• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Pieni kasvimaa on Hely Teräkselle suuri ylpeyden aihe.

RUSKOLA – Luultavasti kaikki ylitorniolaiset silmälasien tarvitsijat tuntevat iloisesti hymyilevän ja aina yhtä palvelualttiin Hely Teräksen, joka uskaltaa ehdottaa silmälasien ostajalle joskus vähän yllättäviäkin kehysvalintoja. Ja sanoa senkin, että joku kehys ei näytä hyvältä. Siitäkin huolimatta, että bisnes on bisnestä…

Vaikka Hely on Optikko Lapinkatseen pitkäaikainen yrittäjä, ei optikkoliike ole suinkaan ainoa asia, mikä pitää pesunkestävän kaupunkilaistytön maaseudun rauhassa vuodesta toiseen.

– En melkein voi uskoa, että siitä on jo 27 vuotta kun tulin tänne Tornionlaaksoon! Jaksan edelleen ihastella huuli pyöreänä, miten kaunista täällä on. Joki, vaarat, kaikki on ihan sydäntäsärkevän kaunista.

Rohkeiden ratkaisujen nainen

Hely on tehnyt elämässään rohkeita ratkaisuja eikä ole koskaan tyytynyt mihinkään tavanomaiseen peruspullaan. Päätös yrittäjäksi ryhtymisestä syntyi aikoinaan ihan kylmiltään, ja Hely on opetellut yrittäjyyteen liittyvät asiat kantapään kautta.

Aivan yhtä yllätyksellisiä ratkaisuja Hely on tehnyt yksityiselämässään: hän on kihloissa Micke Jaakon kanssa, mutta molemmat asuvat arkisin omissa kodeissaan. Helyllä on seuranaan lukion ensimmäistä luokkaa käyvä tytär Lotta, jonka koulumatka on ”kaupunkikodista” lyhyempi.

– Meidän kotiemme välillä on kolme kilometriä, ja se on juuri sopiva matka. Yleensä Lotta ja minä tulemme viikonlopuksi Micken luo Ruskolaan, ja vietämme täällä aivan erilaista elämää kuin arkisin kerrostaloasunnossa.

Tulevaisuus sylttymestarina

Micken koti on vanha maalaistalo, jossa on ollut aikoinaan lypsykarjaa ja muitakin eläimiä. Nyt pihapiirissä asuu enää kaksi kissaa, Hilma ja Musteri, jotka pitävät myyrät ja muut pienet jyrsijät tehokkaasti poissa lähiympäristöstä.

Kaupunkilaistytölle kaikki perinteiseen maalaiselämään kuuluva on uutta.

– En aiemmin pitänyt kissoista, mutta Hilmaan rakastuin heti. Olen myös valtavan ylpeä pienestä kasvimaasta, jonka teimme Lotan kanssa keväällä. Moni varmaan nauraa, että mikä tuo nyt on, pikkuinen läntti, mutta minulle se on hieno saavutus ja kokonaan uusi aluevaltaus.

Hely tekee nykyään uusia aluevaltauksia ihan solkenaan, sillä toissa vuonna hän keitti ensimmäistä kertaa elämässään mehua naapurilta saaduista mustaherukoista. Kokeilu onnistui hyvin ja se uusittiin viime vuonna. Tänä vuonna hän aikoo laajentaa marjaosaamistaan.

– Mie aion tulla sylttymestariksi! Haluan tehdä hilloa, joka ei ole niin makeaa, että suuta polttelee. Tuntuu mukavalta ajatella, että kun teen hillon itse, tiedän, mitä siihen on pantu ja mistä marjat ovat peräisin.

Luontoliikuntaa ja kalastusta

Sylttymestarin makea ura kangastelee vielä tulevaisuudessa, mutta perheen yhteinen marjastusharrastus tasoittaa epäilemättä tulevan mestarin tietä huipulle.

– Vietämme paljon aikaa ulkona ja luonnossa. Siellä ihminen rauhoittuu ja rentoutuu. Meillä on sellainen perinne, että yhtenä kauniina kesäpäivänä pakkaamme mukaan eväät ja trangian ja vietämme koko päivän Väylällä. Uimme, ongimme ja otamme aurinkoa. Se on aivan ihanaa!

Onkimisessa Hely ei ole utami. Itse asiassa hän on perheen innokkain kalastaja, ja yhdistelmä ”Hely ja kalastus” saa Micken ja Lotan suorastaan kaunopuheisiksi.

– Käymme syysiltaisin rannassa virvelöimässä, eikä Helyä tahdo saada sieltä millään pois. ”Vielä yksi heitto”, hän sanoo. Ja sitten tietysti vielä yksi ja vielä ja vielä, Micke paljastaa.

– Pilkillä on sama homma. Äiti on ihan hulluna pilkkimiseen. Mickellä ja minulla tulee heti nälkä, mutta äiti ei malta syödä. Me ollaan syöty ja pilkitty ja nukuttu ja äiti vain pilkkii. Hänet pitää viedä puoliväkisin pois, Lotta jatkaa.

Vesijuoksua terveydeksi

Ulkoiluharrastusten lisäksi tulevalla sylttymestarilla on yksi tärkeä sisätilaharrastus: vesijuoksu. Sitä hän harrastaa Ylitornion uimahallissa.

– Mie oikein odotan, että uimahalli avataan syyskuussa. Se on niin mahtava kun siellä on kaikki poreammeet ja sellaiset, ja se on niin siisti! Vesijuoksulla pidän yllä terveyttäni viisi vuotta sitten tehdyn lannerangan ahtaumaleikkauksen jälkeen.

Ulos tai uimahalliin – siinä Helyn harrastusvaihtoehdot pääosin ovat, sillä monia muita harrastuksia rajoittaa vaikea hajusteyliherkkyys.

– Innostun monesti, että joo, konserttiin tai teatteriin, mutta sitten tunnelma lässähtää kun muistan hajuhaitat. En voi sittenkään lähteä. Tämä vaiva on siinä mielessä invalidisoiva, että joudun eristäytymään aika paljon.

Ihmisten tietoisuus hajusteyliherkkyydestä on onneksi viime vuosina lisääntynyt, mutta ei vielä riittävästi. Hajusteita on joka paikassa: pesuaineissa, ihonhoitotuotteissa, jopa pikkuhousunsuojissa.

Parantumaton yliherkkyys

Pahinta hajusteyliherkkyydessä on Helyn mielestä se, että sitä ei voi parantaa eikä juuri hoitaakaan. Ei ole olemassa muuta toimivaa lääkitystä kuin poistua paikalta ja mennä ulos tuulettumaan.

– Astmapiippu auttaa vähän, samoin allergialääke, mutta niistä on vain lyhytaikainen apu. Minulla menee nopeasti ääni ja sitten seuraavat huimaus ja päänsärky. Se on kauhea tunne.

Perhe ja muut läheiset ihmiset tietävät, ettei Hely ole kranttu eikä muutenkaan hankala. Kyse on sairaudesta.

– Hajuaistini ei enää toimi kuten ennen, mutta keho reagoi hajusteisiin, vaikka en tuntisikaan niiden hajua. Joskus kyselen ihmisiltä, tuntuuko täällä joku haju kun ääni alkaa mennä, Hely hymähtää.

Hajusteyliherkkyys tekee elämästä joskus vähän raskasta. Toisinaan Helyn tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, vääntää ovi lukkoon ja surkutella itseään oikein olan takaa, mutta onneksi tunne menee pian ohi. Valoisasta ihmisestä ei saa murjottajaa tekemälläkään.

Rovaniemi, Ruotsi, Rovaniemi, Ruotsi

Hely Teräs on kiertänyt elämässään jonkinmoisen ympyrän. Kun hän oli pieni, perhe muutti Rovaniemeltä Etelä-Ruotsiin Olofströmiin.

– Lähdettiin sinne kultaa vuolemaan niin kuin monet muutkin, mutta ei se siitä juuri kummentunut. Seitsemän vuotta me siellä viivyimme ja kävin siellä ensimmäisen luokan kouluakin, mutta Rovaniemelle me lopulta palasimme.

Kaikki lähtijät eivät palanneet. Helyllä on edelleen Etelä-Ruotsissa kolme tätiä ja viljalti serkkuja. Lotan pikkuserkut eivät taida olla edes laskettavissa.

– Sieltä on peräisin hyvä ruotsinkielen taitoni ja taisi se Blekingen murrekin vähän tarttua…

Nuoruutensa Hely vietti Rovaniemellä.

– Välissä tein monta vuotta kaikennäköistä, kokeilin hullut ja viisaat ja tulin sitten tänne rauhoittumaan, Hely nauraa iloisesti.

Yrittäjäksi Ylitorniolle

Yrittäjäksi Ylitorniolle – miksipä ei? Hyvään paikkaan se kohtalo Helyn heitti, sillä hän seisoo edelleen omilla jaloillaan. Välillä jämäkästi, toisinaan vähän huterammin, kuten yrittäjät yleensäkin.

– Ensin asuin Ylitorniolla, sitten Matarengissa. Tänne jäätiin nyt, koska Lotta halusi käydä koulunsa Ruotsin puolella. Nyt hän on kaksikielinen, ja kiinnostunut media-alasta. Hän on ollut kesätöissä Meän Raatiossa ja viime kesänä hän juonsi yksin Matarengin markkinat, Hely kertoo.

Lotta on tekevänsorttinen tyttö, joka valmistautuu levittämään muutaman vuoden kuluttua siipensä ja lennähtämään omalle uralleen, mikä se sitten lieneekin.

– Lottaan on tarttunut vähän tornionlaaksolaisuutta. Hän tarttuu työhön kuin työhön, ja Micke opettaa häntä ajamaan autoa, traktoria ja kauhakuormaajaa. On suuri ilo, että he tulevat niin hyvin toimeen keskenään.

Tavallisen tavallista elämää

Hely toteaa, että kun hän täytti 50 vuotta, hän oppi tiettyjä asioita.

– Kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan, eikä kaikkea tarvitse hyväksyä.

Eläkepäiviin Helyllä on vielä aikaa, mutta kaikenlaisia ajatuksia voi ja saa pyöritellä päässään. Esimerkiksi ikuisuuskysymystä ”mikä minusta tulee isona”.

– Jos kaikki menee hyvin, jatkan yrittäjänä ja pidän optikkoliikettä eläkeikään saakka. Jos tilanteet muuttuvat, voisin kokeilla jotain muutakin. Haaveilen siitä, että voisin auttaa ihmisiä jollakin tavalla.

Hely tunnustaa ajattelevansa toisinaan, että olisi mukava jäädä vähän helpommille päiville, tehdä vähän vähemmän töitä ja vähän vähemmän stressaantuneena.

– Miltähän tuntuisi, jos työpäivän jälkeen voisi sulkea työpaikan oven takanaan ja unohtaa koko jutun seuraavaan aamuun saakka? Hely pohtii.

Se saattaa hyvinkin jäädä arvoitukseksi, sillä edelleen tarvitaan kipeästi niitä, jotka ottavat riskejä ja kestävät stressiä työllistääkseen itsensä ja tarjotakseen töitä muillekin. Onneksi Helyllä on turvanaan salainen ase.

– Olen tottunut elämään tavallista elämää. En tule onnelliseksi siitä, että minulla on hienot puitteet, vaan siitä, että ympärilläni on rakkautta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy