhtia käynnistymässä.

Yhtenäisen kasvun polulle

Mari-Annika Hemmillä ovat vielä tuoreessa muistissa ne ajatukset, jotka hänen mieleensä tulivat ensikosketuksessa Pelloon.

– Uuden koulun rakentaminen on hyvä signaali. Se kertoo siitä, että Pellossa arvostetaan lasten ja nuorten koulutusta. Täällä on ihan valtavasti hyvää osaamista, ja pääsimme myös syksyllä aloittaneen uuden rehtorin Pasi Jolangin kanssa heti mukaan uuden monitoimitalon ratkaisujen ja toimintakulttuurin suunnitteluun.

Rehtorin alaisena aloittaa työryhmä, jossa on jäseniä kaikista tulevan talon käyttäjäryhmistä. Työryhmä paneutuu yhteisen toimintakulttuurin ja käytänteiden luomiseen sekä pedagogiseen kehittämiseen.

Ennakko-odotuksena on, että kaikki monitoimitaloon liittyvät asiat saadaan toimimaan yhdensuuntaisina, ja sinne saadaan kootuksi saman katon alle monia sivistystoimeen liittyviä osasia.

– Odotan ja uskon, että siitä tulee sellainen paikka, missä lapsille ja nuorille voidaan tarjota yhtenäinen kasvun polku.

Musiikkia ja elokuvia

Yksi tulevaisuuden odotuksista kohdistuu Lapin musiikkiopistoon, jonka kanssa on sovittu kaikille viisivuotiaille varhaiskasvatuksen yhteydessä tarjottavasta musiikkileikkikoulusta.

– Se on ihan mahtava juttu! Sama opettaja alkaa pitää myös viulu- ja kantelevalmennusryhmiä. Sellainen toiminta voi antaa lapsille pieniä sytykkeitä, mahdollisuuksia. Ehkä joku heistä päättää pyrkiä jatkossa musiikkiopistoon suorittamaan tutkintoon tähtääviä opintoja.

Mannika pitää erityisen arvokkaana sitä, että Pellossa on mahdollisuus kehittyä moneen eri suuntaan.

– Täällä on niin paljon kaikkea. On todella vahvaa seuratoimintaa, joka kantaa aina pitemmälle kuin yksin tuhertaminen. On Meän Opisto, jossa on hyvä valikoima erilaisia kursseja. On musiikkiopisto, jonka kautta voi suunnata myös ammatillisiin opintoihin. On oma elokuvateatteri, jossa näytetään uusia elokuvia todella edulliseen hintaan…

Monipuolisia harrastuksia

Mari-Annika Hemmi tietää, mistä puhuu. Kaikki eivät tiedä lapsena, miksi aikovat isona. Jotkut eivät tiedä sitä vielä aikuisenakaan, mutta kaikesta uuden oppimisesta on aina jossakin kohdassa hyötyä. Tai jos ei suorastaan hyötyä, niin ainakin iloa.

– Harrastin lapsena ja nuorena varovaisesti arvioituna monipuolisesti kaikenlaista. Sallassa luisteltiin paljon ja myös hiihto tuli tutuksi. Kansalaisopistossa opiskelin savitöitä ja öljyvärimaalausta, ja lisäksi soitin viulua. Kaikki ne olivat mukavaa tekemistä.

Myöhemmin Mannika lauloi kuoroissa ja johtikin yhtä, Jääkärikuoroa. Liikkuvana ihmisenä hän harrasti suunnistusta jopa kilpailumielessä, samoin hiihtosuunnistusta. Useiden vuosien ajan hän soitti viulua Rimpparemmin riveissä ja sai nähdä maailmaa.

– Teininä tein jopa kahden viikon tet-harjoittelun Rovaniemen kaupunginteatterissa ja ajattelin ohimennen lavastajan ammattia. Siinä olisivat yhdistyneet mukavalla tavalla estetiikka, ongelmanratkaisu ja käsillä tekeminen. Se ajatus ei kuitenkaan johtanut sen pitemmälle.

Rajoituksista mahdollisuuksiin

Mannikasta ei tullut kilpaurheilijaa. Hänestä ei tullut myöskään muusikkoa, kuvataiteilijaa eikä käsityöläistä. Eikä lavastajaa.

– Mistään noista nuoruuden ja aikuisiän rakkaista harrastuksista ei tullut minulle ammattia, mutta yllättäen minulla on ollut sekä opettajan ammatissa että nykyisessä työssäni valtavasti hyötyä kaikesta, mitä olen harrastusten parissa oppinut.

Luokanopettaja tarvitsee työssään hyvin monia taitoja, mutta yksi on ylitse muiden.

– Lapsille ja nuorille on tärkeää aikuisen, luotettavan ihmisen läsnäolo. Koulussa opitaan muutakin kuin lukujärjestyksessä mainittuja asioita: opettaja ohjaa oppilasta myös sosiaaliseen yhdessäoloon.

Myös tasa-arvo on nykyään vahvasti esillä koulumaailmassa, ja se otetaan huomioon monessa asiassa.

– Pidän siitä, että rajoja rikotaan ja mahdollisuuksia avataan. Lapsella ja nuorella pitää olla tilaa kehittyä omaksi itsekseen ilman valmiita muotteja.

Mannika on itse rikkonut rajoja paitsi valitsemalla koulun liikuntatunneilla mieluummin jääpallon kuin kaunoluistelun, myös käymällä armeijan. Hän jopa työskenteli jonkin aikaa Puolustusvoimien palveluksessa, mutta siitäkään ei tullut hänelle lopullista ammattia.

Tärkeintä oli tietää, että mahdollisuus on olemassa.

Unelmien työpaikka

Mannika toteaa olevansa nyt unelmatyössään. Opittavaa riittää koko ajan jo pelkissä käytännön asioissa, mutta onneksi uuden oppiminen on yksi hänen suosikkiharrastuksistaan.

– Tänä talvena on tullut opiskeltua paljon uutta, esimerkiksi uusien ohjelmistojen käyttöä. Täällä on kuitenkin niin salliva ja turvallinen kulttuuri, että uskaltaa kysyä samaa asiaa kerran toisensa jälkeen… Lopulta sitten syntyy ahaa-elämys: näinkö se toimiikin!

Mari-Annika Hemmi tietää, että unelmien työpaikka voi olla myös tuulinen. Siihen on olemassa vain yksi lääke.

– Tietynlainen herkkyys on hyvä ihmisten kohtaamisessa, mutta viranhaltijana minun täytyy pyrkiä tekemään hyvän hallinnon mukaisia päätöksiä. Sellaisia, että pystyn itsekin elämään niiden kanssa.

Työn ja levon tasapaino

Unelmatyö ei ole kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Ihminen on kokonaisuus, jonka täytyy välillä elpyä työn rasituksista ja vaatimuksista. Mannikalla on takanaan tunteiden syksy, sillä työpaikan tuottaman ilon lisäksi hän koki suuren, henkilökohtaisen menetyksen.

– Elpymisessä elämän tasapaino on tärkeää. Työn ja levon tasapaino, ja laadukkaat hetket perheen kanssa, Mannika toteaa ja jatkaa:

– Tuossa kohdassa minun mieheltäni kyllä pääsee nauru. ”Laadukkaat hetket perheen kanssa...”

Mannikaa itseäänkin naurattaa.

– Tarkoitan ihan arkisia asioita, niistä pienistä hetkistä nauttimista. Kiitollisuutta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy