• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anne-Maria Vainionpää

Pasi Jolanki haluaa noudattaa seinätaulullaan olevaa ohjetta: ”Never ever give up”, älä milloinkaan luovuta.

PELLO – Yläkoulun ja lukion uusi rehtori Pasi Jolanki on omien sanojensa mukaan vedetty kielestä maailmaan. Tietokoneet ja bitit ovat olleet osa helposti lähestyttävän ja ratkaisukeskeisen miehen elämää nuoruusvuosista alkaen.

Muita hänen tavaramerkkejään ovat konstailemattomuus ja rikas mielikuvitus. Löytyypä hänen sielunsa sopukoista myös aimo annos kauppiasta ja myyntimiestä.

– Ei tyhjää nirsoilla ja hommat hoidetaan, Pasi toistaa jo yläasteikäisestä vaalimaansa elämänoppia.

68250 veli- ja siskopuolta

Pasi on vanhempiensa ainoa lapsi. Äiti työskenteli ensin puhelinkeskuksessa ja myöhemmin hammasteknikkona Ylitorniolla. Isä oli seminologi. Vanhempien lapsuuden kodit olivat maatiloja. Pasinkin kesät kuluivat tilojen hommissa.

– Massikat tulivat tutuiksi. Eka kertaa ajoin yksin traktoria viisivuotiaana, vaikken yltänyt edes kytkimelle.

Yksin hänen ei kuitenkaan ole tarvinnut kasvaa. Hän kulki isänsä mukana pitkillä siemennysmatkoilla useiden vuosien ajan ennen kouluvuosia. Isän työreissut ylsivät Tornion rajalta Norjan rajalle asti.

Isän täyttäessä 50 vuotta hän halusi pitää juhlat vain perhepiirissä. Pasi toppuutteli, olihan hänellä jo kymmeniä tuhansia veli- ja siskopuolia.

– Isä teki töitä 43 vuotta. Siemennyksiä kertyi noin 2000 vuodessa. Uran alussa onnistumisprosentti oli 60–70, lopussa jo yli 90. Laskin, että 80 prosentin onnistuminen tuotti minulle 68250 puolisisarta, kemisti-matemaatikko nauraa.

Pasi on perinyt hersyvän huumorin isältään ja luonteensa eloisuuden äidiltään.

Vastuita ja menestystä

Vaikka Pasi oli perheen ainokainen, häntä ei hemmoteltu. Päinvastoin hän joutui pienestä pitäen hankkimaan omalla työllään haluamiaan asioita.

Yläasteen työhön tutustumisjakso ruokakaupassa meni niin hyvin, että nuori mies sai samasta kaupasta vuosien kesätyöpaikan.

– Minulla oli tarttuva ote. Myin läskiä. Lihatiskillä opin leikkaamaan palapaistit ja pihvit. Se oli opettava kokemus.

Myöhemmin hän sai yhä enemmän vastuuta. Toimi laajeni myös Lakkapään rautakauppaan yhtä aikaa paikallisen K-Market Rajatorin kanssa.

– Olen ikuisesti kiitollinen, että sain tehdä noita hommia.

Kemiallista

Pasi pyrki letkein rantein Lapin yliopistoon lukemaan luokanopettajaksi, mutta ovet sinne eivät auenneet. Jälkikäteen nähtynä toinen tie osoittautui erinomaiseksi. Hän lähti opiskelemaan kemiaa Oulun yliopistoon, sillä kemia oli kiehtonut jo kouluaikana. Hän suuntautui aineenopettajaksi.

– Kemisti ei kuole koskaan. Hän vain lakkaa reagoimasta. Eli tiedossa on pitkä elämä, Pasi velmuilee ammatinvalinnalleen.

Kemian ohella tietokoneet ja bittimaailma tempaisivat Pasin lukiossa mukaansa.

– Alan ratkaisukeskeisyys veti tietokoneiden pariin. Halusin nähdä oman ajatteluni jäljen.

Bitit ja ohjelmistot ovat olleet osa Pasin toimenkuvaa läpi opettajavuosien.

Opettajan toimen ohella hän suoritti tietotekniikan aineopinnot Oulun yliopistossa. Hyppäsipä hän muutamaksi vuodeksi yritysmaailmaan markkinoimaan uutta oppilashallintojärjestelmää kouluille eri puolille maata.

Se kokemus muistutti mieleen lukioaikaiset pohdinnat jatko-opinnoista, jolloin opettajan uran vaihtoehtona oli kaupallinen ala. Haave karsiutui kuitenkin 1990-luvun lamavuosina.

– Opintolainan korot olivat 13,5 prosenttia, eivätkä kaupallisen alan työllisyysnäkymät vakuuttaneet.

Yhteisöllistä ajattelua

Pasi ehti työskennellä apulaisrehtorina Kempeleessä seitsemän vuotta ennen nykyistä pestiään Pellossa.

Hänellä on vankka näkemys siitä, että niin koulu kuin kunnan muutkin toimijat työskentelevät parhaimmillaan yhdessä lasten ja nuorten parhaaksi.

Hän luottaa vanhaan tapaan, jolloin koko kylä kasvatti lapsiaan ja nuoriaan.

Nykypäivänä tämä tarkoittaa laaja-alaista kasvatuskumppanuutta, jota hän lähti virittämään aikaisemmassa työpaikassaan.

– 1 + 1 on enemmän kuin kaksi. Meillä kaikilla on tavoitteena hyvinvoiva nuori.

Pasi antaa erityiskiitoksen yhteisöllisyydestä ja yhteisestä vastuunkannosta Pellon VPK:lle koulujen aloittaessa syyskauden.

– VPK turvasi omatoimisesti ekaluokkalaisten koulutietä. Se löi leiman heti sydämeeni. Hatunnoston arvoinen teko!

Kempeleessä kunnan nuorisopalvelut ja seurakunta toimivat tiiviissä yhteistyössä koulun kanssa.

– Seurakunnan ja kunnan nuoriso-ohjaajat ovat läsnä koulun arjessa. Iltaisin on myös järjestettyä toimintaa.

Nuoret osallisiksi

Pasi toivoo, että Pelloonkin syntyisi samantapaista hyväksi koettua toimintaa. Sitä on jo lähdetty virittämään.

– Nuorilla olisi turvallista, valvottua tekemistä lämminhenkisessä ilmapiirissä. Paikka tarjoaa heille turvallista irtiottoa perheen normiarjesta.

Harrastemessut olivat toinen nuorten ja heidän perheidensä hyvinvointia lisännyt toimintamuoto Kempeleessä. Ne kokosivat saman pöydän ääreen eri toimijoita, jolloin perheet pääsivät tutustumaan kunnan aktiviteetteihin ja harrastusmahdollisuuksiin. Koulun rooli oli toimia katalysaattorina.

– Katalysaattori on kemiallinen aine, joka nopeuttaa reaktiota, muttei itse kulu reaktiossa, kemisti vertaa.

Vaikka uudella rehtorilla on Kempeleestä hyvät kokemukset, Pelloon rakennettava toimintamalli seisoo aivan omilla vahvuuksillaan.

– Me toimimme pellolaisilla resursseilla. Nuoret otetaan täällä osallisiksi luomaan yhteistä toimintamallia.

Johtamisfilosofia

Pasi kertoo olevansa rauhallisen vilkas luonne. Hän uskaltaa heittäytyä tilanteisiin. Mitään menetettävää ei kuulemma ole.

– Olen puolihullu suomalainen asenteella, että tämmönen olen ja jokainen saa olla semmonen kun on.

Hän on avoin uusille avauksille, eikä koskaan sano toisten ideoille ei. Kaikki mahdollisuudet pitää katsoa.

– Hyppään mielelläni mukaan viemään toisten ideoita eteenpäin. Se on perua jo nuoruudesta.

Oudoissa ympäristöissä hän mieluummin ensin vähän katselee ja haistelee tilannetta tarkkailijana, mutta samanaikaisesti messissä.

Rehtorin työssä hän katsoo omaavansa tunneälyä ja olevansa empaattinen. Toisten työn arvostus on yksi hyvän johtajan ominaisuus.

– Minulla on vahva halu toimia oikeudenmukaisesti. Se edellyttää myös kykyä tehdä vaikeitakin päätöksiä.

Inhimillisiä ratkaisuja

Johtamisen periaatteena Pasilla on, että asiat riitelevät, ihmiset eivät. Työelämässä tulee väistämättä eteen ristiriitoja, joiden ratkaiseminen viime kädessä kuuluu johtajan velvollisuuksiin.

– Inhimilliset ratkaisut ovat lähellä sydäntäni, vaikka joskus on tehtävä vaikeitakin ratkaisuja.

Hänen periaatteisiinsa johtajana kuuluu, että epämiellyttäviin asioihin puuttumista ei pidä pelätä. Hän tykkää, että asioihin tartutaan suoraan niiden oikeilla nimillä.

– Osaan mielestäni ottaa vastaan ja antaa palautetta. Töppäykset on hyvä myöntää, pyytää anteeksi ja jatkaa eteenpäin.

Pasin tavaramerkki, hersyvä sanallinen akrobatia on säilynyt läpi vuosikymmenten, vaikka elämässä on ollut raskaitakin vastoinkäymisiä. Ne ovat auttaneet näkemään elämän tärkeimpien asioiden merkityksen. Hänen elämänsä tuki ja ymmärtäjä on oma vaimo.

Hyvinvointi ihmisoikeudeksi

Julkisuudessa on huolestuttavia uutisia koulukiusaamisen jatkumisesta ja sen muodon muuttumisesta yhä vaikeammin hallittavaksi. Sosiaalisen median myötä osa kiusaamisesta jää piiloon, eikä kouluilla yksinään ole työkaluja puuttua siihen.

Kempeleessä koululla oli oma koulupoliisi, joka oli näkyvillä koulun arjessa.

– Kiusaamiseen oli nollatoleranssi. Myös päihteiden käytöstä ilmoitettiin sekä huoltajille että koulupoliisille.

Tupakanpoltto on tupakkalakirikkomus, josta ilmoitettiin myös lastensuojelulle. Koulussa tehtiin reppu- ja kaappitarkastuksia. Hyvin merkittävä rooli oli laillisuuskasvatustunneilla, joita pidettiin neljäs- ja kahdeksasluokkalaisille.

– Rajojen asettamista ei pidä pelätä. Meillä on siihen viranomaisvelvoite. Toimimme yhteistyössä vanhempien kanssa.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ohella hän haluaa kiinnittää huomiota myös henkilökuntaan.

– Yläkoululaisia pyydän pitämään luottamukselliset välit luokanvalvojaansa. Hän on oppilaiden asialla.

Uusi koulu innostuttaa

Työhaastattelussa viime kesänä Pasi kuuli ensimmäistä kertaa rakenteilla olevasta uudesta koulukeskuksesta.

– Silloin ajatus lähti laukalle. Ideoita sinkoili, hän veistelee.

Työhaastattelun hän koki kuin ”paluuna omiensa joukkoon”. Tunnelma oli leppoisa ja vapautunut.

Tuleva koulu yhdistää lapset ja nuoret liki 20 vuoden ikähaitarilla, vauvoista nuoriin täysikäisiin. Se mullistaa opetusta monella tapaa.

– Olemme jo alkaneet yhdessä luoda uutta toimintakulttuuria. Meillä kaikilla on yhteinen päämäärä, hyvinvoiva lapsi ja nuori.

Opetushenkilöstö haastetaan tulevan koulukeskuksen myötä uuteen rooliin oppimisen ohjaajiksi. Vertaisoppiminen ja yhdessä tekeminen tulevat korostumaan.

– Joudumme luopumaan jostakin, mutta muutos antaa aika isoja mahdollisuuksia tilalle.

Jo näin lyhyen kokemuksen jälkeen Pellon yläkoulun ja lukion rehtorina Pasi on nähnyt pienen yhteisön hyviä puolia. Apua ja opastusta on saanut yli organisaatiorajojen.

– Pieni on ketterämpi. Hommat hoidetaan, ja vapaaehtoisesti otetaan vastuuta yhteisistä asioista. Näin olen kokenut. Siitä kiitos kuuluu koko henkilökunnalle.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy