• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

”Me ollaan mietitty vaimon kanssa, että nyt saa muuttaminen riittää ja täällä pysytään. Lapsetkin viihtyvät koulussa ja kaikki on hyvin”, Juha Fisk sanoo tyytyväisenä.

YLITORNIO – Keski-Suomessa Saarijärvellä syntynyt ja kasvanut, nykyään Ylitorniolla Kahvilaravintola Väylässä kokkaava Juha Fisk kertoo, että hänen ammatinvalintansa oli selviö jo pienestä pitäen. Keittiö ja ruoanlaitto vetivät poikaa puoleensa.

– Äiti oli keittiöhommissa eläkepäiviinsä asti, ja minä halusin aina olla mukana. Peruskoulun jälkeen ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa mielessäkään kuin että kokiksi.

– Kotitalousopettaja oli tietenkin sitä mieltä, ettei ikinä poika keittiöhommiin, mutta se oli vähän väärässä, Juha naurahtaa.

Heidän naapurissaan asui myös kokkaamalla julkisuuteen noussut Maija Silvennoinen, jonka urakaari luonnollisesti innosti Juhaa entistä enemmän.

Muutto muuton perään

Ylitorniolle Juha kertoo päätyneensä mutkien kautta, aika monienkin mutkien.

– Isän kotipaikka on Jääsköllä, tuolla Rovaniemen ja Kittilän puolivälissä suunnilleen. Kaikki kesät vietin siellä, kalastelin ja touhusin. Koulut kävin Keski-Suomessa, valmistuin Jyväskylästä olikohan se yheksänviis vaiko yheksänkuus, Juha muistelee.

Mieleen muistuu asia, joka toimii hyvänä muistisääntönä: Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden 1995, Juha valmistui siis 1996.

– Sitten tapasin Lauran (Kannala), nykyisen vaimoni, ja lähettiin hänen kanssaan Kemiin. Siellä tein puusepän hommia.

Opiskelujen jatkaminen kiinnosti kuitenkin molempia, niinpä sekä Laura että Juha hakivat kouluun Rovaniemelle. Molemmat pääsivätkin, joten edessä oli muutto.

Juha aloitti puutarhurin opinnot, mutta ei ehtinyt valmistua, kun edessä oli jälleen muutto.

– Ehittiin olla Rovaniemellä vuosi, kun Laura pääsi yliopistoon Helsinkiin, ja lähettiin sinne. Siellä meni siinä kaheksan, yheksän vuotta, Juha kertoo.

Laura opiskeli kalataloutta tähtäimessään limnologin ammatti, johon hän myös valmistui.

Juha oli jatkanut Rovaniemellä aloitettuja puutarhurin opintoja Helsingissä, mutta jostakin kumman syystä hän huomasi löytävänsä itsensä hyvin usein jostakin keittiöstä.

– Keittiöissä riitti töitä ja puutarhurin opinnot jäivät sitten kesken.

Kemijärveltä Ylitorniolle

Vuonna 2009 pariskunta muutti Kemijärvelle, Lauran kotipaikalle. Lauran isä on kotoisin Ylitornion Kainuunkylästä, jossa Juha ja Laura Kemijärvelle tultuaan viettivät kesiä sekä yhden talvenkin, kun Kemijärven kodissa oli remontti.

– Toissa talvena appiukko ja anoppi muuttivat senioritaloon Tornioon ja Kainuunkylän koti jäi tyhjilleen. Me sitten mietittiin ja päätettiin tulla tänne, että ollaan kesä…

Suunnitelmiin tuli muutos, kun Laura sai pitkähkön pestin Kemin apteekista. Perheen lapset, nyt kymmenvuotias Lenastina ja kahdeksanvuotias Kalle olivat tyytyväisiä ajatukseen, että Kainuunkylässä asuttaisiin pysyvästi.

– Ajattelin, että mikäpä siinä, eiköhän sitä jotakin työtä löydy täältäkin päin, ettei tarvitse tunturissa olla. Ja sitten kautta rantain kuulin, että Saloniemen Laura on avaamassa tänne ravintolaa ja nyt olen täällä. Ja olen viihtynyt, Juha sanoo.

Kemijärvellä työskennellessään Juha suoritti vielä keittiömestarin tutkinnon. Vuosiluvun muistamiseen ei nyt löydy jääkiekon maailmanmestaruutta muistisäännöksi, mutta Juha arvelee, että hän valmistui joko 2011 tai 2012.

– Luennoilla käyminen meni siinä töitten ohessa, Sodankylässä ja Rovaniemellä oli luentopaikat.

Sitä sun tätä…

Vaikka kokkaus vei Juhan sydämen jo poikasena, on hän tehnyt kokkauksen ohessa kaikenlaista muutakin. Puusepän työt ja puutarhuriopinnot tuli jo mainittua, mutta – niin kuin ostos-tv:n mainoksissa sanotaan, ”ei siinä vielä kaikki”.

Yksi Juhaa kiinnostanut ala on kalevalainen jäsenkorjaus, jota hän opiskeli töitten ohessa. Opiskelu jäi niin sanotusti vaiheeseen.

– Mulla on kuitenkin haaveissa, että joskus vielä jatkaisin sitä. Kotitarpeiksi tulee aina harjoiteltua, Juha tuumaa.

Tuntureissa Juha on reissannut kokkaamassa muun muassa Pyhällä, Rukalla ja Levillä. Samoin Kemijärvellä hän oli muutaman vuoden ajan Mestarin Kievarissa.

– Leipomossakin olin vähän aikaa, mutta ei se ollu oikein minun juttu, yötyötä ja vähän yksitoikkoiseksi meni. Kun on tottunut tämmöiseen vauhdikkaaseen.

Järvet ja metsät henkireikänä

Jos työaloilla on monipuolisuutta, niin on sitä ollut harrastuksissakin. Juha on harrastanut nuorempana muun muassa mäkihyppyä, potkunyrkkeilyä ja yleisurheilua.

– Se oli sitä aikaa, kun lapset oli vielä ulkona leikkimässä.

Nyt aikamiehenä pääharrastuksena on kalastus, johon Kainuunkylässä asuessa onkin mitä mainioimmat mahdollisuudet.

– Järvillä ja metsissä oleminen lasten ja perheen kanssa, se on ollut mulle aina semmoinen henkireikä.

Juha muistelee, että kun he muuttivat Helsinkiin, hänelle oli melkoinen shokki tajuta, ettei siellä pystynyt harrastamaan niitä hänelle rakkaita asioita.

– Merelle ei huvittanut oikein lähteä, kun se on niin outo elementti mulle.

Vapaa-aika arvossaan

Tunturikeskuksissa työskentely oli sesonkikausien aikana niin kiireistä, että joskus meni puolikin vuotta ilman viikonloppuvapaita. Juha toteaa vain, että silloin oli tehtävä pitempää päivää ja pitempiä työputkia, kun oli ihmisiä liikenteessä.

– Mutta kyllä osaan arvostaa vapaata aikaa, kun sitä on. Täällä työvuorotkin ovat inhimilliset, ihan toista kuin tunturissa.

Aamuvuoroon Juha tulee kahdeksan, yhdeksän maissa ja päivä päättyy iltapäivällä noin kahden maissa. Iltavuoro alkaa kahdelta. Iltaisin päivä päättyy kahdeksalta tai kymmeneltä.

– Pääsee ihmisten aikaan kotiin ja nukkumaan, kun tunturissa vuoro kesti kahteentoista ja ylikin. Siinähän meni muutama tunti vielä yöllä kotona, ennen kuin pystyi nukahtamaan.

Kotona perusruokaa

Monesti työksi tehdyt hommat eivät kiinnosta enää kotona, mutta Juha sanoo kokkaavansa mielellään kotonakin. Kotona ei kuitenkaan tehdä mitään ravintolamaisia gourmet-annoksia eikä kikkailla muutenkaan, vaan kotona tehdään ihan normaalia kotiruokaa.

– Tottakai joskus pitää kokeilla jotakin muutakin, mutta kyllä ne lapset palauttavat sitten maan pinnalle, Juha hymyilee.

Perusmakaronilaatikko uppoaa Juhan kotona erittäin hyvin.

– Tavalliset ruoat on ihan hyviä ruokia, ei niissä oo mitään vikaa.

Minkälainen persoona tämä Väylän pääkokki sitten ihmisenä on? Juha miettii pitkään, tuumaa sitten, että ainakin huumoria pitää tällä alalla olla.

– Huumori pelastaa monessa hommassa. Aina ei kaikki mene kuin Strömsössä ja silloin pittää osata nauraa ittelleenkin, Juha toteaa.

– Ei auta menettää hermojaan, jos jotakin menee pieleen. Siinä aletaan vaan alusta.

Hyvä yhteishenki

Väylän työporukkaa ja erityisesti Lauraa työnantajana Juha kiittää siitä, että työskentely Väylässä on kaikilla mukavaa. Ammatilliset tavoitteet menevät Lauran kanssa hyvin yksiin ja laadusta pidetään kiinni.

– Yhdessä ideoidaan ja kehitellään ruokalistaa.

– Aivan mahtava homma oli ja on, että nuori yrittäjä uskaltaa lähteä tälle alalle. Täällä on valjastamatonta potentiaalia ja ihmiset ovat ottaneet meidät innostuneesti vastaan.

Myös kilpailevat yritykset ovat suhtautuneet myönteisesti ja kannustaen: esimerkiksi ravintolan avajaispäivänä Väylään saatiin rasvakeittimet Hotel Kievarista lainaan, kun omat keittimet eivät toimineet.

Vuosien varrella Juha on päässyt näkemään kaikenlaista suhtautumista kilpailijoihin. Joka paikasta ei olisi annettu keittimiä lainaan kilpailijalle, vaan olisi hykerrelty tyytyväisenä, kun kilpailijalle sattuu vastuksia ja vielä avajaispäivänä.

– Kilpailu on tervettä hyvässä hengessä tehtynä ja täällä se on sitä. Uskon, että asiakkaita riittää meille kaikille.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy