• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Volvo 650 Turbo vm 1975 on ollut Paavo Harjun silmäterä ja mielenkiinnon kohde viimeiset kuukaudet.

ORAJÄRVI – Paavo Harju astuu kotitalonsa pihaan ja huikkaa itse ”juhlakalun” odottavan sisällä. Sama herra oli juuri viettänyt 80-vuotisjuhliaan. Vuodet kohtelevat ihmisiä eri tavoin. Harjun isäntää ne ovat käyneet ehkä vain välivuosina tervehtimässä. Toimittajaan talon isännän huikkaus meni täydestä.

– Mie se en saata maata, syntymäpäiväsankari tuumaa.

Hän jäi eläkkeelle 19 vuotta sitten, mutta se ei näy työteliään miehen elämässä mitenkään. Työmäärä on pysynyt vakiona.

– Kolmen aikaan yöllä nousen ylös. Luen tunnin, toista lehtiä, ja sitte menen takas hetkeksi petiin.

Päivännäöllä ei juuri toimetonta hetkeä sitten olekaan.

Lapsuus isolla porukalla

Paavo eli lapsuutensa suurperheessä. Hänellä oli kahdeksan veljeä ja neljä siskoa. Myös Paavon isoäiti ja setä asuivat samassa taloudessa. Setä oli kuuromykkä, mutta käsistään tavattoman taitava ja työteliäs mies.

Tyypillisesti ajan tapaan talossa oli muutamia lehmiä, mullikoita ja pari sikaa. Metsä työllisti talon miehiä poikasesta lähtien.

Pirtin pöydän ääreen kokoontui 17 henkeä aterioimaan yhtäaikaa. Isoäiti leipoi suurelle perheelle kaksi kertaa viikossa.

– Ämmi leipoi 18 puolivahvaa juuhreen ja päälle 18 rieskaa aina kerrallaan.

Evakkomatka Ruotsiin oli tuolloin nelivuotiaalle pojalle ajanjakso, jonka hän muistaa edelleen. Perheen palatessa elämä jouduttiin aloittamaan kivijalasta.

Paljosta työstä huolimatta Paavo muistelee lapsuuttaan lämmöllä.

– Se oli mukava lapsuus. Joka talossa oli paljon lapsia.

Vähästä vapaa-ajastaan hänelle on jäänyt mieleen kavereiden kanssa vaaranlaitaan tehty omatekoinen hyppyrimäki. Siinä nämä silloiset mattinykäset hioivat taitojaan vanhoilla puusuksillaan.

Töihin jo pienestä

Lapset olivat menneinä vuosikymmeninä käypästä työväkeä. Tämä oli marssijärjestys myös Harjun perheessä.

Paavo tiesi jo nassikkana, että hänestä tulee työmies.

– Ei silloin ollut mahdollisuuksiakaan muuhun.

Paavon isällä oli nivelreuma, mikä vaikeutti hänen työntekoaan. Raskaimpien töiden teko jäi siten sedälle ja talon vanhimmille pojille.

– Olin jo 11-vuotiaana vanhimpien veljieni kanssa tekemässä pölliä. Oli kesäkuuma, kun polettiin pyörillä 5–6 kilometrin päähän metsään.

Talon pojat osallistuivat metsä- ja peltotöihin. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, eikä lapset tulleet valittamaan vanhemmilleen tylsyyttään. Yksikin työtön hetki oli lapsille suuri ilo ja helpotus.

– Sitä ei tarvinnu olla rokulissa. Ko pöllinteko loppui, niin muuta ko kuokka käteen. Ei auttanu hiastella.

Ikä tekee tepposensa. Lähes jokainen aikuinen muistaa, kuinka lapsuuden kesät olivat aurinkoisia ja lämpimiä. Koskaan ei satanut.

– Nukuimme kesällä vintillä, jossa oli vain ohut katto. Oli se heinäntekoaikana mieleistä, kun kuuli sateen ropisevan kattoon. Ei tarvinnut lähteä pellolle.

15-vuotiaasta alkaen Paavo ajoi seitsemänä talvena tukkikuormia hevosella. Sen jälkeen hän työskenteli silloisella Metsähallituksella metsurina aina siihen asti, kun täytti 30 vuotta.

– Puolilta päivin jo konttasin autoon, kun selkä meni.

Kaivokselle Ruotsiin

Selkävaivat muuttivat Paavon elämän suunnan. Hän oli perustanut perheen vuonna 1961 ja oli jo tuolloin kahden pojan isä. Elanto piti hankkia jollakin muulla keinoin kuin metsästä.

Perhe lähti Ruotsiin.

– Ruotsissa oli eri meno. Markan ja kruunun kurssi oli lähes sama. Palkka oli melkein kymmenen kertaa parempi kuin Suomessa. Se oli aikaa, kun melkein koko Suomi muutti Ruotsiin.

Paavo sai töitä Kiirunan kaivokselta. Päivämäärä oli 5. heinäkuuta 1969. Niissä töissä hurahti 16 vuotta.

– Porasin aluksi maan alla monta vuotta. Selkä kesti sen, koska siinä sai olla pystyasennossa.

Työpaikka sijaitsi tuhannen metrin syvyydessä. Sinne laskeuduttiin hissillä. Se kulki 400 metrin matkan noin minuutissa.

– Tuntui, että hissin pohja pettää, vauhti oli niin kova.

Tuolloin kaivosonnettomuuksissa kuoli Paavon arvion mukaan ”1–2 miestä” vuodessa.

– Ei sitä osannut pelätä, seku porata menemään vain. Päinvastoin, talvella oli lämmin ja kesällä vilpoisaa.

Tuolloin kaivosmiehet tekivät kaiken itse alkaen tarvittavan dynamiitin ja porien hommaamisesta.

Paavo porasi kolme metriä syviä reikiä vaakatasossa kallioon ja räjäytti noin 3 x 3 metrin kokoista tunnelia eteenpäin.

Suomalaiset olivat Ruotsissa työteliään kansan maineessa. Paavokin teki välillä kahta hommaa. Kaivoksessa hurahti aamuvuoro. Iltapäivästä iltaan neljän miehen porukka teki rautatiekiskojen alle tukipuita.

Ajat muuttuivat. Kaivos joutui vähentämään väkeä.

– Parhaimpina aikoina kaivoksella työskenteli noin 4000 ihmistä. Sitten yhtiö alkoi maksaa, jos sieltä lähti pois. Sain erorahaa 100 000 kruunua.

Kaivos jäi Paavon osalta historiaan.

Nikkaroimaan ja rakentamaan

Heinäkuussa 1984 Paavon elämässä tapahtui seuraava iso muutos.

Hän rakensi oman talon ja nikkarinverstaan Orajärvelle. Hän alkoi valmistaa täyspuisia kaappeja, sänkyjä ja kirjahyllyjä. Oppia puusepän töihin hän oli saanut kuuromykältä sedältään.

– Hän teki kaiken mahollisen puusta ja anto minunki nikkaroida ja naulata. Tukkirekiä, kuokan ja haravan ja vikatteen varsia, puukenkiä, mikhään ollu hänele mahotonta!

Sillä työllä hän ansaitsi hyvin leipänsä, mutta kuluttajien muuttuvat makutottumukset ja kovempi hintakilpailu alkoivat syödä elantoa.

– Kun täytin 50 vuotta, tuntui että lastulevy valtasi maailman.

Nikkarinverstas vaihtui mökkien rakentamiseen Ylläksen alueelle. Paavo rakensi veljensä kanssa kolmen vuoden aikana kolme isoa hirsikämppää. Vuodet ennen 1990-luvun alun lamaa olivat villiä aikaa.

– Se oli mahoton buumi. Rahhaa liikku paljon. Velkaa sai niin paljon kuin halusit. Silloin maksettiin vaikka mitä, että saatiin miehiä töihin.

Lama rysähti täydellä voimalla maahan 1990-luvun alussa. Lamavuosien aikana työttömyysaste suorastaan räjähti nousuun ollen rakennusalalla jopa 37 prosenttia. Valtio oli vuonna 1992 konkurssin partaalla. Ylläkselläkin rakentaminen loppui kuin seinään.

Töitä aina tekevälle

Tekevä aina töitä löytää, sanonta kuuluu. Paavon elämässä tämä on toteutunut. Ylläksen rakennusbuumin jälkeen työmaat löytyivät Ylitorniolta, missä hän rakensi veljensä kanssa omakotitalon ja teki katto- ja muita remontteja.

– Välillä ajoin rekkaa ja betoniautoa. Tekevälle löytyy aina töitä!

Hän jäi eläkkeelle täytettyään 61 vuotta, mutta se ei suinkaan tarkoittanut töiden vähenemistä. Oikeastaan päinvastoin.

– Sitte sitä töitä vasta on ollukki. Jotaki se häätyy tehä.

Hän on rakennellut saunamökkejä, omia piharakennuksia, omatekoisia kärryjä ja moottorikelkan rekiä. Kärryjä löytyy isompia ja pienempiä, puun- ja esimerkiksi mönkijän kuljetukseen.

– Ihminen ku tullee vanhaksi, ei sais tehä ennää puita. Sitä sanotaan, että kuolema on sillon lähellä. Että ne on niitä viimisiä töitä, mies huikkaa.

Pihassa odottaa yksi nuppikuorma pinottavia halkoja.

– Halkoja on varmaan 300 pinometriä, kymmenen vuodet puut.

Toimetonta hetkeä Paavo Harjun päivässä tuskin on.

Työkalut ja tarveaineet ovat siististi omilla paikoillaan lukuisissa säilytysvajoissa ja hallissa. Mies tietää varmuudella, mistä mikin vempain, ruuvi ja mutteri löytyvät.

Harjun tontilla asioita ei ole nakeltu sinne-tänne, ”pielavetisesti”. Järjestystä on ilo katsella.

Kauppaa ja muuta arpeetia

Nikkariverstaan ja rakennustöiden jälkeenkään Paavo ei ole kokonaan päässyt irti kaupanteosta.

– Se on verissä ko mustalaisilla, se on semmonen ”peli”. Vähin erin myyn autoja ja traktoreita.

Viimeisin ostos ja myytäväksikin tarkoitettu peli on Ruotsista ostettu Volvo. Se odottelee tulevaa ostajaa Paavon pihassa. Aika tavaran kaupittee, tavataan sanoa.

– Niin, häätyyhän sitä välillä suutaki avasta, hän nauraa.

Varsinainen maatilan kaunotar on Luulajasta hankittu traktori Volvo 650 Turbo vuosimallia 1975. Viime kevät kului kokolailla sen kimpussa. Paavo irrotti siitä renkaat ja nostolaitteen pois, putsasi ja maalasi kaiken uudestaan.

– Tilasin siihen Ruottista vasitut Volvon maalit, Volvon punasen.

Kaiken takana nainen

Tällainen elämä ei varmasti onnistuisi ilman taustalla ja välillä eturintamassakin hääräävää puolisoa. Paavo löysi Britansa (Alapekkala) Ylitornion Kievarista, missä Brita työskenteli tuolloin tarjoilijana. Brita on lähtöisin Pessalompolosta. Kievarin sanottua työntekijöitään irti Brita jäi työttömäksi ja muutti pysyvästi Orajärvelle.

Pariskunta on pitänyt yhtä jo 33 vuotta. Britan kädenjälki näkyy kesäisin muun muassa tavattoman kauniissa puutarhassa. Kukkaloisto on moninainen ja -lajinen, nurmikko huolella hoidettu. Se on oikea keidas.

– Se on hieno ja työteliäs vaimo tuo Peeta.

Paavo tunnetaan perhepiirissä vain nimeltä Pappa, ja Brita on Peeta.

Toinen Paavon pojista asuu Norjassa, toinen Ruotsissa. Pojat käyvät lastensa kanssa Orajärvellä Pappaa ja Peetaa katsomassa sekä lintumetsällä. Paavolla on kolme ja Peetalla viisi lastenlasta.

Vanhalla parilla ovat kädet täynnä töitä, kun lastenlasten kööri pelmahtaa paikalle.

Henkireikänä metsästys

Paavo kuuluu Jai-Erän metsästysseuraan. Hän metsästää vain hirviä ja jättää lintujen metsästämisen pojilleen.

Hirvenpyyntiin häntä vetää lajin sosiaalinen luonne. Se ei ole yksilölaji.

– On mukavaa olla porukassa. Ihminen tarttee seuratoimintaa. Porukassa huuli lentää.

Jai-Erään kuuluu viitisenkymmentä jäsentä. Viime vuonna seura sai luvat 50 hirven kaatoon. Tavoitteen täytyttyä se tiesi jäsenten pakkasten olevan tupaten täynnä hirvenlihaa seuraavaksi talveksi.

– Lihaa tulee niin paljon, ettei kaksi ihmistä koskaa pysty sellaista määrää syömään. Annama lapsillekin lihoja.

Kun oman elämän mittarissa täyttyy lukema 80 vuotta, se on usein henkilökohtaisen välitilinpäätöksen aika. Ihminen katsoo elettyjä vuosia, onnistumisia ja epäonnistumisia, hämmästelee ajan kiireisiä askelia.

– Mihin ne vuodet on menneet? Sitä ei huomaakaan, mihin ne on kaonneet.

Erityisen kiitoksen hän antaa syntymäpäiväjuhliensa vieraille ja niissä avustaneille. Lopulta vain ihmissuhteilla on merkitystä.

Yksi haave Paavolla on.

– Kunhan pysyis vaan terveenä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy