• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Teuvo Nivan kodissa ei ole mitään turhaa.

YLIRANTA – Tornionlaaksossa rakennetaan nykyään niin harvoin uusia taloja, että sellainen hanke suorastaan pistää silmään. Erityisen harvoin rakennetaan taloja, jotka toimivat samalla hiilinieluina. Näin siitäkin huolimatta, että ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon.

Paluumuuttaja Teuvo Niva löi omalla rakennushankkeellaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Talon rakentaminen kesti muutaman vuoden, sillä hyvä ei synny hosumalla.

– Olen syntyisin Ylirannalta, mutta olen asunut vuosikymmeniä Oulussa. Kun Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus yhdistyivät vuonna 2015, tuli mahdolliseksi vaihtaa työpaikkaa Oulusta Rovaniemelle.

Teuvo Niva tarttui tilaisuuteen, vaikka työyhteisö Oulussa oli erinomainen.

– Työporukan menettäminen oli suurin miinus, mutta onhan se Oulu semmoista tappavan tasaista, pusikkoista seutua...

Hyvin suunniteltu, puoleksi tehty

Ensimmäisen vuoden ajan hän etsi sopivaa asuntoa Rovaniemeltä, mutta mieluista ei yrityksistä huolimatta löytynyt.

– Jos panee 200 000 euroa kiinni taloon, sen pitää olla sellainen, josta tykkää.

Teuvo Niva on omistanut tontin Tornionjoen rannassa jo 40 vuoden ajan.

– Kun palasin lohensoudusta kesällä 2016, mietin, että voisin asua tässä. Jossakin on kuitenkin asuttava.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen: kun ihminen kerran päättää rakentaa talon, siitä täytyy tulla juuri omien toiveiden ja tarpeiden mukainen. Todennäköisesti juuri oikeanlaista ei voi tilata valmiina, joten sellainen täytyy suunnitella itse.

Talojen suunnittelu taas ei kuulu biologin koulutukseen, joten aikaa kuluu ihan eri tavalla kuin varsinaiselta ammattilaiselta. Toisaalta maapallon tilaa tarkkailevan biologin toiveetkin voivat olla aivan erilaiset kuin rakennusalan ihmisellä.

– Tämä talo on melkoinen hiilinielu. Se on kokonaan puuta, runko on CLT:tä eli ristiinliimattua massiivipuuta ja eristeet jätepaperista tehtyä selluvillaa. Uusiutuvan energian osuus lämmityksestä on arviolta noin 80 prosenttia.

Lämpöä puusta ja auringosta

Suunnittelussa vierähti pari vuotta. Kesällä 2018 Teuvo teki talon perustukset ja viime kesänä talo rakennettiin asumiskuntoon. Viimeisteltävää riittää vielä, mutta pääosin kaikki on valmista.

Talon pääasiallinen lämmönlähde on iso varaava takka, joka lämmittää käyttöveden. Kesäaikana vesi lämpiää eteläseinälle kiinnitettävän aurinkokeräimen avulla ja loppu hoituu sähköllä.

– Nyt tuli ensimmäinen sähkölasku. Sen perusteella näyttää siltä, että vuotuinen sähkönkulutus tulee olemaan noin 5000 kilovattituntia. Se on jo kohtalaisen vähän, kun sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutus pyörii siellä 20 000–30 000 kilovattitunnin tietämissä.

Teuvo Niva arvelee varovaisesti olevansa ”ehkä vähän keskimääräistä ympäristötietoisempi” ihminen.

– Nyt kun oli mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, halusin rakentaa hiilinielun. Taloudellisesti rakentamisessa ei ollut järjen hiventä, sillä myynnissä on paljon puoli-ilmaisia taloja.

Paikka kaikelle, kaikki paikalleen

Talon rakentaminen ei ole ainoa asia, jossa Teuvo Niva asettaa ympäristön etusijalle. Kodissa ei synny käytännöllisesti katsoen lainkaan sekajätettä, sillä kaikki mahdollinen lajitellaan ja kierrätetään. Eloperäinen jäte kompostoidaan.

– Olen aina tykännyt kompostoinnista. Se on mielenkiintoista hommaa ja jotenkin mukavaa. Jätteiden lajittelu puolestaan on niin helppoa, että jos se tuntuu hankalalta, pitää katsoa peiliin.

Helppoa se onkin, kun kaikella on paikkansa. Olohuoneen tv-ruudun alla on yksinkertainen laatikosto, jonka kätköihin katoavat lehdet, kartongit, lasi, metallit ja muovi.

– Rakennusaikana syntyi tietysti PVC-muoviputken pätkiä ja muuta ongelmajätettä, mutta normaalielämisessä sitä ei tule ollenkaan. Mielestäni täällä on fiksu jätehuoltoidea: roska-astiat viedään tienvarteen ja maksu on tyhjennyskohtainen. Se kannustaa ihmisiä vähentämään jätteen määrää.

Ruokaa läheltä

Ruuanhankinta on Teuvo Nivan taloudessa ihan oma lukunsa. Hän ei osta lainkaan tuotettua lihaa.

– Syön haukea, ahventa, lohta ja siikaa. Pakastin on täynnä hirvenlihaa – ongelma on vain se, että siihen kyllästyy. Näin tekemällä ei välttämättä säästä juuri mitään, mutta ruoka on kunnollista ja se tulee läheltä.

Kalan ja lihan lisäksi Teuvo poimii itse marjat ja sienet.

– Banaania joutuu ostamaan, kun tekee mustikkasmoothieta, mutta siinä se onkin. Ensi kesänä teen pihaan mansikkamaan, mutta pottuja en rupea viljelemään. Niiden laatu on kaupassa hyvä, eikä minulla ole niille oikein säilytystilojakaan.

Valittu tapa asua ja elää ei rajoita Teuvo Nivan mielestä hänen elämäänsä millään tavalla.

– Tietysti tällaiset ratkaisut pitäisi pystyä tekemään jo kaksikymppisenä, hän toteaa.

Talven hauet kertapyynnillä

Teuvo Nivan koti on paitsi hiilinielu, myös loistavalla paikalla. Pihalta on yli kaksi kilometriä vapaata jokinäkymää ja lohensoutupaikkakin on aivan nenän alla.

– Se on osa elämänlaatua. On rauhallista ja näkyy kauas, ei tarvitse vahdata naapureita.

Teuvon lapsuudessa poikasilla oli tapana pyytää harria Kylänsaaren ympärillä.

– Täällä oli yksi mies, Keinäsen Esa, joka souti lohta. Muita ei näkynyt.

Teuvo Nivan isä rakensi 1970-luvun alussa Aalisjärvelle mökin, joka on nykyään Teuvon hallussa. Mökillä ei ole sen paremmin sähköä kuin juoksevaa vettäkään, mutta järvessä on kalaa.

– Sain viime keväänä yhden viikonlopun aikana verkoilla niin paljon haukea, että sitä oli nahattomaksi fileeksi laitettuna 20 kiloa ja sata grammaa. Koko talven hauet yhdellä pyynnillä! Hauki on valitettavan aliarvostettu kala, mutta ahven on kieltämättä vielä parempaa. Kuha jää kyllä kakkoseksi.

Ensi keväänä Teuvo ei ehkä laita verkkoja veteen, vaan tyytyy katiskan antimiin.

– Niiden haukien laittaminen oli melkoinen savotta. Se meni jo työn puolelle.

Erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa

Teuvo Niva työskentelee erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa.

– Olen siis väitellyt ihminen. Siitäkin on jo 20 ja puoli vuotta. Teen töitä pääosin Inarinjärven istutusvelvoitteen parissa. Siellä on Suomen suurin sisävesien istutusvelvoite.

Tutkijat keräävät työssään suunnitelmallisesti erilaisia aineistoja, jotka kohdistuvat tiettyihin kysymyksiin. Kun aineistoa on koossa riittävästi, sitä työstetään.

– Tällä koulutuksella pitää olla numeroiden ystävä. Työ on pääasiassa tilastotiedettä, jonka avulla selvitetään esimerkiksi kalanistutusten vaikutuksia, kannattavatko ja tuottavatko ne, miten kalat kasvavat ja niin edelleen. Aika perusjuttuja.

Teuvo Niva on ollut lisäksi mukana muutamissa hankkeissa, joissa on selvitetty vähäarvoisen kalan, kuten särkikalojen ja silakan hyödyntämistä.

– Vaikka silakka on ihmisravinnoksi ihan yhtä hyvä kuin mikä muu hyvänsä, saaliista menee rehuksi tai kalajauhon raaka-aineeksi ylivoimainen enemmistö, varmaan jo 98 prosenttia.

Särkimassaa kotitalouksille

Särkikalat ovat ruotoisuutensa takia ehkä hieman hankalampia hyödynnettäviä, mutta maussa ei ole moittimista.

– Se hanke on ollut jo pari vuotta käynnissä, ja esimerkiksi Kuusamossa ja Lokassa tehdään särkimassaa. Kalastajat ovat hankkineet massauskoneet ja tällä hetkellä särki on Kuusamossa toiseksi tärkein kalalaji heti muikun jälkeen.

Särkisäilykkeitä on ollut myynnissä jo vuosikymmenien ajan, mutta säilykkeen tekeminen on Suomessa kallista.

– Särkisäilykkeen kilohinnat ovat 30–40 euroa kilolta, kun taas kalastaja saa särjestä vain 50 sentistä euroon kilolta. Virosta tulee kilohailia ja silakkaa säilykkeenä reilusti alle puolella Suomen hinnoista. Suomessa särkisäilykkeet eivät ole lyöneet itseään läpi, koska ne ovat niin kalliita.

Kalakauppaa internetissä?

Teuvo Niva uskoo, että nykyaikaiset alustatalousmallit voisivat toimia vallan hyvin kalakaupassa. Tällä hetkellä kala on kuluttajalle kalliimpaa kuin liha.

– Kauppa voitaisiin käydä internetissä suoraan kalastajien ja asiakkaitten välillä. Toimintamalli sopisi kalakauppaan tosi hyvin, sillä on hullua viedä kalaa tukkuun ja sieltä vähittäiskauppaan. Kyse on kuitenkin kaikkein herkimmin pilaantuvasta elintarvikkeesta.

Suorassa kaupassa kuluttajahinta voisi pudota vaikka puoleen ja kalastajat saisivat silti kaksinkertaisen hinnan nykyiseen verrattuna. Kaikki voittaisivat.

– Siinä on vain yksi ongelma: kalastajat ovat ukkoutuneet. Keski-ikä on järkyttävän korkea, ja vanhemman polven valmiudet lähteä tällaiseen alustatalouteen ovat huonot. Nuoremmille se voisi olla mahdollisuus, ja se voisi tehdä ammatista myös vähän houkuttelevamman.

Talo peilin ympärille

Teuvo Nivan talon paikalla sijaitsi ennen Purasen talon navetta. Itse talo oli vähän ylempänä.

– Saksalaiset polttivat talon, mutta sieltä pelastettiin jonkin verran irtaimistoa. Muun muassa peili, joka päätyi ensin isoisälleni ja on nyt muistona minun eteisessäni. Talo on melkeinpä syntynyt peilin ympärille.

Venevaja on rakennettu entuudestaan hyväksi havaitulle paikalle eli Purasen entisen venevajan sijoille.

– Purasen venevaja oli aikoinaan tullimiesten suosiossa, sillä sieltä käsin oli helppo hallita koko suvantoa ja pysyä selvillä joppareitten liikkeistä. Laajat näkymät ovat edelleen tallella.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy