• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Jaakko Korva kannustaa ihmisiä tarttumaan unelmiinsa.

KIURUNIEMI – Velipojan kanssa saunanlauteilla aikoinaan tehty sopimus oli alkupiste Jaakko Korvan hyvin värikkäälle ja monivaiheiselle elämälle.

Veli halusi jatkaa isänsä perustamaa maatilaa Kittilän Könkäällä. Koulunpenkki ja maailma vetivät Jaakkoa puoleensa. Hän on elänyt omaa mottoaan todeksi täysin palkein.

– Menheelle emmä voi mithään. Huomisesta emmä varmasti tiä. Tämä päivä on elettävä niin, että siittä nauttii.

Juuret Könkäällä

Jaakon lapsuudenkoti oli tyypillinen maalaiskoti. Hänellä on kaksi siskoa ja veli. Isä teki metsäurakoita traktorilla ja muilla koneilla sekä toimi työnjohtajana. Äiti hoiti lapset ja karjan. Lapset olivat tuon ajan tapaan tiukasti mukana maataloushommissa.

Varhaislapsuudessa Jaakon perhe asui samassa talossa yhdessä Jaakon isän ja tämän kahden veljen perheiden kanssa. Perheiden olohuoneet oli jaettu verhoilla. Jokaisella miniällä oli navetassa omat lehmät. Veljesten äiti, isoäiti piti matriarkkana tiukasti tahtipuikon käsissään.

– Isoäidillä oli kaikki ruokakaapinkin avaimet. Mie olin hänen lempilapsi. Hän pyysi aina luokse ja levitti peukalollaan voita lämpimän leivän päälle ja antoi minulle.

Kouluun ja maailmalle

Nuorena miehenä Jaakko työskenteli kymmenen vuotta uitossa ja talvisin metsätyömailla. 1960-luvun puolivälissä hän kävi maatalouskoulun. Seuraavaksi hän sai koneasentajan paperit. Opinnot jatkuivat vielä teknisessä koulussa Oulussa.

– Siellä opin tekemään teknisiä ratkaisuja.

Opeista on ollut moneen hätään. Valmistumisen jälkeen Jaakko meni Lapin vesipiirille töihin puoleksitoista vuodeksi. Tehtäviin kuului Tenojoen rantaverhoilua, Muonion edustan ja Ylläsjärven ruoppausta ja Tornion Laivajärven kuivausta.

Vesipiirin jälkeen seuraava työrupeama löytyi rengasvalmistaja Good Yearin tehtailta Norrköpingistä. Jaakko valmisti traktorin takarenkaita urakkapalkalla. Päivittäisellä 35 renkaalla miehet pääsivät hyville tienesteille.

– Vuorotyönjohtaja otti puhutteluun, että tehen liikaa renkaita, 100 rengasta päivässä. Sain luvan 50 renkaan päivätahtiin. Sain ne aamupäivällä valmiiksi. Lopun päivää kalastelin.

Norjan öljybuumi kävi kuumana 1970-luvulla. Jaakko suuntasi seuraavaksi Kirkenesiin. Työtä löytyi kaivokselta. Hän johti kaivoksen korjausporukoita.

– Se oli sinänsä hyvä paikka, avolouhos tunturissa. Talvisin työhaalarin pintaan muodostui ritisevä jääkerros. Halusin jonnekin lämpimämpään.

Gaddafille satamaa

Sitä saa, mitä tilaa. Lämpöä ei puuttunut seuraavasta työrupeamasta. Otollisten sattumien ja oman rohkeuden siivittämänä mies löysi itsensä pian hydrauliasentajien pomona Tobrukista, Libyasta. Yhdessä toisen suomalaismiehen kanssa heidän johdollaan työskenteli tuhat filippiiniläistä, 300 turkkilaista ja 200 intialaista. He olivat siirtotyöläisiä, jotka etsivät parempaa tulevaisuutta perheilleen. Joukossa oli lääkäreitä ja insinöörejäkin.

Tuolloin heistä puhuttiin ulkolaisena halpatyövoimana. Jaakko muistuttaa, että myös he kaksi suomalaista olivat halpatyövoimaa, jotka etsivät parempaa elintasoa.

– Saimme kaksi kertaa parempaa palkkaa kuin Suomessa. Filippiiniläiset ja intialaiset puolestaan kuusi kertaa parempaa verrattuna kotimaidensa palkkatasoon.

Kokemus on ikimuistoinen. Miehet rakensivat Muammar Gaddafille sotilassatamaa. Työssä tarvittava lupa-arsenaali oli huomattava.

– Minulla on työmaalla oikea lupahaitari, josta viimeisessä luvassa oli itse Gaddafin allekirjoitus. Sen nähtyään aluetta vartioivien sotilaiden kädet nousivat lippaan.

Suomalaiset asuivat sähköaidalla ympäröidyllä alueella, jota sotilaat vartioivat.

Puolentoista vuoden aikana Jaakko oppi ennen kaikkea suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoisen kohtelun merkityksen.

– Työporukan kesken ei ollut keskinäisiä rajoja tai titteleitä, eikä ylhäältä tulevaa asennetta. Olimme iso yhteisö, joka puhalsi yhteen hiileen. Sillä pärjäsimme.

Kokemus edellytti myös mukautuvaisuutta paikalliseen kulttuuriin.

– Oli siinä kulttuurisokkiakin. Kaduilla näkyi väkivaltaa naisia kohtaan. Kun meidät kutsuttiin teelle paikalliseen kotiin, keittiössä kävi kilinä, mutta naisia ei näkynyt missään.

Jaakko katsoo Libyan nykytilannetta surullisena. Maa on kaaoksessa.

– Esimerkiksi Tripolissa oli silmänkantamattomiin lehtoja, oliivi- ja appelsiinipuita ja kastelujärjestelmiä. Siellä oli silloin alle kolme miljoonaa asukasta, mutta yli kuusi miljoonaa autoa.

Maa kutsuu

Loppuvuodesta 1982 hän oli kahden kuukauden lomalla Libyasta. Kuinka ollakaan Kittilässä rakkaus roihahti. Hän alkoi seurustella Raahesta kotoisin olevan Tiinan (o.s. Hämäläinen) kanssa.

Tiina opiskeli tuolloin maatalouskoulussa Kittilässä. Hän valmistui seuraavana jouluna haaveenaan alkaa viljellä maata.

Maanviljelijän poikana Jaakolla oli reissuvuosinaankin säilynyt pieni pala viljelijää sydämessään. Jälleen onnellisten sattumien summana tuleva aviopari sai kuulla Pellon Kiuruniemessä myyntiin tulevasta maatilasta.

– 15. tammikuuta minun olisi pitänyt palata Tobrukiin viimeistelemään urakkaa, mutta kolmas tammikuuta aloimme Tiinan kanssa pitää lypsykarjatilaa ja viljellä maata.

He menivät naimisiin keväällä 1984. Seuraavana vuonna syntyi tytär Essi ja sen jälkeen poika Juho. Aikaisemmasta avioliitosta Jaakolla on tytär Heidi. Pariskuntaa ilahduttaa vielä Juhon poika Elian.

Pitkä ja monivaiheinen kehä sulkeutui.

Luomulla tulosta

Korvat aloittivat tilanpidon 13 lehmällä, jotka siirtyivät heille tilakaupan yhteydessä. Nyt lypsäviä on 35–38 ja hiehot päälle.

Korvat siirtyivät luomuviljelyyn EU:n nitraattidirektiivin myötä. Se velvoittaa viljelijät selvittämään oman karjansa typpi- ja fosforipäästöt. Heillä on viljelypinta-alaa noin 100 hehtaaria.

– Huomasimme, että oman karjan lanta yhdistettynä kerääjäkasvien, kuten apilan viljelyyn, riittää omien peltojemme lannoitukseen. Parempaa ilmastotekoa ei olekaan.

Korvat ostavat lannan levityksen urakoitsijalta. Hän levittää lannan noin kymmenen senttimetrin syvyyteen maan alle, jolloin lannoituksen teho on Jaakon mukaan ainakin kaksi kertaa voimallisempi kuin pintalevityksenä.

Luomuviljely tuo muitakin etuja. Lehmät lypsävät ”äärettömän hyvin” ja ovat olleet terveitä.

Tiina on sittemmin valmistunut agrologiksi ja puutarhuriksi. He luottavat tutkittuun tietoon.

– Tämä on ammattiin syventymisen tulosta. On oltava avoin ja otettava käytännöstä oppeja vastaan.

Eläkeläisen pitkät työpäivät

Jaakko jäi eläkkeelle kuusi vuotta sitten, mutta vain teoriassa.

– Ei se ole nimikkeestä kiinni. Työt on tehtävä eläkkeelläkin.

Pariskunnan päivät alkavat kello 5.15, satoi tai paistoi. Navetan ovi aukeaa kello kuusi. Riippuen tilanteesta aamunavetta kestää kolmesta viiteen tuntia kuten iltanavettakin. Keskellä päivää pitää hoitaa tilan muut työt.

– Ei ole aika tullut pitkäksi. Mie nautin työnteosta.

Murre osa identiteettiä

Jaakko puhuu reilusti h:n päälle. Murre on pysynyt miehen kielellä niin Ruotsin, Norjan kuin Libyankin komennukset.

– Kun olin Helsingissä töissä samalla työnantajalla kuin Libyassakin, sain pubissa ilmaisen kierroksen pelkästään murteen vuoksi.

Hän pitää omaa murretta yhtenä identiteettinsä lähtökohtana.

– Millä muulla identiteettiä voi rakentaa kuin murteella!

Elämän opetukset

Tärkein oppi, minkä Jaakko on elämässään omaksunut, on suvaitsevaisuus.

– Ihminen tulee hyväksyä sellaisenaan ilman omia ennakkoasenteita.

Koettelemukset ovat kasvattaneet Jaakon uskoa tulevaisuuteen. Hänen terveyttään on koeteltu monin tavoin pahasta allergiasta, sydäninfarktista miltei hengen vieneeseen autokolariin ja syöpään.

– Oli kuinka synkkä tilanne tahansa, aina on toivoa. Niin tiukkaa ei ole, etteikö ihminen siitä selviä. Taistelutahtoa on tullut!

Jaakko sai vakavan sydäninfarktin 48-vuotiaana. Hänelle tehtiin Oulussa avosydänleikkaus, jonka jälkiseuraamukset olivat kriittiset.

Hän oli jatkohoidossa Lapin keskussairaalassa, kun leikkaushaava alkoi märkiä ja repesi koko rintakehän pituudelta auki. Onnenkantamoinen oli, että Rovaniemellä oli parhaillaan EU:n ensimmäinen infektiokonferenssi.

– Siinä oli iso porukka erivärisiä ihmisiä miettimässä, miten homma saatais hallintaan.

Ennuste ei ollut hyvä, mutta mies selvisi. Rintakehän molemmin puolin asetettiin rautalevyt, joihin rintakehä parsittiin ”rautalangalla” kiinni.

– Oli se eeppinen tunne, kun jossain välissä luulin olleeni jo kuollut.

Elämä kantaa

Jaakko makasi teho-osastolla puolitoista kuukautta ja vuodeosastollakin useampia.

Tämän episodin jälkeen Jaakon istuessa ensimmäistä kertaa traktorin kyydissä paalaamassa heinää hän pysäytti moottorin ja hiljentyi kuuntelemaan lintujen laulua kesäyössä.

– Oli se mahtava konsertti. Mietin, että olen kohta 50-vuotias, eikä minulla ollut koskaan aikaisemmin aikaa kuunnella sitä.

Siitä lähtien hänellä on ollut aikaa itselle ja perheelle.

– Nautin jokaisesta päivästä, minkä pystyn tekemään. Vääjäämättä tulee hetki, jolloin aikani päättyy.

Täyttäessään 50 vuotta Jaakko oli vielä niin heikossa kunnossa, ettei suuria juhlia voitu järjestää. Silloin syntyi kuitenkin ajatus, että jokaiset seuraavat pyöreät vuodet juhlitaan isommin.

– En olisi tuolloin uskonut, että saisin juhlistaa jo toisia pyöreitä.

Jaakko toivottaakin kaikki kynnelle kykenevät juhlimaan miehen seitsenkymppisiä tulevana lauantaina kotiinsa Kiuruniemeen kello 15 alkaen.

– Elämä on aikalailla koetellu, mutta uskon elämän kantavan. Nyt on juhlan aika!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy