• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Marianne Ylitalo valittiin ylivoimaisesti Pellon kulttuuripalkinnon saajaksi.

PELLO – Mikäli itsenäisyysjuhlan yleisön kommentteihin on uskominen, tänä vuonna Pellon kulttuuripalkinto meni täsmälleen oikeaan osoitteeseen, Marianne Ylitalolle. Sitä mieltä oli myös kuntalaisten esitysten perusteella lopullisen valinnan tehnyt elinvoimalautakunta.

Kuntalaisten esittämien perustelujen mukaan Marianne on tuonut esiintymisillään vuosikymmenten ajan iloa ja hyvää mieltä kuntalaisille. Musiikin avulla hän on tavoittanut lapset, vanhukset ja kehitysvammaiset.

Marianne on valloittanut pellolaiset myös tuomalla musiikin kuntalaisten arkeen muskarissa, seniorikerhoissa ja monien muiden tilaisuuksien musiikillisena piristäjänä.

”Marianne työskentelee hyvin monen ikäisten ihmisten parissa ja millaisella asenteella hän sen tekeekään; ihmisläheisesti ja todella suurella sydämellä. Tulee näin ollen myös kaikkien kanssa erinomaisesti toimeen.”

Monenkirjava ura muusikkona

Mariannen työura on kirjava kuin tilkkutäkki, mutta musiikki esittää siinä pääosaa. Hän on nuotintanut Paavo Konttajärven kanssa musiikkia pistekirjoitukselle. Hän toimii tarvittaessa kanttorin sijaisena Pellon ja Kolarin seurakunnissa.

Marianne työskentelee osa-aikaisesti Meän Opiston kehitysvammaisten ryhmien ja muskarin ohjaajana. Lisäksi hän pyörittää yhdessä Pellon vapaa-aikaohjaaja Sonja Ylisaukko-ojan kanssa seniorikerhoja eri kylissä.

– Otan ilmoittautumiset vastaan – parhaimmillaan noin 80 – ja tilaan tarvitseville taksin tai muun kyydin. Ei se suju ihan käden käänteessä, sillä yleensä ihmiset haluavat myös porista vähän. He ovat aivan ihania!

Työ, harrastus vai molemmat?

Jos Mariannen työtehtävät ovat palasina maailmalla, palasina ovat myös harrastukset. Ja kyllä: nekin ovat vahvasti kallellaan musiikin suuntaan.

– Laulan naiskuoro Revontulissa, lauluyhtye Ristivedossa, kirkkokuorossa, Emmy-triossa ja suoritan pianonsoiton syventäviä opintoja musiikkiopistossa Rovaniemellä. Se vaatii paljon aikaa ja vaivannäköä, mutta siitä on myös hyötyä kun teen kanttorin sijaisuuksia ja kehittäähän se samalla itseä.

Mariannen työtehtävät ovat pääasiassa epäsäännöllisiä ja osa-aikaisia. ”Normaali” kuukausipalkka tipahtaa tilille vain silloin, kun hän tuuraa kanttoreita.

– Onneksi ihmiset ovat alkaneet yhä enemmän ymmärtää, etten mie voi lähteä soittamaan vain soittamisen ilosta, vaikka se onkin mukavaa. Soittaminen ja esiintyminen ovat minulle työtä, jolla elätän itseni.

Kunnianosoitus tehdylle työlle

Epäsäännöllisessä ja osa-aikaisessa työssä on hyvätkin puolensa. Kun lapset olivat pieniä, Marianne oli yleensä aina kotona, kun he tulivat koulusta.

– Tällainen tapa tehdä työtä on sopinut minulle. Tapaan monenikäisiä ihmisiä, joilla on erilaiset taustat. Työni ei ole todellakaan tylsää.

Pellossa on Mariannen mielestä hyvät mahdollisuudet harrastaa kulttuuria, oli sitten kiinnostunut kuvataiteista, teatterista tai musiikista – tekijänä tai katsojana.

– Työ musiikin parissa on rikkaus, sillä siinä saa olla mukana ihmisten ilossa ja surussa. Muuntautumiskykyä se kyllä vaatii, ja kykyä sietää epävarmuutta, Marianne toteaa.

Mariannen mielestä Pellossa on paljonkin ihmisiä, jotka olisivat kulttuuripalkinnon arvoisia. Tällä kertaa palkinto tuli hänelle niiden ihmisten ansiosta, joita hänen työnsä on koskettanut ja jotka pitivät sitä palkitsemisen arvoisena.

– Olen kiitollinen ja ylpeä saamastani kunnianosoituksesta, ja yritän kantaa sen pää pystyssä!

Minna Siilasvuo

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy