• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Pirjo Satta

Mari ja perheen lemmikki Alma nauttivat heinäkuun lopun helteistä. Pihassa luovat tunnelmaa betoninallet, ruukut ja muut betonista tehdyt pihakoristeet.

YLITORNIO – Muoniossa syntyneen ja kymmenvuotiaana perheensä kanssa Pelloon muuttaneen Mari Honkurin kiinnostus käsitöihin syttyi oikeastaan yläasteella. Virkkauksen alettua Kyllikki Keinäsen käsityötunnilla Marikin tarttui koukkuun suurin toivein.

– Se oli minun ensimmäinen liinan virkkaus. Rupesin virkkaahmaan ohjeen mukhaan ja siitä 20-senttisestä liinasta tuli 11-senttinen, koukkukin oli aivan väännöksissä. Mie ajattelin siinä, etten mie sitten ole varhmaan käsityöihminen. Totesin käsitöitä jatkaessani, että voinhan mie olla käsityöihminen. Mie en vain ossaa virkata.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Näin kävi Marillekin, sillä aikuisena on syntynyt muiden käsitöiden ohella myös monia upeita virkkaustöitä. Voidaan sanoa, että hän on saanut taidon ja rakkauden käsitöihin verenperintönä.

Kodin perintönä kätevät kädet

Marin äidinisänisä Kalle Taavettila Kopanmäestä ja hänen isänisä Joonas Löytynoja Ylivieskasta olivat aikoinaan räätäleitä. Vanhemmat Raija ja Juhani Löytynoja ovat harrastaneet käsitöitä oikeastaan aina. Raija tekee pääasiassa erilaisia taidokkaita ompelutöitä ja Juhani taiteilee kekseliäitä puutöitä.

Vanhemmat sisarukset Leila, Maija ja Eeva ovat myös käsityöihmisiä, joten vanhempien esimerkki ja opetus ovat näytelleet suurta roolia tyttäriensä kädentaidoissa.

Marin kotona ei menty ensimmäisenä kauppaan, vaan kaikki mahdollinen tehtiin itse. Se oli helppoa, kun sen osasi.

– Äiti ja isä tekivät kotona kaiken itte mikä oli vain mahollista. Muoniossa asuessani aloimme Eevan kanssa kulkehmaan talvella uimahallissa, että met oppisimma uihmaan. Meille tehtiin styroxista kellukheet ja äiti ompeli vahakankhaasta päälliset. Meilä oli hoppu oppia uihmaan, koska meitä nolotti pitää moisia.

Kotiteollisuuskoulusta löytyi rakkaus

Peruskoulun jälkeen Marille oli selvää, mitä sydän halajaa. Hän kävi kolmevuotisen ompelulinjan Ylitornion kotiteollisuuskoulussa.

– Olihan se mukavaa ja jännittävää lähteä 15-vuotiaana eri paikkakunnalle. Lukihoon mie olin ensin menossa, mutta se käsityöihminen löyty ennen peruskoulun loppumista. Ei äitilläkhään ollut mithään epäilystä, etten mie sielä pysyis. Minun elämää väritti se, ko tapasin siellä tulevan aviomieheni Karin. Hän oli samassa koulussa rakennuslinjalla ja asui samassa koulun asuntolassa.

Marin aviomies Kari Honkuri ja heidän tyttärensä Inka ovat tottuneet siihen, ettei Mari vanhempiensa tavoin mene ensimmäisenä kauppaan jotakin tarvitessaan.

– Karista olen löytänyt vertaiseni siinä mielessä, että me yhessä mietithään ja toteutethaan tekemisemme. Kesäisin met olema mökillä lähes joka viikonloppu ja sehän on työleiri. Sielä on aina jotakin tekemistä ja Kari on erityisesti tosi työteliäs. Kyllä mieki tykkään tehä isoja ronskeja hommia, mutta ehithään met kalastella ja uijakki välillä perhheenä.

Taidetta romusta

Marin rakkaus ja intohimo on käsillä tekeminen ja omien ideoiden toteuttaminen alusta loppuun. Ohjeesta poikkeaminen on hänelle tunnusomaista.

– Jos mulla on joku ohje, en mie pysty tekehmään sitä sen mukhaan. Mie halvaan laittaa siihen oman lisän. Teki se hyvvää tai huonoa, mutta siitä tullee persoonallinen.

– Maailmassa tehhään esimerkiksi valhmiita tonttupaketteja. Niissä on valhmiit massapallot, liikkuvat silmät ja huopakin on leikattu oikean kokoseksi. Voisiko ennemmin miettiä, mistä pallon ja tontun rungon vois itte rakentaa?

Hukkapalan uusi elämä

Mari on puhunut kierrätysmateriaaleista ennen kuin kierrätysbuumi oli edes alkanut. Kierrätysmateriaalit ovat olleet hänen kiinnostuksensa kohteena ainakin 2000-luvun alusta asti.

– Toki mie tehen muustakin, kuten kipsistä ja betonista. Kun tavaraa mennee rikki, mie en niitä heitä pois. Mietin, mitä niistä oikein vois tehä. Sellasta matskua mulla on oottamassa, kunnes idea syntyy.

Marilta ei puutu ideoita eikä mielikuvitusta. Hänen muun muassa raastinraudasta, lusikasta, kakkuvuoasta ja haarukasta tekemänsä pöllö on mitä söpöin. Marin ja Karin kodissa on tilkkutöitä, mosaiikki- ja metallitöitä unohtamatta puusta ja tekstiileistä tehtyjä upeita kädentaitojen synnyttämiä tuotoksia.

Hukka- ja kierrätysmateriaalista on syntynyt tauluja, tonttuja, tarjottimia, kirjoja, ruukkuja ja muita mukavia muistoja.

Kultainen opistoaika

Mari on uuttera ja ajattelevainen nainen, jota voi vain ihailla. Ompelijan ammatin lisäksi hän on hankkinut kehitysvammaistenhoitajan, opistoasteen vaatetusalan artenomin, ohjaustoiminnan artenomi amk:n ja ammattiopettajan ammatit.

Lisäksi hän on käynyt voimauttavan valokuvauksen koulutuksen. Ylitornion kristillisessä opistossa hän on työskennellyt erityistarpeessa olevien oppilaiden opiskelijahuoltajana ja kädentaito- ja taideaineiden opettajana reilusti yli 20 vuotta.

– Nautin suunnattomasti ja muistan todella lämmöllä näitä vuosia. Opistolla mie sain tehä kädentaitoluokat oman näköisekseni ja materiaalia oli hyvin. Sielä oli upeat tilat toteuttaa opetusta erityisoppilaile, lastenohjaaja- ja hoitoalanlinjalaisile.

– Sanoin opiskelijoile, että jokainen jakkaisi ommaa ossaamista itteni lisäksi. Koska yhdestä ideasta voi poikia seuraava idea ja se voi lähteä elähmään vähinthään viittä elämää. Se on sitä yhteisöllistä ideointia.

Haikeasta lopusta uuden alku?

Viimeiset oppilaat Ylitorniolla nykyisestä Suomen diakoniopistosta valmistuivat tämän vuoden keväällä. Harmillinen asia työtään rakastavalle Marille.

– Mie toteutin työssäni opistolla myös pajatyyppistä työskentelyä. Se oli niin mielenkiintoista ja innostavaa, että tahtoisin tehä sen tyyppistä jatkossaki. Olen esitellykki ideaani jo eri tahoile, aika näyttää.

Syksyllä hän jatkaa tuntiopettajana kansalaisopistossa opettaen Pärrää eli lasten taiteen perusopetuksen käsityötä opistotalolla. Lisäksi hän pitää Kainuunkylän käsityöpiiriä ja kirjansidonnan erilaisia viikonloppukursseja opistotalolla. Pellon Käsityökeskuksessa hän käy ohjaamassa parina päivänä viikossa.

Mari on kuitenkin risteyskohdassa: mitä muuta tulevaisuus tuo tullessaan? Toivottavasti enemmässä määrin sitä työtä, jota hän rakastaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy