• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Asta Keränen on vuosien varrella oppinut työssään varsin hyväksi ihmistuntijaksi.

PELLO – Kahvila-ravintola Grannin yrittäjä Asta Keränen leijuu. Yleensä pitkän linjan yrittäjät ovat vähintään nilkkoja myöten maassa, mutta Asta on juuri valittu Pellon Vuoden yrittäjäksi. Niinpä hän leijuu, ja ihan syystä!

– Mie olen saanut elää huippuonnellisen lapsuuden maatilan tyttärenä. Töitäkin piti tehdä, mutta aikaa riitti runsaasti myös leikkimiseen. Työnteko ei ollut päällimmäinen asia, Asta kertoo.

Hänen vanhempansa olivat aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa, kylän – Raanujärven – elämässä ja vähin politiikassakin. Lapsuudenkodista kumpuaa myös silloisen Asta Joonan kiinnostus järjestötoimintaan.

– Olen ollut erilaisissa järjestöissä mukana jo kouluajoista lähtien ja olen edelleen. Yrittäjäyhdistyksessä, naisyrittäjissä, moottorikerhossa, musiikkiklubissa, martoissa, Pyrevässä, vanhempainyhdistyksessä ja ties missä. Politiikkakin on kiinnostanut.

Kesätöihin maailmalle

Vuonna 1974, 18 vuoden kypsässä iässä Asta päätti lähteä kesätöihin maailmalle. Mitä kauemmas, sen parempi. Silloisilla edellytyksillä kaukaisin mahdollinen työpaikka löytyi Ahvenanmaalta, Maarianhaminan uudesta Sjöfartshotellista.

Enemmän se tuntui ulkomailla olemiselta kuin piipahtaminen Ruotsin puolella.

– Olin kesän keittiöapulaisena ja opin sillä reissulla puhumaan auttavasti ruotsia. Ehkä onneksi, sillä eri puolelta Suomea tulleilla työkavereilla meni kuulemma kaksi viikkoa, ennen kuin he rupesivat ymmärtämään mitä mie sanoin suomeksi!

Syksyllä Asta palasi Pelloon, meni lukioon ja tapasi Keräsen Sepon.

– Aloitin lukiossa vielä toisenkin vuoden, mutta ei sellainen koulunkäynti oikein maistunut minulle.

Asta ei jäänyt pyörittelemään peukaloitaan, vaan lähti Rovaniemelle Hotelli- ja ravintolakouluun, mistä hän valmistui aikanaan ravintolatyöntekijäksi.

– Sain päivätyön Pellosta, Osuuskauppa Suur-Lapista, mutta illat paiskin hommia legendaarisessa Ravintola Raja-Roopessa.

Vaatteita ja rautaa

Vuonna 1981 oli aika vaihtaa työpaikkaa. Asta siirtyi lennosta myyjättäreksi Juha Tapojärven perustamaan Pellon Pukimoon. Ravintola-ala ei kuitenkaan hellittänyt otettaan, ja kun samaan syssyyn avattiin myös Hotelli Pellonhovi, Asta meni töihin sinnekin. Sole ko tehä.

– Kun Sepolle ja minulle alkoi tulla perhettä, ravintola-ala jäi.

Astan työura on edennyt kymmenen vuoden rupeamissa. Vuonna 1991 hän aloitti työt myyjänä Pellon Rautakaupassa, ja kuinka ollakaan, meni myös osa-aikaiseen työhön silloiseen Ravintola Jänkkä-Joonaaseen Vihreälle Pysäkille.

– Jänkkä-Joonaan yrittäjä Aini Saukkoriipi haki sinne kiireapulaista. Mie olin siellä kesän ja jatkoin sitten osa-aikaisena työntekijänä.

Vuosituhannen loppumetreillä alkoi tapahtua kummia. Sepon veljen Veli-Matti Keräsen vaimo Merja halusi vaihtaa alaa, ja alkoi hieroa Ainin kanssa kauppoja ravintolasta. Ainin yllytyksestä hän pyysi yhtiökumppanikseen Astaa.

– Mie mietin asiaa ja keskustelin perheeni kanssa. Seuraavana päivänä ilmoitin Merjalle, että olen valmis kimppaan.

Yrittäjänä uudelle vuosituhannelle

Merja ja Asta perustivat Polar Dreams Ky:n, jossa he olivat vastuunalaisina yhtiömiehinä ja puolisot Veli-Matti ja Seppo äänettöminä yhtiömiehinä. 15.12. tulee täyteen pyöreät 20 vuotta kun yhtiö merkittiin kaupparekisteriin.

Toimialaksi ilmoitettiin varovaisesti kahvila, ravintola, pizzeria, grilli, kioskikauppa, pitopalvelu, ohjelma- ja viihdepalvelut, juonto- ja äänentoistopalvelut, erilaiset matkailuun liittyvät ohjelmapalvelut, juhlien ja tapahtumien järjestäminen sekä kulttuuritapahtumien järjestäminen. Siinä oli vara valita.

– Kahvila-Ravintola Granni avasi ovensa vuosisadan vaihtuessa 1.1.2000 Pellon kunnalta vuokratuissa tiloissa. Kaiken muun tarvittavan ostimme Ainilta yrityskaupassa. Asiakkaat tulivat kaupan päälle.

Itsenäiseksi yrittäjäksi

Pari vuotta myöhemmin Merja halusi jatkaa omalla urallaan itsenäisenä yrittäjänä. Pienen pohdinnan jälkeen Asta oli valmis ostamaan itselleen Merjan osuuden ja kokeilemaan omien siipiensä kantavuutta. Olihan hän ottanut tuntumaa yrittäjyyteen jo parin vuoden ajan.

– Minusta tuli yrittäjä ihan vahingossa. Samalla, kun aloitin itsenäisenä yrittäjänä, markat muuttuivat euroiksi. Työntekijöitä oli vain yksi, mutta tytöt olivat apuna. Nyt tässä on minun lisäkseni viisi työntekijää.

Astan tyttäristä Laura Pihkakoski on ollut ravintolassa töissä 14-vuotiaasta alkaen, jo Ainin aikana. Myös Sari on tehnyt töitä Grannissa opiskelurahoja tienaten, mutta hän on myöhemmin kouluttautunut toiselle alalle ja asuu perheineen Oulussa.

– Laura on ollut tässä töissä koko ajan ja käynyt koulut siinä sivussa. Hän ei halua lähteä Pellosta mihinkään, vaan aikoo pysyä aina pellolaisena. Laura on minun oikea käteni, sillä hän on myös kouluttautunut alalle.

Sukupolvenvaihdos suunnitelmissa

Asta haaveilee puolijulkisesti tai ainakin salaa, että Laura ryhtyisi lähivuosina Kahvila-Ravintola Grannin yrittäjäksi ja Asta itse saisi tehdä töitä huolettomana ihan huvikseen.

– Kyllä mie varmaan alan. Mitä muutakaan mie tekisin? Laura ihmettelee pyyhältäessään ohi lautaspinoa kantaen.

Ei se kuitenkaan ole varmaa, ennen kuin paperit on tehty. Molemmilla on vielä aikaa miettiä.

– Ravintola-ala on tällä hetkellä nuorten keskuudessa mediaseksikäs ala, vaikka työ on aika raskasta eikä palkoissakaan ole kehumista. Suomessa on pulaa kokeista ja muistakin työntekijöistä, vaikka ala on niin suosittu.

Asta toteaa, että hänellä on ollut onnea työntekijöiden suhteen, sillä työsuhteet ovat olleet pitkiä, eikä Grannin keittiössä vallitse ainakaan vielä työvoimapula.

Venyvä, vanuva, joustava perhe

Yrittäjälle perheen tuki on erityisen tärkeä.

– Perhe venyy, vanuu ja joustaa. He eivät kyseenalaista eivätkä tuomitse, vaikka äiti on aina töissä. Tämmöisellä alalla yrittämisestä ei tulisi varmaan mitään, jos näin ei olisi – siitäkään huolimatta, että tämä on päiväpaikka. Tässä ei tunneta viikonloppuvapaita eikä kahdeksasta neljään -aikatauluja.

Astan mielestä vapaus on aika villi sana yrittäjyyteen liitettynä. Ei se tosin ole täysin harhaanjohtavakaan.

– Yrittäjä on 24/7 vastuussa yrityksestä, sen toiminnasta ja työntekijöistä. Onhan siinä tietysti se, että yrittäjä saa huolehtia velvoitteistaan vapaasti. Yrittäjyydessä täytyy olla koko ajan kokonaisvaltaisesti läsnä. Joskus saattaa tuntua, että se on kaukana vapaudesta.

Totuuden nimessä Asta pohtii, olisiko hänestä enää ryhtymään toisen palvelukseen.

– Siinä ehkä joutuisi miettimään, että hetkinen… oli minulla silti yrittäjänä vapaus. Ehkä en enää lähtisi vieraan töihin. Se saattaisi olla vähän vaikeaa.

Haasteita ja ratkaisuja

Tämän päivän ravintola-alan yrittäjillä on edessään monenlaisia haasteita ja vaatimuksia. Erilaiset luvat ja omavalvontaan liittyvät tehtävät on tietysti hoidettava huolella, mutta ala on muunkinlaisten muutosten edessä.

– Ympäristö on tärkeä. Pitää huolehtia kierrätyksestä ja kehittää tapoja vähentää hävikkiä ja siinä sivussa miettiä, mitä ihmisille tarjotaan ruuaksi, kun lihansyönnistä syyllistetään niin voimakkaasti.

Astan mielestä ravintoloitsijan tulee huolehtia siitä, että ruokailevilla asiakkailla on valinnanvaraa, mutta ihmisiä ei voi puristaa yhteen muottiin.

– Pyrimme tarjoamaan kotimaista ruokaa ja lähiruokaa niin paljon kuin mahdollista. Lohi vain tulee Norjasta. Kesäisin meillä on listalla Miekojärven muikkua ja kuhaa. Poro tulee Länsikairan Porolta, leipä Sammalvaaran leipomolta, liha Atrialta ja maito Valiolta.

– Marjat ostetaan vakituisilta poimijoilta ja joskus ollaan käyty porukalla keräämässä marjoja. Sienet ostetaan luvan saaneilta poimijoilta.

Kuukausi kesälomalla

Viime kesänä Asta on pitänyt ensimmäistä kertaa 20 vuoteen kuukauden kesäloman.

– Vapaapäiviä mie kyllä pidän ja välillä teemme semmoisia viikon mittaisia ulkomaanmatkojakin. Osaan kyllä tarpeen vaatiessa irrottautua töistä, Asta vakuuttaa.

Itse asiassa irrottautuminen ei ole mikään ongelma, mikäli Astaan on uskominen.

– Laura kyllä pärjää. Me käymme etukäteen läpi tärkeimmät asiat ja minulle voi aina soittaa, jos tulee joku yllättävä ongelma. Ja työntekijät! He hoitavat hommat paremmin ko mie, eikä kuukaudenkaan poissaolo tuottanut mitään ongelmia.

Suurinta eroahdistusta taitaa kokea Asta itse, sillä hän heittäytyy suorastaan kaunopuheiseksi kehuessaan koko Vihreän Pysäkin henkilökunnan yhteisiä aamukahveja ennen ovien avaamista…

Toinen koti

Granni on Astalle kuin toinen koti. Upea ympäristö ja loistava tiimi ovat hyviä syitä tulla aamuisin työpaikalle. Asta tuntee Vihreän Pysäkin pitkäaikaisimpana yrittäjänä olevansa vähän kuin talon äiti muille yrittäjille ja työntekijöille.

Alussa Astasta tuntui, ettei hän ole tarpeeksi hyvä yrittäjäksi eikä pysty vastaamaan ympäristön vaatimuksiin. Miten lie ollut – vuodet ovat opettaneet ja Asta on saanut kiitosta monelta taholta.

– Joku sanoi tässä hiljattain, että ”sie et Asta tiedäkään, millainen kasvattaja olet tutustuttaessasi nuoria työelämään kesätöissä ja työharjoittelussa”. Olen saanut alan työharjoittelijoilta kiitosta muun muassa siitä, että heidät on päästetty tekemään myös ”oikeita töitä” tiskaamisen ja siivoamisen lisäksi, Asta myhäilee.

Kuluneiden 20 vuoden aikana Grannissa ei ole vietetty vuosipäiviä, mutta tammikuussa siihen tulee muutos. 20-vuotisjuhlaa on tarkoitus juhlia perusteellisesti. Kun nyt kerran aletaan.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy