• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Katja Koivisto nauttii kesäpäivästä pihasaunan terassilla. Kohta ympärillä olevat maisemat muuttuvat.

TOLPINMÄKI – ”Mie olen nykyään sellainen ennakoija, ja se on pitkälti uuden työni ansiota. On kamalaa, jos tulee paniikki ja hoppu: työn jälki ei ole silloin niin laadukasta. Kun ennakoi, saa paljon tehdyksi”, Katja Koivisto arvioi.

Katja itse on kerrassaan oivallinen esimerkki ennakoimisen hyödyistä. Edellä mainittu uusi työ on Kolpeneen tuki- ja osaamiskeskuksen asumispalvelujen palvelupäällikön virka, jossa Katjalla tulee lokakuun alussa täyteen kaksi vuotta.

Tittelihirviöstä huolimatta varsinainen työ on oikein mukavaa. Itse asiassa todella mukavaa!

– En olisi ikinä uskonut, että löydän näin mielenkiintoisen työn, kun entinen työ oli niin valtavan monipuolinen. Niin on tämäkin, vaikka tämä on täysin erilaista.

Moniosaajien keskittymä

Palvelupäällikön työhön kuuluu vastata siitä, että Kolpeneen asumisyksiköiden sisällöt toimivat niin kuin pitääkin. Rovaniemellä on kymmenen asumisyksikköä ja Sodankylässä kaksi. Kussakin yksikössä on keskimäärin viisi asukasta ja henkilökuntaa on noin 60.

– Pistän tarvittaessa paikat auki, haastattelen hakijat palveluesimiesten kanssa ja teen työsopimukset. Teen myös talousarviot ja semmoiset, mutta eniten nautin työstä henkilöstön kanssa. En ole varmaan ollut vielä kertaakaan koko päivää toimistossa, vaan käyn päivittäin yksiköissä tutustumassa niiden arkeen, Katja hehkuttaa.

Työn kiinnostavuutta ja monipuolisuutta lisäävät uusi, rakenteilla oleva palveluyksikkö monitarpeisille asiakkaille sekä henkilöstöjohtaminen, josta Katja on saanut eniten kiitosta.

– Oman työtaustani johdosta en pelkää palavereita, vaan olen innoissani niistä! Meillä on hyvä työporukka, todellisia moniosaajia – mutta kyllä KVTES (kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus) tuntuu vieläkin aika vaikealta…

Kotiin Rovaniemeltä

Katja on ehtinyt kulkea monenlaisia polkuja ennen päätymistään nykyiselle paikalleen elämässä. Hän syntyi Ylitorniolla, mutta oli vain muutaman kuukauden ikäinen kun perhe muutti työn perässä Kiirunaan.

– Tulimme sieltä takaisin kun tulin kouluikään. Olen käynyt kouluni Ylitorniolla. Lukiota kävin vuoden, mutta jätin sen kesken ja lähdin Rovaniemelle, missä opiskelin mielenterveyshoitajaksi.

Ylitorniolla vierähti valmistumisen jälkeen pari vuotta, mutta sitten Rovaniemi kutsui taas. Sieltä Katja kotiutui jälleen Ylitorniolle pian parikymmentä vuotta sitten uusperheen äitinä.

– Tein Rovaniemellä vuorotyötä ja mieheni Keijo oli reissutyössä. Tilanne oli ihan kestämätön, kun pieni lapsi täytyi viedä yöhoitoon. Esikoiseni Kalle oli kaksivuotias kun muutimme Ylitorniolle jouluaaton aattona. Asuimme ensin vuokralla Etelä-Portimojärvellä, mutta sanoin Keijolle, että haluan keskustaan. Se on kynnyskysymys.

Ottaen huomioon, että kodin ikkunoista näkyy melkein pelkkiä puita, kynnys ei ole voinut olla kovin korkea…

Työtä ja lisää opiskelua

Ylitorniolla asiat alkoivat järjestyä. Kalle sai perhehoitopaikan Kaisu Mikkolan luota.

– Se oli aivan ihanaa. Korvakierre katkesi siihen paikkaan!

Katja puolestaan sai työpaikan Arkipäivä-kuntoutuskodista, mutta Ritva Jolma houkutteli hänet sieltä pian töihin mielenterveystoimistoon.

– Ritva oli siellä työtoverinani seitsemän vuoden ajan. Meillä on aivan erityinen suhde, joka on sekoitus työtoveruutta ja ystävyyttä.

Mielenterveystoimistossa työskennellessään Katja opiskeli työn ohessa sairaanhoitajaksi ja psykoterapeutiksi. Valmistuttuaan hän siirtyi töihin Pelloon.

– Se oli oikeastaan Ritvan syytä – tai ansiota. Hän sanoi minulle, että nyt perhe ja suku alkavat tulla liian lähelle työtäni. Pelloon lähteminen oli hyvä päätös. Viihdyin siellä todella hyvin.

Katja ehti olla Pellon mielenterveystoimistossa töissä lähes neljä vuotta, ennen kuin Kolpeneen paikka tuli auki. Pakkohan sitä oli kokeilla, varsinkin kun hän oli ehtinyt jatkaa opintoja työn ohessa, valmistua muistihoitajaksi ja suorittaa sairaanhoitajan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon.

Unelmien koti

Työasiat olivat siis paremmassa kuin hyvässä järjestyksessä, ja asuminenkin järjestyi kuin elävissä kuvissa. Uusi koti löytyi onnenkantamoisena Tolpinmäestä, ja sitä Katja ja Keijo ovat rakentaneet viimeisten 17 vuoden ajan yhdessä mieleisekseen. Nyt se on täydellinen – ja nyt Koivistojen on aika lähteä.

– Olemme miettineet muuttoa jo muutaman vuoden ajan, ja nyt on oikea hetki. Minulla on ollut asunto Rovaniemellä, ja viime vuoden tyttäremme Henni on asunut siellä kanssani. Katsoimme, että paikkakunnalta toiselle muuttaminen sujuu yläasteen alussa helpommin kuin kesken kaiken.

Tässäkin asiassa ennakoimisesta oli apua: ajoitus on täydellinen. Hennillä on nyt takanaan seitsemäs luokka Rovaniemellä. Hän viihtyy hyvin ja on löytänyt uusia kavereita. Pekka puolestaan sai keväällä yläasteen päästötodistuksen ja on päässyt Rovaniemelle ammattikouluun.

Isot pojat Kalle ja Arttu asuvat jo omillaan.

– Meillä kävi tosi hyvä tuuri, kun löysimme vuokralle talon, jonka pihassa on tilaa Keijon kuorma-autolle. Myös koirallamme Lassilla on lääniä juosta.

Vain yksi vuosi...

Alun perin Koivistoilla oli tarkoitus viipyä Ylitorniolla vuosi ja palata sitten Rovaniemelle. Vuosi venähti melkein kahdeksikymmeneksi, joten Katja asettelee sanojaan varoen pohtiessaan tulevaisuutta.

– Ainakin tällä hetkellä Henni suunnittelee menevänsä lukioon, joten seuraava saumakohta on siinä, kun hän kirjoittaa ylioppilaaksi. Siinä vaiheessa mietimme uudelleen, missä haluamme asua ja mikä tuntuu järkevimmältä.

Koivistot lähtevät Ylitorniolta hyvillä mielin.

– Emme lähde siksi, ettemme viihtyisi täällä, vaan siksi, että nyt on sen aika: työt ja koulut ovat siellä. Taloa tulee ikävä, sillä emme varmasti saa enää toista samanlaista, mutta kaikki muu on liikuteltavissa. Suku ja ystävät käyvät kylässä Rovaniemelläkin, ja ennen kaikkea saamme asua yhdessä saman katon alla.

Rauhoittumisen aikaa

Nyt on kesä ja loma. Katja nauttii perheen ja ystävien seurasta, kiireettömistä hetkistä pihasaunan lauteilla tai terassin sohvalla dekkarin parissa, pitkistä kävelyretkistä Lassi-karvapallon kanssa ja monenmoisista hiljaisista pohdinnoista.

– Olen käynyt talvella tosi paljon kirjastossa ja onneksi ehdin käydä nytkin, ennen kuin se suljettiin remontin vuoksi. Ylitorniolla on aivan ihana kirjasto, samoin Rovaniemellä.

Katja on harrastanut aina talvisaikaan monipuolista hikiliikuntaa aerobicista zumbaan. Nyt mielessä on enemmän rauhoittuminen.

– Olen kiinnostunut joogasta, ja ensi talvena voisin aloittaa. Olen mie ennenkin kokeillut, mutta ryhmä oli aina sen verran aikaisin, etten oikein ehtinyt. Tuntui huonolta idealta rynnätä puuskuttaen joogatunnille viime hetkellä.

Rauhoittuminen ja pohdiskelu houkuttelevat muutoinkin.

– En olisi ikinä uskonut, että opin nauttimaan aamulenkeistä Lassin kanssa ennen töihinlähtöä, mutta sekin on nähty. Kun kävin Pellossa töissä, kävin aina aamulla Lassin kanssa kävelemässä ja kelasin mielessäni kaikenlaisia asioita.

Uuteen alkuun

Pinnalta katsoen kesä on rauhallinen, melkein unelias, mutta pinnan alla on elämää. Sohva on jo pakattu autoon, ja Koivistot ovat lähtökuopissa.

– Muutamme elokuun alussa. Ehdimme juuri sopivasti ennen kuin koulut alkavat ja minäkin palaan töihin. Aloitan taas myös opiskelun työn ohessa ja opiskelen uutta asumisyksikköä ajatellen palvelumuotoilua.

Työn ohessa opiskelusta uhkaa tulla tapa, ellei peräti riippuvuus, sillä Katjalla on sitä lajia takanaan jo noin 13 vuotta.

Päätösten tekeminen osoittaa rohkeutta, usein myös viisautta. Koivistot jättävät haikeina taakseen vinkkelitalonsa pihasaunoineen, mutta katsovat toiveikkaina eteenpäin.

– On tärkeää, että ihmiset saavat elää itsensä näköistä elämää. Niin mekin nyt teemme. Vaikka lähdemme, tähän taloon jää hyvä henki, sillä siitä ei luovuta eron tai kuoleman takia, Katja uskoo.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy