• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

”Minun pappa ruukasi sanoa, että ole vaikka aijanvittana, mutta jos sie tehet sen hyvin, niin olet paikkasi ansainnut”, Aimo Ainonen tuumaa. Sitä mottoa hän on pyrkinyt toteuttamaan.

YLITORNIO – ATK-asentaja Aimo Ainonen nauraa olevansa kielestä maailmaan vedetty mies. Juttua riittää asiasta toiseen ja välillä asian vierestäkin, kun Aimo muistaa hauskan tapauksen jostakin vuosien takaa.

Tämä haastattelu alkaa muoviroskasta, jota Aimo lajittelee muovinkeräykseen.

– Yllättävää, kuinka paljon tulee muovia. Tuntuu siltä, että muovinkeräyssäkki täyttyy paljon nopeammin kuin roskapussi, hän päivittelee.

Aimo perusti yrityksensä Aimon TV & Datan vuonna 1996, tarkkana aloituspäivämääränä on tammikuun ensimmäinen päivä. Sitä ennen hän oli radio- ja tv-mekaanikkona Radiohuolto Niemelän palveluksessa peräti 19 vuotta.

Visio omasta ATK-alan yrityksestä oli pyörinyt Aimon mielessä jo pitemmän aikaa. Yrityksen perustaminen sai pontta, kun Aimo suoritti kahden vuoden ATK-opinnot Utbildning Nordissa 1990-luvun puolivälissä.

Asiakaskunta oli tullut tutuksi Niemelässä työskennellessä, joten asiakkaat löysivät uuden yrityksen varsin nopeasti Tolpinmäestä. Tosin Aimo sanoo, että alkuaika oli jännittävää.

– Se oli aina sellaista odottamista, että tuleeko asiakkaita.

Entinen työnantaja, Mikko Niemelä, oli joskus todennut, että ensimmäiset viisi vuotta näyttävät, onko yrityksellä tulevaisuutta. Vuodet menivät ja Aimo jatkoi yrittäjänä.

Nyt yrittäjyysvuosia on tullut täyteen jo 23. Viisi vuotta sitten Ylitornion Yrittäjät palkitsi Aimon vuoden yrittäjänä.

Uusia ”seuralaisia”

Kuusi vuotta sitten Aimon elämään ilmaantui uusi kumppani, jonka kanssa piti jatkaa elämää. Tuo kumppani oli tulehduksellinen suolistosairaus IBD, jota sanotaan myös Crohnin taudiksi.

Aimo on kokeillut taudin kanssa vaikka minkälaista, jättänyt pois tuotteen toisensa jälkeen, mutta tauti on oikullinen.

 – Ruokavaliolla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Aivan yks lysti, mitä syöt. Jonain päivänä ruoasta ei tule mitään oireita, sitten syöt ihan samanlaista muutaman päivän kuluttua ja suoli räjähtää, hän kertoo.

Ruokavalion suhteen ei ole johdonmukaisuutta, mutta stressiä, jännittämistä ja hermoilemista tauti ei siedä. Kun vaiva on pahimmillaan, Aimo saa juosta vessassa parikymmentä kertaa vuorokaudessa.

– Erittäin ikävä, inhottava sairaus, jota en pahimmalle vihamiehellekään toivoisi.

– Nyt toukokuun lopussa losahti vielä seittemän vaivaa lissää, Aimo hymähtää ja kertoo, että häikkää löytyi useammastakin paikasta ja lisäksi todettiin diabetes, korkea kolesteroli sekä verenpaine.

– Keuhkot ja pumppu oli hyvät, muut ei. Mutta ei net vaikuta mittään, ne vain ovat. Flunssan veroisia, olisin mie aivan hyvin voinut elää niistä tietämättäkin, Aimo nauraa.

Lento kiellettiin

Ainoa, mistä on aiheutunut ongelmia, oli jalkaan ilmaantunut tukos sekä samaan aikaan löydetty vatsa-aortan pullistuma. Näiden vuoksi lääkärit kielsivät Aimolta lentämisen. Tukos tuli sikäli erittäin harmilliseen aikaan, että Aimolla oli lomamatka varattuna ja lento olisi ollut parin viikon kuluttua.

– Vatsa-aortan pullistumasta odotellaan, että se sinkuu ja vennyy. Sitten, kun se on tietyssä vaiheessa, se operoidaan, Aimo kertoo.

– Ainahan tuommoset pysäyttää. Tulee harkintapaaluja. Mutta kyllä se on hyvä, että niitä tulee ja pannaan ajattelemaan elämää vähän muultakin kannalta kuin esimerkiksi työ. Elämässä kun on muutakin.

Monilla vaivoilla on kuitenkin vaikutuksensa elämiseen. Aimo kertoo naureskellen, että urheilijoiden veritankkausta ei ole suinkaan vielä lopetettu; hän on menossa tankkaukseen piakkoin.

– Saa nähä, mihin kisoihin mie osallistun sitten. Doping-testaajat eivät ole vielä kuitenkhaan mulla perässä.

Kihtilääke omasta maasta

Terveys tai pikemminkin erilaiset vaivat ovat saaneet Aimon kokeilemaan kaikenlaisia vinkkejä, mitä ihmisiltä milloinkin tulee. Vuoden vaihteessa hänelle tuli varpaaseen kihti, ja lääkäri antoi lääkereseptin, mutta Ulla-vaimo löysi netistä vanhan kansan tietämän lääkityksen.

– Se on niin hullu, ettei ikinä uskois, mutta se vain auttoi. Nyt olen syönyt muikkujakin ja kaikkea, mikä ei sovi kihtipotilaalle, eikä mitään vaivaa, Aimo kertoo.

Vanha lääke on peruna, kuoripäälliset oman maan luomuperunat. Kattilaan litra vettä ja viisi perunaa, keitetään, ei lisätä suolaa. Vesi tislataan, jäähdytetään ja juodaan.

– En tiedä, mikä on vaikutus, mutta mulla ainakin tehosi.

Huumori kantaa

Myönteinen elämänasenne ja huumori ovat asioita, jotka Aimo arvelee perineensä äidiltään. Tämä sairastui 40-vuotiaana ms-tautiin ja istui loppuelämänsä pyörätuolissa.

Aimo kertoo, että hän opetteli vähän toisella kymmenellä ollessaan paistamaan lättyjä, leipomaan ja tekemään ruokaa.

– Se oli melkein tehtävä niin… Me kolme, mie, sisko ja veli, asuttiin äidin kanssa silloin.

Nyt varsinkin lättyjen paistaminen on kokenut uuden arvonnousun, kun Marikan tyttö, seitsenvuotias pikkuneiti-Siiri tahtoo pappaa paistamaan lättyjä. Pappa on lättyjenpaistokategoriassa ykkösenä.

Siirin kanssa pappa touhuaa ja hassuttelee päivittäin, vaikka pikkuneiti asuu Oulussa. Kun ollaan yhdessä liikkeellä vaikkapa Oulun kauppaliikkeissä, pappa saattaa hypätä ruutua ja tehdä liikkeitä, jotka Siiri perässä tulevana toistaa.

– Kun ihmiset kattoo että mitä nuo, niin Ulla sanoo, ”siinä on kuusvuotias ja kuuskytkuus”. Se saa ihmiset hymyilemään, Aimo kertoo.

Lapsenvahtina olo hoituu papalta etänä Ylitornioltakin Whatsapin kautta. Siirin kanssa jutellaan ja jopa leikitään, aivan kuin oltaisiin samassa paikassa.

Siiri on myös antanut kovasti potkua papalle yrittäjyyteen.

Asiakkaat ja työ

Huumorin lisäksi Aimoa kantavat työ ja asiakkaat, joista suurin osa on pysynyt vuodesta toiseen. Kun liiketila on samassa pihassa omakotitalon kanssa, voi hyvin jatkaa työtään eläkeiän jälkeenkin. Työ toimii terapiana, sillä ilman sitä voisi käpertyä kodin sisälle vaivojansa valittelemaan.

Haastattelun aikanakin käy asiakas, joka tuo kännykkänsä Aimolle, jotta tämä selvittäisi miksi se ei toimi.

– Kun näkee ihmisiä ja juttelee, se asiakaskontakti on tärkeä. Ja joka päivä on erilainen, uusia tuttavuuksiakin tulee vielä harva se päivä.

Tosin Aimonkin asiakaskunta on vuosien aikana selvästi ikääntynyt; nykyään on jo paljon kahdeksankymppisiä, joita Aimo käy jelppimässä muutenkin kuin kännyköiden ja tietokoneiden kanssa.

– Joskus vaihdan kattolamppuun lampun, tai ruuvaan ovikelloa tai mitä milloinkin. Kun nykyään nuo hoitohommatkin on niin hektisiä, ettei hoitajat ehdi kuin kävästä asiakkaan luona…

– Eihän tämä mitään leveää leipää tuo, mutta olen monille sanonutkin, että me emme asu täällä sen takia, että täällä on leveä leipä, vaan sen takia, että me haluamme asua täällä.

– Täällä on kaikki muu, se mitä ei rahalla voi laskea.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy