• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kari Kaulanen

PELLO – ”Pellosta lähtee maailmalle kevytkennoja erilaisiin tarkoituksiin, suomalaiset koululaiset päällystävät kirjansa pellolaisella muovilla ja maailman jääkiekkokentät merkitään pellolaisilla nauhoilla”, Pellon kunnan 1.4.2019 työnsä aloittanut elinvoimajohtaja Kai Korhonen aloittaa listauksen. Ja lista jatkuu.

– Pello on Viihdeväylä Oy:n ansiosta Suomen viihdemaailman keskus, meillä on puualan teollisuutta, varsinainen kuljetusliikkeiden keskittymä ja monipuolista pienyritystoimintaa. Täällä on koirahalli, jäähalli ja keilahalli. On laskettelurinne ja hiihtolatuja. Matkailu kehittyy. On Väylä, on kalastus ja on Ruotsin läheisyys. Uutta koulua rakennetaan.

Lisäksi Korhonen mainitsee vireät kylät, ja myös terveys- ja vanhuspalvelut saavat häneltä kiitosta.

Kun listaan lisätään monipuoliset kulttuuripalvelut, voisi jopa sanoa, että mitään ei puutu.

Korhosen näkökulma on muualta tulleen näkökulma. Hän toivoo, että pellolaiset itsekin huomaisivat, kuinka hyvin heidän asiansa loppujen lopuksi ovat.

– Ja että he veisivät tietoa siitä maailmalle.

Oulun poikia

Kai Korhonen on syntynyt Iisalmessa vuonna 1962. Savolaisuus ei ehtinyt tarttua häneen kovinkaan tiukkaan, sillä perhe muutti Ouluun Kain ollessa viisivuotias. Hän sanookin tuntevansa itsensä ennen kaikkea oululaiseksi.

Ei Savo kokonaan ole jäänyt, sillä Kain äidillä on Lapinlahdella mökki, ja siellä hän käy vuosittain.

Korhoset asuivat aivan Oulun keskustassa, missä lähellä olivat niin koulut kuin harrastuspaikat, kuten urheilukenttä.

– Yleisurheilua kesällä, luistelua talvella ja pihalätkää kavereitten kanssa, Korhonen muistelee liikunnallista lapsuuttaan.

Hänen päälajinsa oli jääkiekko, jota hän pelasi Oulun Kärpissä aina lukion toiseen luokkaan asti.

– Muut asiat alkoivat siinä vaiheessa kiinnostaa enemmän, hän naurahtaa.

Kesät Korhonen vietti lukioikään asti isänsä kotiseudulla, Kannuksessa. Siellä tulivat tutuiksi maatilan työt heinänteosta AIV:n ajamiseen sekä vasikoiden hoitamisesta lehmien lypsämiseen.

Yli 30 vuotta postilaisena

Kai Korhonen kirjoitti ylioppilaaksi Kuusiluodon lukiosta. Lukion ja Kemin kauppaoppilaitoksen jälkeen alkoi 33-vuotinen taival Postin palveluksessa, tai millä nimellä yritys milloinkin tunnettiin. Armeijasta hänet vapautettiin kolmevuotiaana puhjenneen psoriasiksen vuoksi.

– Aloitin Postilla asiakaspalvelutehtävissä. Sittemmin olen ollut kouluttajana ja esimiehenä monissa eri paikoissa. Muun muassa silloin, kun Säästöpankkia pilkottiin, olin Postipankin puolesta vastaanottamassa konttoreita ja muuttamassa niitä sen aikaisiin pankin järjestelmiin.

– Siitä siirryin Pohjanmaan aluepäälliköksi ja sen jälkeen Pohjois-Suomen alueen henkilöstön kehittämispäälliköksi.

Eikä siinä vielä kaikki.

– Vuonna 2004 siirryin Keski-Suomen aluepäälliköksi tuotannon puolelle.

Tuona aikana muun muassa rakennettiin Jyväskylään uusi postikeskus.

– Keski-Suomen jälkeen toimin kuusi vuotta Pohjois-Suomen aluejohtajana ja organisaatiomuutoksen jälkeen kaksi vuotta aluepäällikkönä.

Noiden vuosien aikana Oulu sai uuden postikeskuksen, ja Rovaniemen ja Kajaanin terminaalien toimintoja keskitettiin Ouluun.

Muutosten maailmassa

Kuten kaikki ovat huomanneet, Postin toiminta on muuttunut jatkuvasti. Kai Korhonen on ollut osaltaan tuota muutosta edesauttamassa.

– Kun tulin Postiin, maassa oli noin kolmetuhatta postitoimipaikkaa, hän sanoo.

Ensimmäiset asiamiespostit tulivat 1990-luvun alussa.

– Muutostyö on vaatinut paljon ihmisten kanssa keskustelemista ja asioiden läpikäymistä.

– Isot linjaukset tehtiin Helsingissä johtoryhmässä, jossa olimme mukana. Sen jälkeen meillä oli Pohjois-Suomessa oma johtoryhmä, johon kuuluivat alue-, henkilöstö- ja talouspäälliköt, Korhonen kuvaa sitä, kuinka esimerkiksi Lapin osalta toimittiin.

– Aloimme miettiä, mitä muutoksia tehdään ja miten,

– Kun aloin vetää Pohjois-Suomea, täällä oli lähes sata jakelutoimipaikkaa. Nyt niitä lienee alle 40, hän kuvaa muutosten vaikutusta.

Reissutyö tutuksi

Viimeiset neljä vuotta Postin palveluksessa Kai Korhonen toimi kehityspäällikkönä.

– Kiersin ympäri Suomea terminaali- ja tukitoimintoihin liittyvien henkilöiden johtamistehtävissä.

Työ poikkesi aiemmista siinä, että viikossa saattoi olla kolmesta neljään etätyöpäivää. Kai kannustaakin etätöihin jokaista, jolla on siihen mahdollisuus.

– Etätyössä saa usein paljon enemmän aikaan kuin varsinaisella työpaikalla, hän tietää.

Kuten edellä kerrotuista tehtävistä selviää, työ on vienyt miestä eri puolille Suomea. Siitä huolimatta hänen asemapaikkansa ja kotinsa ovat koko ajan olleet Oulussa. Useimmiten hän on palannut ainakin viikonlopuksi kotiin. Silloin tällöin puoliso on matkustanut sinne, missä mies on sattunut olemaan.

Liekö sillä oma vaikutuksensa siihen, että Korhonen ja hänen jo kouluajoilta tuttu puolisonsa, työterveyshoitajana toimiva Helena Korhonen, ovat ensi vuonna olleet naimisissa jo 35 vuotta.

Tarpeeton mies?

Kai Korhonen kertoo, että kun hän tuli Pohjois-Suomen aluepäälliköksi, hänen vastuualueellaan oli 2000 työntekijää. Hänen siirtyessään kehityspäälliköksi heitä oli 1200.

– Tietotekniikka kehittyy lujaa vauhtia ja mahdollistaa asioiden tekemisen nopeammin ja tehokkaammin.

– Tehostin itseni tarpeettomaksi, Korhonen vastaa kysymykseen, miksi lähti Postin palveluksesta vuonna 2018.

Meneillään olevaa lakkoa hän on tietenkin seurannut mielenkiinnolla.

– Ymmärrän työnantajaa, mutta ymmärrän myös työntekijöitä, ja sympatiani ovat heidän puolellaan, hän tunnustaa.

Korhonen muistuttaa, että vaikka Posti mielletään helposti yhdeksi yritykseksi, se on 30–40 yrityksen konserni.

– Siinä tapahtuu sisäisiä fuusioita ja se ostaa myös uusia yrityksiä, hän jatkaa ja mainitsee esimerkkinä Kuljetus Kovalaisen.

Kunnan palvelukseen

Mietiskellessään, miksi isona alkaisi, Korhonen huomasi Pellon kunnan hakevan elinvoimajohtajaa ja päätti kokeilla. Hakupapereiden jälkeen tuli kutsu haastatteluun, sitten kutsu testeihin ja lopuksi hänet valittiin tehtävään.

Vaikka kunta-ala ei ollut entuudestaan tuttu, sillä on Korhosen mielestä yksi yhteinen piirre yritysmaailman kanssa.

– Yrityksen palveluksessa työskennellään yrityksen parhaaksi, kunnan palveluksessa kunnan parhaaksi.

Ensimmäisten seitsemän kuukauden jälkeen kokemukset ovat myönteiset.

– Elinvoimajohtajan työ on monipuolista. Esimiesvastuun lisäksi se sisältää jatkuvaa vuorovaikutusta eri sidosryhmien ja asiakkaiden kanssa.

Lisäksi Korhonen on Pellon Kehitys Oy:n ja Pellon Serviisi Oy:n toimitusjohtaja.

– Tämä on mahtava näköalapaikka, hän tiivistää.

Eläkeikään on vielä kymmenisen vuotta. Kai Korhonen ei pidä mahdottomana sitä, että siirtyisi eläkeläiseksi Pellon kunnan palveluksesta.

Kokkaus harrastuksena

Nykyinen virka jatkaa Kai Korhosen uraa reissutyöläisenä. Hän asuu viikot Pellossa, mutta ajaa viikonlopuksi Ouluun. Poikkeuksen muodostavat viikonloput, jolloin työn puolesta on oltava paikalla, kuten ensi lauantain yrittäjäjuhlassa.

Matka Ouluun kestää kolmisen tuntia, ja senkin aikana Korhonen sanoo hoitavansa työasioita puhelimella aina, kun se on mahdollista.

Oulussa Korhoset asuvat Kastellin kaupunginosassa. Kain veli asuu lähellä, samoin Korhosten poika, Olli. Heidän toinen jälkeläisensä, tytär Anna, asuu Helsingissä.

– Heidän kanssaan pelasin pihalätkää, kun he olivat lapsia.

Nyt pelikaverina on lapsenlapsi, kolmevuotias Paavo.

Viikonloppuisin Kai Korhonen tekee usein ruokaa ja kutsuu vieraita syömään.

– Olen Kastellin paras kokki, hän kehaisee.

Titteli on itse annettu, mutta kukaan ei ole tullut vastaankaan väittämään.

Jos iltaisin tai varhain aamulla näkee Pellon raitilla vauhdikkaasti etenevän sauvakävelijän, kyseessä on todennäköisesti elinvoimajohtaja Kai Korhonen, joka on parhaimmillaan sauvakävellyt 1900 kilometriä vuodessa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy