• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

Veri veti Eero Viippolan takaisin kotiseudulle parikymmentä vuotta sitten. Ylitorniolaiset saivat hänestä uutteran ja sydämellä työtään tekevän ensihoitajan.

YLITORNIO – Ensimmäinen ammatti, johon Eero Viippola peruskoulusta päästyään kouluttautui kotiteollisuuskoulussa puutyölinjalla, oli puuseppä. Tosin koulu jäi hieman kesken, koska hänellä oli kiire töihin, joita hän teki yhdessä veljensä Pasin kanssa. Armeijassa Eerosta tuli lääkintämies ja siinä vaiheessa hän alkoi harkita uudelleenkouluttautumista.

– Aloin 17-vuotiaana puusepän töihin, mutta armeijan jälkeen alan vaihto alkoi kiinnostaa ja kävin ammatinvalintapsykologin juttusillakin, Eero kertoo.

Hän seurusteli silloin tulevan vaimonsa, Ailan, kanssa ja avioitumisen jälkeen pariskunta muutti Turkuun. Heillä ei ollut ennestään yhtään tuttua Turussa eikä mitään siteitä sinne, mutta he tekivät valinnan juuri sen vuoksi.

– Halusimme nähdä, pärjäämmekö ihan kahdestaan, Aila sanoo.

Takaisin pohjoiseen

Turussa Eero suoritti lääkintävahtimestari-sairaankuljettajan koulutuksen ja aloitti työskentelyn ensihoidossa. Hän ehti työskennellä Turussa myös muun muassa Sauvon vanhainkodissa, mutta sai sitten viran Turun kaupunginsairaalan ensiavun päivystyksessä.

– Turku oli jo silloin melko kansainvälinen paikka ja ensiapupäivystyksessä oli todella vilkasta. Potilaita tuli ovista ja ikkunoista, Eero muistaa.

Sitten alkoi veri vetää takaisin pohjoiseen. Kun vanhin tytär, Veera, oli lähdössä kouluun, Eero ja Aila palasivat Ylitorniolle. Ajatuksena oli katsoa, löytyisikö kotipaikkakunnalta heille vielä töitä. Eero ei ollut sanonut itseään irti Turun kaupungilta, vaan jäi vuorotteluvapaalle, ja Aila oli juuri äitiyslomalla.

Pyydettiin sairaankuljetukseen

Viippolat ehtivät olla Ylitorniolla vain viikon verran, kun Eeroa jo pyydettiin töihin sairaankuljetukseen.

– Niin se vuorotteluvapaa sitten jäi, ja me jäimme tänne kokonaan.

Ylitorniolle palaamisen jälkeen Eero on suorittanut vielä Kemissä sairaanhoitajan tutkinnon, ylemmän AMK -tutkinnon terveyden edistämisen koulutusohjelmassa sekä SPR:n ETK-koulutuksen Helsingissä.

– Kun lapset olivat pieniä, kävin lisäksi kaikenlaisia lasten liikunnanohjaamiseen kouluttavia kursseja ja pidin kerhoja lapsille, Eero kertoo.

Nyt tyttäristä nuoremmat, Noora ja Saara, käyvät Ylitorniolla lukiota. Veera asuu Oulussa, jossa hän on opiskellut tradenomiksi.

Sairaankuljetus toimi tuolloin SPR:n järjestämänä. Vuosikymmenen vaihtuessa, 2000-luvun puolella palkattiin sairaankuljetukseen oma henkilöstö. Tuolloin henkilöstö sai korvausta myös varallaoloajastaan.

– Aikoinaan, silloin parikymmentä vuotta sitten, päivystettiin kotona, ja kun hälytys tuli, lähettiin ja haettiin hoitaja osastolta mukaan. Auto oli SPR:n tallissa, niitä oli kaksikin vielä silloin, Eero kertoo.

Nykyinen terveyskeskuksen ambulanssitalli valmistui 2003, kahdelle autolle. Nykyään autoja on vain yksi.

Ensihoito Siukka Oy

Eero toimi Marko Hiltusen kanssa kahdeksan vuoden ajan yksityisenä sairaankuljetuksen järjestäjänä. Yhteisen yrityksen nimi oli Ensihoito Siukka Oy.

– Se oli melkein työtä vuorotta, Eero hymähtää.

Yrityksen kirjanpidosta huolehti Aila. Yrityksellä oli lähes kymmenen työntekijää.

Vuodesta 2013 alkoi sairaanhoitopiiri pyörittää ensihoitoa ja sairaankuljetusta.

– Työaika on hieman vaihdellut. Joskus on tehty vuorokausirytmillä ja joskus 12 tunnin rytmillä. Viikkotyöaika on 42 tuntia.

Samalla kun päivystys on kadonnut pikkuhiljaa kauemmas, on ensihoidon toiminta-aluekin laajentunut. Matkat ovat pitkiä: Ylitorniolta lähdetään tarvittaessa myös Pelloon ja Tornioon, samoin kuin sieltä tullaan tarvittaessa Ylitorniolle.

– Päällekkäisiä tehtäviä sattuu, niille ei voi mitään. Vaikka olisi kaksikin autoa, voisi tulla päällekkäisyyttä, mutta mahdollisuus on tietenkin suurempi, kun ollaan yhden auton varassa, Eero sanoo ja lisää, että ainahan se on riski olemassa, kun elää. Ja jos riskiä pelkää, pitää asua sairaalan vieressä.

– Riskit kuuluvat elämään, näin se vaan on.

Organisaatio käymistilassa

Organisaatiomuutokset rassaavat työntekijöitä terveydenhoitoalalla.

– Olen ollut kolmisenkymmentä vuotta ensihoidon alalla, ja koko ajan ollaan oltu jonkunlaisessa käymistilassa. Rahasta ja säästämisestä on puhuttu koko ajan ja kertakäyttöhanskoista säästetty, mutta nyt puhutaan sentään vähän isommista asioista.

– Mutta kun suomalaista terveydenhuoltoa miettii kokonaisuutena, niin se on aika hyvää, vaikka iltapäivälehtiä lukiessa saa joskus toisenlaisen kuvan.

Eero odottaa ja toivoo, että sotessa päästäisiin johonkin loppuratkaisuun. Länskän tekemä yksityistäminen ei koske ensihoitoa, jota tullaan tarvitsemaan aina. Kaiken muun osalta tulevaisuus tuntuu olevan kovin avoinna.

Ensihoidolle on lisätty päätöksenteon vastuuta muun muassa ambulanssikuljetuksen tarpeellisuudesta.

– Koska meillä on kunnassa vain yksi ambulanssi, meidän täytyy tehdä kiireellisyysarvio. Se ei ole aivan yksinkertainen homma, eivätkä potilaat sitä aina ymmärrä. Mutta jos mie lähen viemään jotakin sellaista potilasta, joka ei tarvitsisi ambulanssikyytiä ja sinä aikana täällä sattuu jotakin, niin kyllä se kolkuttaa...

Ensihoidon henkilökunta voi konsultoida lääkäriä myös kuljetustarpeesta, mutta koska lääkäri ei näe potilasta, hän on ensihoidon arvion varassa. Ensihoitajilla on vastuu myös potilaalle ambulanssissa annetusta lääkehoidosta, esimerkiksi liuotushoidon aloittamisesta.

Evicare auttaa

Vuosi sitten keväällä Eero aloitti kotisairaanhoito- ja hoivapalveluja sekä ensiapukoulutusta tarjoavan yritystoiminnan toiminimellä Evicare. Yritys tarjoaa myös tukipalveluja ja apua kodin pieniin huolto- ja korjaus- sekä pihatöihin, jotta arki sujuisi ikääntymisestä huolimatta. Yritys on hyväksytty kunnan palvelusetelituottajaksi.

– Pääasiassa olen nyt keskittynyt ensiapukoulutuksiin, joita yritykset ovat ottaneet, Eero kertoo.

Hän sanoo, että ensiaputaitojen osaaminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin.

– Jokaisen pitäisi osata auttaa edes pikkuisen. Edes sen verran, että jos johonkin tilanteeseen sattuu, ei seiso tumput suorina katsomassa, vaan ymmärtää tehdä jotakin. Vähimmillään se tekeminen on sitä, että soittaa hätänumeroon ja odottaa ambulanssin tuloa.

Ensiapu ja ensihoito ovat olleet Eerolle oikeastaan aina sydämen asia. Jostakin syystä hänelle myös sattuu tilanteita, joissa hänen apuaan tarvitaan. Aila kertoo, ettei ainuttakaan lomareissua ole tehty niin, etteikö Eero olisi joutunut jossakin tilanteessa auttamaan.

Defibrillaattori hyvä väline

Eero on opastanut ihmisiä myös defibrillaattorin käyttöön.

Kun ihmisen sydän pysähtyy, ensimmäiset kymmenen minuuttia ovat ratkaisevat siinä, saadaanko sydän vielä toimimaan. Defibrillaattori pitäisi Eeron mielestä olla kaikissa paikoissa, missä käy ihmisiä. Julkisissa tiloissa, kauppaliikkeissä, lentokentillä...

– Tässähän oli jokin aika sitten uutinen, että Rovaniemen lentokentällä oli elvytetty henkilö. Siellä on käytössä defibrillaattori.

– Pessalompolon kyläyhdistys on hankkinut laitteen, samoin Mellakoskelle on hankittu, ja tiedän, että myös Raanujärvellä ja Meltosjärvellä on.

Defibrillaattori on vaikeasta nimestään huolimatta Eeron mukaan erittäin helppokäyttöinen – sitä ei pysty käyttämään väärin. Laite opastaa käyttäjää suomeksi ja laskee avuksi jopa elvytyksen painelutahtia.

Vapaa-ajallakin työhön liittyvää

Kun elämäntyönä ja sydämen asiana ovat ensihoito ja sairaankuljetus, on työ usein mukana vapaa-ajalla ja vapaaehtoistyössäkin. Eero on ollut tapahtumissa mukana SPR:n päivystäjänä ja ensiapuvastaavana esimerkiksi Et-Pon kotipeleissä. Hän on myös vapaaehtoisena mukana palolaitoksen ensivasteessa.

Muuten vapaa-ajalla ovat liikuntaharrastukset olleet tärkeitä, kesäisin erityisesti jalkapallo ja maastopyöräily, talvella hiihto.

– Moni sanoo, ettei ole aikaa liikkumiseen, mutta mie en usko, etteikö jokaisella olisi, jos haluaisi. Kyllä se tunti-pari löytyy aikaa, Eero vakuuttaa.

Osansa vapaa-ajasta nappaa myös työhön liittyvä Virve-projektiin osallistuminen, johon liittyviä tapaamisia pidetään eri paikkakunnilla Pohjoismaissa. Tilaisuuksissa kielenä on englanti, joka ei ole Eeron mielestä hänen vahvinta aluettaan.

– Mutta kyllä sitä pärjää, kun on pakko, Eero Viippola tuumaa rauhalliseen tapaansa.

Paikallisuutisia

Riitta Vesterinen, Jenna Kangas, Emilia Kostiander ja Marianne Kostiander toivovat, että hyvään harrastukseen tulisi mukaan lisääkin naisia.

MELLAKOSKI – Monella kylällä ollaan huolissaan kylän hirvipor...

Kaikki huomionosoituksin palkitut yhteiskuvassa.

YLITORNIO – Ylitornion Seniorit ry:n 30-vuotisjuhla Karemajoilla alkoi mukavan lupsakkaasti, kun juontajana toiminut Juhani Juvonen kertoi, keitä tilaisuudessa oli ...

Nuuskakaira JM ajettiin lauantaina Kittisvaarassa. Yksi tapahtuman huipennuksista oli Eveliina Kaivolan ja Henri Kanervan muut kilpailijat yllättänyt hääseremonia.

KITTISVAARA – Ylitornion Urheiluautoilijoiden järjes...

Seija ja Ahti Nikumaa ehtivät testaamaan uutta automaattia  ensimmäisten joukossa.

PELLO – Kunnantielllä sijaitsevan K-Market Pellon seinään on ilmestynyt kaivattu pankki...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy