• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

KAINUUNKYLÄ – Yksi ympyrä sulkeutui, kun Marjatta Trast, silloinen Angeria, muutti puolisonsa Voitto Angerian kanssa Karungista Kainuunkylään 45 vuotta sitten. Takana oli jo muutama vuosi myös Kemissä.

– Mie synnyin Kainuunkylässä, mutta isä ja äiti saivat asutustilan Väystäjästä ja muutimme sinne. Sieltä lähdin jo 15-vuotiaana kaitsemaan kunnan silloisen kätilön Pirita Holsterin kuutta lasta, Marjatta muistelee.

16 vuoden korkeassa iässä Marjatta oli valmis astumaan palvelukseen savottakämpän työteliäässä arjessa.

– Minusta piti tulla emäntä, mutta tuli vähän muuta, Marjatta naurahtaa.

Kaksi päivää ennen 18-vuotispäiväänsä Marjatasta tuli pikkuisen Sonjan äiti.

Kemin kautta kotikylään

Haaveet emäntäkoulusta kaatuivat aikoinaan isossa perheessä vallitsevaan rahan puutteeseen, mutta onneksi oli paljon muuta. Rakkautta, työtä ja leipää, ihmiselämän peruselementtejä.

Vuonna 1967 Marjatta, Voitto ja Sonja muuttivat Kemiin, missä perhe viihtyi pikkusisko Katariinan syntymään saakka. Vuonna 1969, Katariinan ollessa noin puolen vuoden ikäinen Angeriat muuttivat Karunkiin.

Siitä oli enää lyhyt matka kotikonnuille Kainuunkylään. Kun Angeriat saivat ostaa Aron talon, paikka oli kuin tehty lapsiperheen turvalliseksi ja viihtyisäksi kodiksi. Myös ulkona oli lääniä kasvattaa perunoita, porkkanoita ja muuta syötävää puhumattakaan kukista, jotka ovat Marjatalle suorastaan intohimo.

– Kukkapenkkejä on pitänyt olla aina, ja monta!

Perhepäivähoitajasta kerho-ohjaajaksi

– Kun muutimme Kainuunkylään, täällä oli paljon lapsia ja minua ruvettiin kyselemään perhepäivähoitajaksi. Kainuunkylän koulun opettaja Marja-Liisa Huhtanen esitti minua myös kerho-ohjaajaksi.

Vuonna 1979 Marjatta jäi pois perhepäivähoitajan työstä ja suoritti Ylitornion kristillisellä kansanopistolla lastenohjaajakoulutuksen. Sieltä hän päätyi kirkkoherra Lauri Mustakallion pyynnöstä seurakunnan kerhonohjaajaksi.

– Olin siinä työssä 13 ja puoli vuotta. Kerhoja saattoi olla kymmenenkin viikossa, ja lapsia kävi kerhoissa hyvän matkaa toista sataa. Viihdyin siinä tosi hyvin, vaikka lapsena vannoin, etten ikinä ala lapsityöhön.

Marjatta viihtyi, mutta niin viihtyivät lapsetkin. Liekö yhtenä syynä se, että Marjatta jaksoi raahata jokaiseen kerhoon kaikki legot, pikkuautot ja muut tuiki tarpeelliset tavarat...

Itsenäiseksi yrittäjäksi

Kun tyttäret Sonja ja Katariina aikuistuivat ja lähtivät elämään omaa elämäänsä, Marjatta tuskastui välillä yksin olemiseen isossa talossa. Mies rymysi päivät pitkät metsäkoneen kanssa metsässä, ja Marjatasta alkoi tuntua, että talo ja piha menevät käytön puutteessa aivan hukkaan.

– Ehdotin Voitolle, että myydään talo ja muutetaan pienempään, mutta hän ei ottanut ajatusta kuuleviin korviinsakaan. Ehkä onneksi, sillä mie päätin keksiä tiloille käyttöä. Rupesin tosissani kehittelemään isoon taloon ja pihaan yritystoimintaa.

Tuumasta toimeen. Marjatta marssi työvoimatoimistoon Palviaisen Kertun puheille ja esitti asiansa: hän rupeaisi hoitamaan lapsia ja vanhuksia, tekemään siivouskeikkoja ja antamaan siivous- ja suihkuapua vanhuksille.

– Kerttu innostui ajatuksesta ja niin mie laitoin toiminimen pystyyn. Kertun kanssa keksimme yritykselle nimenkin, MA eli Moniapu – tai Marjatta Angeria. En rajannut mitään vaihtoehtoja pois, vaan olin valmis auttamaan kaikenlaisissa kotiin ja perheeseen liityvissä tehtävissä. Sain yritykseen myös starttirahaa.

Seikkailuja lasten kanssa

Perimmäinen syy siihen, että Marjatta jättäytyi pois seurakunnan kerhonohjaajan työstä oli täysin itsekäs, ja sen hän myöntää kiertelemättä.

– Mie olin miettinyt oman yrityksen perustamista jo kolmisen vuotta, mutta kun Sonjan perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi, päätöksen tekeminen oli helppoa. Minusta tuli mamma! Mie ajattelin toiveikkaana, että pääsisin hyvässä lykyssä hoitamaan lapsenlastanikin…

Marjatan toive toteutui, ja hän sai aikanaan hoitaa muiden lisäksi myös Sonjan lapsia. Hoidettavia riitti, monen ikäisiä, sillä lasten vanhemmat luottivat Marjattaan kuin kallioon. Syystäkin.

Tarvittaessa vuorotyöläisten lapset saivat myös yöhoitoa Marjatan kodissa. Pihalla oli tilaa temmeltää, kiipeillä puissa ja puuhastella sopivan kokoisten seikkailujen parissa.

– Meillä oli kahdeksalle rekisteröity Pösö, jolla kuskasin lapsia milloin teatteriin, milloin hiihto- ja muihin tapahtumiin. Kesällä otimme kunnon eväät mukaan ja menimme Valion hiekoille uimaan tuntikausiksi. Vanhemmat hakivat lapset sieltä ja jäivät joskus itsekin vähäksi aikaa viettämään kesäpäivää.

Nikkarointia puuhamajassa

Marjatta on aina ollut valmis keksimään kerholaisilleen ja hoitolapsilleen huvituksia. Kerholaisten kanssa käytiin muun muassa joka kesä linja-autoretkellä Törmäsjärven leirikeskuksessa.

– Kerran yksi lapsista katosi. Häntä etsittiin sydän kurkussa joka puolelta, mutta turhaan. Ajattelin jo, että tässäkö tämä sitten oli. Lopulta hänet löydettiin linja-autosta, missä hän nukkui kaikessa rauhassa penkin alla, Marjatta nauraa.

Kun valtatietä levennettiin, naapurin isäntien Pentti Laurin ja Antti Pietikäisen maitolavat määrättiin purettaviksi. Marjatta pyysi maitolavat itselleen, ja niistä koottiin pihaan puuhamaja lapsille.

– Se on ollut sitten suosittu leikkipaikka! Vaaraniemen Laura naapurista kävi maalaamassa oveen ja etuseinään kukkia muutama pikkukaveri apunaan, ja Voitto hommasi sinne nauloja ja pikku vasaroita. Lovikan Pekalta saatiin sileitä puupaloja, joista lapset rakentelivat lentokoneita ja muita vekottimia. Voitto teki pojille miekkoja ja pyssyjä.

Tasapuolista hyväksyntää

Marjatan hoivissa varttui monenlaisten perheitten monenlaisia lapsia. Kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti, myös niitä omia jälkeläisiä.

– Mie olen aina puhutellut kaikki ihmiset, en ole lajitellut ketään. Hyväksyn kaikki sellaisina kuin he ovat.

Nykyään kun Marjatta tapaa entisiä kerholaisiaan tai aikuistuneita hoitolapsiaan, nämä tulevat halaamaan ja puhuttelevat mammaksi. Arvonimi tarttui lapsenlasten puheesta muidenkin hoitolasten käyttöön.

– Olen saanut niin paljon kiitosta kerholaisilta, hoitolapsilta ja heidän vanhemmiltaan, että mie aivan herkistyn.

Ei se siis niin pieleen mennyt, vaikka Marjatta ei päätynytkään vanhustyön alalle, kuten hän nuorena suunnitteli. Ja vaikka emäntäkoulu jäi aikoinaan ensin varojen puutteen ja sitten perheen perustamisen takia käymättä, Marjatta on taatusti saanut emännöidä enemmän kuin moni virallisempi emäntä.

– Yhden päivän mie olen ollut sairauslomalla. Sain oksennustaudin, vaikka yleensä mitkään taudit eivät pystyneet minuun. Olen todella kiitollinen terveydestäni.

Energiapakkaus eläkkeelle

Marjatta jäi 60-vuotiaana varhaiseläkkeelle. Se tuntui oikealta hetkeltä, sillä työuraa oli takana jo pitkästi.

– Mie olen ollut aina melko energinen pakkaus, ja olen vieläkin, vaikka vauhti on vähän hidastunut. Nyt jälkikäteen kyllä ihmettelen itsekin, miten olen ehtinyt ja jaksanut kaiken: jumpat, lenkkeilyt, hiihtämiset ja pyöräilyt – olen aina tykännyt liikkumisesta.

Liikkumisen lisäksi Marjatta on ollut aina innokas ruuanlaittaja, ja on halunnut tehdä ruuan alusta saakka itse. Ennen hän myös ompeli vaatteita itselleen ja varsinkin lapsille heidän ollessaan pieniä.

– Isä nauroi aina minun ompeluinnostukselleni ja sanoi minua ruppuräätäliksi.

Yrittäjyyden, käsitöiden ja liikkumisen ohessa Marjatta on ehtinyt mukaan myös Ylivolin johtokuntaan ja yrittäjänaisten sekä Kainuunkylän maa- ja kotitalousnaisten toimintaan.

– Kuljin kolme vuotta Meän Opistossa Jorma Tuokon yksinlauluoppilaana, mutta nyt olen pitänyt pari vuotta taukoa Meän Opistosta. Minulla todettiin sydämen vajaatoiminta, ja se on väsyttänyt minua aika lailla.

Uusi onni Karjalasta

Vuonna 2012 Marjatan elämässä tapahtui suuri muutos, kun Voitto kuoli keuhkosyöpään. Onneksi muutokset eivät jääneet siihen, vaan helmikuussa 2015 hän kohtasi Levillä karaoketansseissa Matti Hulkkosen.

– Matti alkoi soitella ja ehdotella, että hän voisi tulla käymään. Ensimmäisellä viikolla en suostunut, mutta toisella viikolla kutsuin hänet päiväkahville.

Se oli menoa, sillä saman vuoden lokakuussa Matti muutti Marjatan kanssa saman katon alle Kainuunkylään. Innokas kesä- ja talvikalastaja on tuonut taloon uusia tuulia, kuten moottorikelkan ja -veneen. Siihen veneeseen Marjatta ei tosin astu jalallaankaan, vaikka on innokas uimari. Rajansa kaikella!

Karjalaislähtöisenä Matti ei ole ihan hiljainen mies, mutta kyllä Marjatta puolensa pitää ja saa sanottua väliin sanasensa. Pariskunnan aika kuluu rattoisasti pihapuuhissa, karaokeharrastuksessa ja milloin missäkin harrastuksessa.

– Minulla on myös kaksi pienokaista neljännessä polvessa, tyttö ja poika. Silloin tällöin saamme heidätkin kylään Torniosta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy