• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Aune Tuomalle työ lasten ja nuorten parissa on ollut kutsumusammatti. Kutsut tuleville rippikoululaisille ovat juuri lähdössä postiin.

PELLO – Aune Tuoma on syntynyt lapsenoikeuksien päivänä. Päivä lienee ollut enne, sillä hän päätti jo nuorena työskennellä lasten ja nuorten parissa. Päätöstä hänen ei ole tarvinnut katua. Tuoma on saanut seurata lasten ja nuorten elämää jo 35 vuotta Pellon seurakunnan lasten- ja nuorisonohjaajana.

– Minulla oli unelma olla lasten parissa. Mitään muuta vaihtoehtoa ei tullut mieleenkään.

Nuoruuden unelma on käynyt toteen myös hänen yksityiselämässään. Aunen ja miehensä Henrikin perheeseen on siunaantunut neljä lasta sekä kymmenen lastenlasta.

– Lastenlapset ovat kultahippuja ja aarteita meille molemmille.

Vireä 1980-luku

1980-luvulla Pellon seurakunta oli iso. Tuoma arvioi sen jäsenmääräksi noin 5000 henkeä.

– Väkeä oli paljon ja lapsia samaten.

Seurakunnan lapsi- ja nuorisotyössä oli lastenohjaajan lisäksi kaksi nuorisotyönohjaajaa. Kerhoja ja muuta toimintaa oli runsaasti.

Vuosina 1985–92 kunta jopa osti seurakunnalta iltapäiväkerhopalvelun 1.–2.-luokkalaisille.

– Silloin iltapäiväkerhoon osallistui noin 30 lasta.

Tuoma muistelee, että vielä vuonna 1996 päiväkerhoissa Pellossa ja Turtolassa kävi 120 lasta.

Toimintaan sisältyi vapaata leikkiä, askartelua, laulua ja hartaushetkiä. Teemapäivinä muun muassa leivottiin ja tehtiin retkiä. Yksi perinteinen retkikohde olivat Ranuan eläinpuisto ja Fazerin makeistehdas. Torniossa käytiin uimahallissa.

Tällä hetkellä toimintaan osallistuu 60 lasta ja nuorta. Tammikuussa alkava rippikouluopetus liki tuplaa osallistujien määrän. Vuonna 1984 Tuoman aloittaessa työuransa Pellon seurakunnassa oli 12 työntekijää. Tällä hetkellä heitä on kahdeksan.

Ikimuistoinen retki

Lapsityö teki ensimmäisen junamatkan Pellosta Kolariin vuonna 1999. Sen jälkeen retki toistettiin kahdesti.

– Kahdelle ensimmäiselle matkalle oli eniten lähtijöitä. Mukana oli vanhempia ja lapsia, jotka eivät olleet koskaan aikaisemmin matkustaneet junalla.

Pellon asemalaiturilla ei varmaan ole ollut ennen sitä, eikä sen jälkeenkään sellaista väenpaljoutta: junan saapumista odotti yhteensä 110 matkustajaa. Toisin kuin nykyään, silloin ei ollut mitään erityisiä turvaohjeita pysäkillä odottavalle lapsijoukolle. Oli itsestäänselvää, että lapset tottelivat vanhempiaan ja ohjaajia ja pysyivät poissa raiteilta.

Tuoma muistaa päivän tunnelman edelleen.

– Se oli käsinkosketeltava! Parhain matka ikinä!

Vanhemmista oli ”aivan huippua” istua junassa, ja lapset olivat ”intopinkoa täynnä”. Alle kuusivuotiaat pääsivät ilmaiseksi. Sitä vanhemmat saivat ikimuistoiset ruskeat pienet pahviset liput, joihin konduktööri leimasi pienet reiät. Lapsilla oli eväsreput. Matkalla laulettiin. Joukkoa oli perillä vastassa VR:n asemapäällikkö Mikko Rundgren.

– Meillä oli ohjelmaa Kolarin kirkossa. Lopuksi ruokailimme seurakuntakodilla. Kahdella isolla linja-autolla tulimme takaisin Pelloon. Se oli hulvatonta nuoruusaikaa. Kaikki olivat mukana!

Mukana ajassa

Seurakunnassa on lapsille ja nuorille erityyppisiä kerhoja: kokkikerho, nikkarointi- ja puuhakerho sekä liikuntakerho.

Kokkikerhossa valmistetaan tavallista kotiruokaa kuten makaronilaatikkoa, perunamuusia ja lihapullia ja dippikasviksia. Jälkiruuaksi paistetaan vohveleita tai mokkapaloja, pullaa ja uunijäätelöä, tehdään marjarahkaa. Onpa kerran tehty monivaiheisia karjalanpiirakoitakin.

– Arkiruuan valmistaminen on tärkeää. Olitpa myöhemmin missä ammatissa tahansa, kaikki kuitenkin syövät.

Kerhoissa opetellaan syömään yhdessä ilman kiirettä, ja pöytäkin katetaan aina kauniisti.

Enää ei ole itsestäänselvää, että perheissä syödään yhdessä. Vanhempien vuorotyö ja lasten harrastukset voivat hankaloittaaa yhteisen ajan löytämistä.

Yhteiset ruokahetket lisäävät ryhmän yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä, sillä ruokailuhetkiin kuuluu aina tietty järjestys ruokalauluineen.

– Kenenkään ei tarvitse hotkia, sillä odotamme, että kaikki ovat syöneet.

Nikkarointi- ja puuhakerho järjestetään kurssimuotoisesti pari kertaa vuodessa joulun aikaan ja keväisin.

– Siellä tehdään pieniä puutöitä, jolloin mieheni Henrik on mukana. Hän esivalmistelee kaikki puutyöt ja on muutenkin minulle korvaamaton apu leirien ja kerhojen puutöiden valmisteluissa.

Liikuntakerhossa ryhmät menevät Ponnen urheilutalolle leikkimään ja liikkumaan.

Viime vuonna nuoret järjestivät ensimmäistä kertaa tempauksen tehdä neljä piparkakkutaloa ja viedä ne palveluasumisyksiköihin ilahduttamaan niiden asukkaita. Ystävänpäiväksi nuoret askartelivat heille kortteja.

Piparkakkutempaus oli niin antoisa, että se toistetaan tänäkin vuonna.

Seurakunta elää ihmisten arjessa monin tavoin.

Lapsi- ja nuorisotyön tulevaisuus

Kirkon varhaisnuorisotyö juhlii tänä vuonna satavuotista taivaltaan. Työmuoto on elänyt läpi vuosikymmenten aikaansa seuraten.

Tuoma arvelee seurakunnan varhaiskasvatustyön loppuvan nykymuodossaan tulevaisuudessa. Arvioon vaikuttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden palautuminen sekä kotona olevien lasten vähyys.

– Alle kouluikäiset lapset menevät silloin päiväkotiin. Pidän kuitenkin Pellon päiväkodilla kerhoa kahden-kolmen viikon välein. Siellä saan kohdata varhaiskasvatuksessa olevia lapsia.

Sen sijaan lapsi- ja nuorisotyö tulevat hänen arvionsa mukaan jatkumaan entisellään kerhojen ja nuorten iltatoimintana.

Rippikoulu on pitänyt hyvin pintansa moniarvoistuvassa yhteiskunnassa. Pienen paikkakunnan etu on, että kaikki tuntevat toisensa.

– Se tavoittaa meillä edelleen lähes jokaisen ikäluokan ja on tärkeä osa nuoren elämää. Rippikoulun tavoitteena on auttaa nuorta vahvistumaan kolmiyhteiseen Jumalaan ja lähimmäisen rakkauteen. Se antaa nuorille pohjan ja juuret.

Rippikoulun jälkeen seurakunta järjestää isoiskoulutusta- ja toimintaa nuorille.

Missiona lähimmäisenrakkaus

Aune Tuoman mukaan lapsi- ja nuorisotyön missiona on tukea perheitä lastensa kristillisessä kasvatuksessa. Seurakunnan nuorisotyö on kristillistä kasvatustyötä, jonka tavoitteena on antaa eväitä elämän hyville ja huonoille päiville.

– Haluan välittää sanomaa Jeesuksen rakkaudesta. Olet tärkeä ja arvokas sellaisena, kuin sinut on luotu. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.

Tuoma haluaisi välittää lapsille ja nuorille ajatuksen, että he oppisivat tekemään toisille kuten toivoisivat itseänsä kohdeltavan.

– On tärkeää oppia, miten rakastan lähimmäistäni. Se on toisen ihmisen kunnioittamista ja huomioimista.

Nykyaikaan kuuluu näkyvästi piirre, että ihmiset ovat varsin tietoisia omista oikeuksistaan. He tietävät, mitä heille ”kuuluu”.

Seurakunnan lapsi- ja nuorisotyötä tehdään yhdessä perheiden ja koulun kanssa.

– Koulujen kanssa meillä on ollut hyvä yhteistyö kautta aikojen. Kunnan nuorisotoimen kanssa on syksystä alkaen tehty yhteistyötä Symppis-illan merkeissä. Yhteistyössä on voimaa!

Meidän Aune

Tuoman on vaikea poimia uransa aikana erityisiä helmiä, sillä 35 vuoden jakso on kuin yksi pitkä helminauha.

Tuomalle tuottaa päivittäistä iloa nähdä lasten ja nuorten kiitollisuus.

– He tulevat iloisin mielin ja lähtevät hymyssä suin.

Lyhyen pohdinnan jälkeen hänellä nousee kuitenkin muutamia erityisen koskettavia hetkiä mieleen. Pellon silloisen papin Markku Viinikaisen pitäessä aamuhartautta alakoululla hän kysyi lapsilta, kuka on Jumalan lapsi? Muutama käsi nousi ylös. Viinikainen pyysi yhtä lasta vastaamaan.

– Aune on, kuului vastaus. Kyllä siinä itku tuli, kun kuulin tapahtuneesta. Lapset muistavat minut, kun kerron Jeesuksesta. On tärkeää kertoa lapsille Hänestä. Minussa on seurakunnan ”logo”.

Toinen erityisesti mieleen painunut hetki, tai jopa usempia, on lasten vanhemmilleen piirtämissä korteissa. Perhepotrettiin on piirretty Aunekin mukaan.

Tuoman lasten ja nuorten ikähaarukka on 3–17-vuotiaat, eli ihmiselämän kriittisin ajanjakso. Mukautuminen ja itsensä likoon laittaminen vaativat paljon. Rakkaus lapsiin ja nuoriin on ollut hänelle kantava voima työssään.

– Eri-ikäiset lapset ja nuoret ovat rikkaus. Työ antaa paljon, vaikka se myös kuluttaa. Antaessaan saa.

Lasten aitous ja avoimuus ovat Tuoman työn suola. He sanovat kaiken suoraan ja kertovat kaiken, mitä ajattelevat.

Nuorten kanssa kokoontumiset ovat juttelua heitä kiinnostavista aiheista. Nuoret kokkaavat itse omat syömisensä iltaan.

– Se on vapaata ja rentoa olemista. Kaikki tulevat kuulluiksi ja huomatuiksi. Samalla tuetaan nuoria arkipäivän asioissa ja heidän kasvuaan seurakuntayhteyteen.

Toinen sukupolvi

Tuoma pitää huolta jo toisesta sukupolvesta työuransa aikana.

– Tuntuu hyvältä, kun aikoinaan kerhoissani käyneet lapset ovat laittaneet nyt omia lapsiaan seurakunnan kerhotoimintaan.

Tuoma haluaa painottaa, että eritoten nuoret pitäisivät unelmistaan kiinni.

– On tärkeää, että on unelmia. Ne antavat toivoa ja iloa elämään. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus ja toivo.

Aune Tuoman ammatinvalinta on ollut täydellisen oikea.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy