• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

Tämän nuken avulla opetellaan sisäelinten paikat ja verisuonten kulkeminen ja vaikka mitä”, Anni Alatulkkila esittelee.

YLITORNIO – Kainuunkylän Saarimaasta syntyisin oleva Anni Alatulkkila lähti aikoinaan niin sanotusti ”maailmalle” leipäänsä tienaamaan, mutta omien vanhempiensa ikääntyessä hän palasi takaisin. Elokuussa 2008 hän sai paikan lähihoitajakoulutuksen opettajana Koulutus Nordista Övertorneålla.

Ennen Nordiin tuloaan hän asui Oulussa ja toimi kouluterveydenhoitajana.

– Vanhempieni ikääntyminen oli yksi tärkeä syy, halusin tulla heitä lähemmäksi, Anni sanoo.

Hänen isänsä on täyttänyt jo 90 ja äitikin 86 vuotta. Anni on perheen kolmesta lapsesta keskimmäinen ja nyt lähimpänä asuessaan huolehtii vanhempiensa asioista.

– Ensinhän he pärjäsivät keskenään kotona, sitten tuli kotihoito apuun, kun äiti alkoi tarvita sitä. Kotihoitoa lisättiin sitten niin paljon kuin sai ja lopulta tuli stoppi, ettei senkään avulla pärjännyt.

Annin äiti oli jonkin aikaa terveyskeskuksen vuodeosastolla odottamassa paikkaa hoivakotiin.

Nyt Annin vanhemmat asuvat Attendo Katajahovissa. Äiti oli Katajahovin ensimmäisiä asukkaita.

– Me käytiin äidin kanssa tutustumassa eri taloihin ja äiti itte valitti Katajahovin. Peruste oli se, että se oli uusi ja keskellä kylää, Anni naurahtaa.

Isä muutti itse

Äidin muutettua Katajahoviin isä pärjäsi jonkin aikaa yksinään, mutta sitten hän halusi tulla perässä.

– Isä on itte muuttanut sinne, omalla autollaan ajanut ja tuonut kamppeensa. Huonekaluja hän ei halunnut kotoa mukaan. Hän sanoi, ettei tartte, hän ei meinaa täällä kauan aikaa olla. Nyt siitä on tullut kaksi vuotta...

Anni kertoo esittäneensä isälleen, että hän voisi miehensä kanssa auttaa tätä muutossa, mutta apu ei kelvannut. Isä muutti, kun oli itse siihen valmis.

Katajahovin huoneeseen on sitten hommattu sohvaa ja pöytää ja kukkiakin vihreyttä antamaan.

– Sitä ne mainoivat silloin kaikki, kun isällä oli auto parkkipaikalla ja hän kävi itte kaupassa niin kuin Saarimaastakin, Anni muistelee.

Kun isän kunto alkoi heiketä, hän päätti luopua autolla ajosta. Autoa katsottiin kuitenkin pitkään vielä parkkipaikalla, vaikka hän ei pystynyt ajamaan.

– Olispa sitä ittekin vielä vuosien päästä niin omatoiminen ja omapäinen, että pystyisi päättämään, milloin muuttaa hoivakotiin, Anni toivoo.

Vaikka Katajahovi on hyvä paikka ja hoito on hyvää, Anni sanoo, että hänen isänsä ei kuitenkaan viihdy siellä.

– Äiti viihtyy, hän on aika hyvä sopeutumaan. Hän tykkää katella, kun siellä käy aika paljon vieraita päivisin ja on kaikenlaisia yhteisiä juttuja, mitä tehdään. Isä on enemmän omassa huoneessaan, hän ei kuulemma jaksa niitä ”naisten juttuja” kuunnella, Anni nauraa.

Kaksi roolia

Anni Alatulkkila on nykyään kahdessa roolissa, opettajan ja omaisen roolissa. Vanhempiensa lisäksi hänellä on Katajahovissa myös opiskelijoita työelämäjaksolla, samoin kuin kaikissa muissakin Ylitorniolla olevissa hoivakodeissa. Lisäksi opiskelijat järjestävät hoivakodeissa erilaisia virkistystempauksia, kuten viime keväänä Vesper-kodissa ystävänpäivätapahtumassa.

– Tunnen talojen johtajat hyvin, kun olen itsekin täältä. Niihin on helppo viedä opiskelijoita tutustumaan ja työelämäjaksoille, ja helppo tehdä yhteistyötä.

– Katajahovissa on vähän kaksijakoinen tilanne, kun omat vanhemmat ovat siellä. He eivät aina ymmärrä, että kun tulen sinne opiskelijoiden kanssa, en ole heitä varten.

Opiskelijoita tulee Koulutus Nordille lähihoitajakoulutukseen ympäri Suomen eteläisimmästä kolkasta saakka. Tällä hetkellä Annilla on opetusryhmässä esimerkiksi kaksi opiskelijaa Espoosta ja yksi Naantalista. Eniten opiskelijoita tulee kuitenkin lähialueilta, Ylitorniolta, Torniosta, Pellosta, Kemistä, Keminmaasta ja Rovaniemeltä.

Nyt valmistumassa olevassa ryhmässä on yksitoista opiskelijaa, joista vain kolme on miehiä.

– Koko ajan on ollut samantyyppinen tilanne, miehiä on paljon vähemmän mutta on kuitenkin.

Ryhmät kasvaneet

Annin aloittaessa työnsä Koulutus Nordissa lähihoitajaopetusryhmät olivat pienempiä. Ensimmäisessä ryhmässä oli Annin muistin mukaan kahdeksan opiskelijaa, mutta nyt opiskelijoita on jo yli kymmenen ja ensi vuodelle paikkoja on jälleen lisätty.

– Kaikille koulutukseen hakijoille tehdään psykologin soveltuvuudenarviointi, sitten psykologin suullinen haastattelu ja sen jälkeen vielä me opettajatkin haastattelemme.

Hakijoita on ollut yleensä 30–40 henkeä, ja haastatteluihinkin päässeitä yli 20, joten vain osa on päässyt koulutukseen. Nykyisin hakijoita on ollut vähemmän.

– Eteläsuomalaisista hakijoista osalla on ollut äidinkieli ruotsi. Meidän opetuskielenä on kyllä suomi, mutta ilmeisesti heitä kiinnostaa se, että ollaan Ruotsissa ja on mahdollisuus puhua ruotsia.

Ikähaitari opiskelijoissa on noin 20–59 vuotta. Useimmiten opiskelijat ovat ammatinvaihtajia, nuoretkin. Syynä on joko se, että aikaisemmassa ammatissa ei ole työllistynyt tai on huomannut, ettei ensimmäinen valinta ollut sittenkään oikea.

– Suomessa on mielestäni ikärasismia työmarkkinoilla. Se näkyy tietyillä aloilla hyvin selvästi, esimerkiksi it-alalla jo nelikymppinen on vanha palkattavaksi avoimeen työpaikkaan.

Koulutuksen uudistus

Suomen opetushallitus on uudistanut lähihoitajakoulutusta viime aikoina moneen kertaan. Viimeisin uudistus teki sen, että kaikki ammattia opiskelemaan tulleet joutuvat opiskelemaan myös yleisaineet, jotka ostetaan Lappialta verkko-opintoina. Tällä uudistuksella taataan kaikille suomalaisille mahdollisuus hakea korkeakoulutason opintoihin.

– Se on nyt yksi tutkinnon osa ja pakko suorittaa.

Anni ei pidä uudistusta hyvänä, koska se pidentää opiskeluaikaa jopa puolella vuodella.

– Tänne on tultu sillä ajatuksella, että ammatti saadaan nopeasti ja päästään takaisin työelämään. Lähihoitajille kun on työpaikkoja tarjolla runsaasti kaikissa kolmessa Pohjoismaassa. Esimerkiksi vanhimmat ammattiin valmistuvat tuskin ovat hakeutumassa minnekään ammattikorkeaan, ja heidän yleisaineopinnoistaan on ehkä jo 30 vuotta aikaa, Anni sanoo.

Aikuisilla on kuitenkin useimmiten jo monenlaista elämänkokemusta ja työelämänkokemusta vaikkapa kokouskäytännöistä ynnä muusta. Kokemusta pitäisi voida hyödyntää ja tunnustaa myös yleisaineiden opinnoissa, sen sijaan että joutuu pänttäämään matematiikkaa, kieliä ja muuta yhteiskunnallista yleistietoa. Ammattiaineissa kokemusta tunnustetaan ja hyödynnetään paljon.

Ympäristön vaatimukset

Anni voi kuitenkin hieman muokata opetussuunnitelmaa vastaamaan sitä, mitä ympäristö vaatii. Hän sanoo ottavansa huomioon, että täällä pohjoisen pikkukunnissa ei ole päivystyksiä lähellä eikä sairaanhoitajia ole otettavissa jokaiseen hoitovuoroon. Lähihoitajalta vaaditaan näin ollen paljon enemmän sairaanhoidollista osaamista kuin kaupunkipaikoissa työskenteleviltä.

– Siksi meillä on osaamisalana Sairaanhoito ja huolenpito.

– Lähihoitajia työskentelee vanhustyön ja kotihoidon lisäksi sairaaloissa, päivätoimintakeskuksissa, päiväkodeissa ja kouluilla. Esimerkiksi koulunkäyntiavustajaksi tähtäävä lähihoitajaopiskelija valitsee osaamisalueekseen lapset ja nuoret.

Nykyään valmistuvien lähihoitajien pitää osata neuvoa asiakastaan monenlaisissa asioissa kuten Kelan ja kunnan palvelujen ja tukien hakemisessa.

– Hoitaja ei voi enää sanoa, ”en tiä, mene kysymään Kelalta”, koska Kelan toimistoa ei enää ole kaikissa kunnissa. Hoitajan täytyy tietää ja osata auttaa nettipalvelujen käytössä.

Tulevaisuudessa lähihoitajien työpaikkoja voivat olla myös laboratoriot, jotka eivät ole enää terveyskeskuksien omaa toimintaa. Myös hammashoitoloissa tarvitaan lähihoitajia.

Kaikista tärkein ominaisuus lähihoitajalle on kuitenkin empatiakyky ja ihmisen kohtaamisen taito. Jos ei välitä toisen ihmisen tunteista, ei sovellu alalle.

– Lähihoitajan työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta, mutta niin monella tapaa palkitsevaa, Anni Alatulkkila summaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy