• lumimetsa.jpg
  • aurinkoa.jpg
  • aavasaksalta
  • superkuu
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Saksanpaimenkoira Piken elämässä, ”mami” Marianne Aikio on ylitse kaiken muun.

PELLO – Koirat ovat olleet osa Marianne Aikion elämää lapsuudesta lähtien. Asuinpaikat ja työt ovat vaihtuneet vuosien kuluessa, mutta karvaiset ystävät ovat kulkeneet rinnalla koko ajan lukuunottamatta kahden vuoden outoa koiratonta jaksoa. Hänen kohdallaan koiran ja hyvän elämän väliin voisi varmasti laittaa yhtäläisyysmerkin.
Matinlompolosta maailmalle

Mariannen (os. Lohiniva) lapsuudenkoti on Pellon Matinlompolossa. Heillä oli kotona aina koiria, joten niin Marianne kuin kaksi hänen sisartaankin oppivat pitämään koiria perheenjäseninä ja toimimaan niiden kanssa. Sisaruksista vain Mariannelle kasvoi rakkaus koiria kohtaan.

– Olen aina ollut koiraihminen. Ensimmäisen oman koiran, sekarotuisen Taikan, sain ala-asteella, Marianne hymyilee.

Pieni kyläyhteisö oli turvallinen paikka elää ja touhuta. Tanja-serkun kanssa heillä oli ”kaikki höpötykset” ja touhut. Parhaimmat leikit olivat kahdenkeskiset kilpailut lajissa kuin lajissa.

– Hyppäsimme pituutta. Sitten ammuimme ilmakivääreillä peltitörppöjä. Tanjasta tulikin lopulta urheilija, minusta ei, Marianne jatkaa.

Yläasteella oma kylä alkoi tuntua liian pieneltä. Nuoret kulkivat järvikylistä Pellon kirkolle suurempaan maailmaan toisiaan tapaamaan. Niin myös Marianne ystävineen.

Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan Rovaniemelle kauppaoppilaitokseen markkinointilinjalle.

Töihin Tampereelle ja takaisin pohjoiseen

Markkinointiosaamisen lisäksi Marianne hakeutui lisäoppiin Tampereelle. Hän opiskeli oppisopimuksella kirjanpitäjäksi. Molemmat taidot ovat osoittautuneet hyvin arvokkaiksi myöhemmän työuran kannalta.

Tampereen lisäksi hänelle tulivat tutuiksi Kylmäkoski, Viiala ja Toijala, kunnes pohjoisempi alkoi kiehtoa. Marianne on asunut Oulussa nykyisen miehensä, Leo Aikion kanssa jo 12 vuotta. Elämä on asettunut sinne mukaviin uomiinsa.

Lapset ja koiralapset

Perheessä on yhteensä viisi lasta, joista osa jo aikuisia. Yhteiset tyttäret, Sofia (6) ja Katri (4) kasvavat tällä hetkellä yhdessä kolmen koiran kanssa telmien.

– Nykyinen saksanpaimenkoirauroksemme Osmo tuli viikkoa ennen Sofian syntymää. Molemmat taapersivat lattialla. Kuopuksemme Katri kasvoi niin ikään yhtä matkaa saksanpaimenkoira Piken kanssa. Pennut oppivat varsin nopeasti, ettei vauvaa saa satuttaa hampailla. Lapset ja pennut kasvoivat yhteen, Marianne muistelee.

Koira kiehtoo

Koirat ovat aina kiehtoneet Mariannea. Ne ovat vilpittömiä ja aina aitoja. Eräs yleisestikin koiriin liitetty myönteinen piirre on se, että ne toimivat ujouden ja korrektiuden jäänmurtajina ihmisten välillä. Omaan kulttuuriimme kuuluva tietty pidättyväisyys saa särön, kun kadulla tulee vastaan hellyyttävä koiranpentu omistajansa kanssa.

Kukapa ei alkaisi leperrellä elämäniloa pursuavalle koiralapselle. Siinä samassa toisilleen vieraat ihmiset voivat vaihtaa hyvinkin mielenkiintoisia ajatuksia keskenään.

Koiranomistajan ei tarvitse olla yksin. Koira ei jätä laumanjohtajaansa hetkeksikään. Pike-narttu tulee jopa saunaan maminsa mukana. Tätä lienee tarkoittaa sanonta alati seuraavasta varjosta!

Koiraelämän ehdottomia plussia on mahdollisuus harrastaa varsin monipuolisesti. Mariannella lajina oli suojelukoiratoiminta, joka koostuu koiran varsinaisesta suojelukoulutuksesta, koiran opettamisesta jäljestämään maavainua hyödyntäen sekä tottelevaisuusosuudesta. Suojelukoulutuksessa koira opetetaan vartioimaan ja hallitsemaan paikallaan mahdollisesti vaarallista kohdetta, esimerkiksi aseella tai muulla väkivallalla uhkaavaa henkilöä. Lajin tavoitteena on iloinen, motivoitunut, hyväkuntoinen sekä aina hallittavissa oleva omistajansa ystävä.

Nykyisin aika ei enää riitä kyseiseen lajiin, sillä se vaati varsin suurta sitoutumista. Hän harrastelee omaksi ja koiriensa iloksi ”kotitottista” eli perustottelevaisuutta harjoittavia tehtäviä.

– Nykyään ”sakemannit” ovat ihan kotikoiria. Olin aiemmin kaikki illat kentällä treeneissä. Aikaa piti jäädä perheelle ja yrityksellekin, hän toteaa.

Koirien terveysongelmat pontimena
Mariannen oma ykkösrotu on vuosikymmenten ajan ollut saksanpaimenkoira. Lapsuudesta lähtien haaveena oli sellainen. Ensimmäisen oman ”sakemannin” hän hankki muutettuaan pois kotoa. Nykyisin perheessä on kaksi saksalaista, uros ja narttu. Tässä välissä perheessä on ollut kaksi muutakin saksanpaimenkoiraa.

– Niiden kanssa on ollut välillä epäonnea. Terveysongelmien vuoksi aloin kiinnostua koirien luonnonmukaisemmasta ravitsemuksesta, Marianne kertoo.
Koiranruokabisnes on valtavan suurta Suomessa. Koirien ympärillä liikkuu suunnilleen puolen miljardin euron vuosittainen potti. Koiranruokien osuus tästä on noin 150 miljoonaa euroa. Yksi kasvava trendi on palaamista osin vanhaan, eli luonnonmukainen ravitsemus.

– Omien koirien kohdalla ratkaisu löytyi puhtaammasta ravinnosta. Ne alkoivat voida paremmin ilman keinotekoisia lisäaineita, Marianne sanoo.

Luomulihaa omallekin lautaselle

Metsästys oli Mariannen lapsuuden perheessä tuttua. Hänen isällään oli aina metsästyskoiria.

– Kun isä kuoli, jonkun oli otettava isän aseet. Niinpä sitten toissasyksynä olin ensimmäistä kertaa itsekin metillä, Marianne kertaa.

Perheessä vain hänellä on metsästyskortti ja -luvat. Hän kuuluu Sirkkakosken, Lankojärven ja Matinlompolon omaan seuraan, Keroon.
Lupien myötä heräsi ajatus omasta metsästyskoirasta.

– Luulin, että mettäkoirat ovat jöröjä, mutta jämptithän ovatkin seurakoiria mitä suurimmassa määrin! hän huudahtaa.

Ympyrä on senkin osalta sulkeutunut, sillä perheeseen tuli reilu vuosi sitten ensimmäinen metsästyskoira, jämtlanninpystykorva Malla, joka on vienyt kaikkien sydämet. Se pääsi viime syksynä ensimmäisiä kertoja tosi toimiin, tosin vielä eskarilaisena.

– Ei tullut viime syksynä hirvikontakteja. Poroja kyllä löytyi, Marianne virnistää.

Metsästysharrastuksen myötä hirvenliha on löytänyt tiensä Aikioiden ruokapöytään. Puhtaampi ruoka on osoittautunut ihmistenkin kohdalla paremmaksi vaihtoehdoksi eineksille ja muulle prosessoidulle ruualle.

Avoin ihminen

Aikiot ostivat neljä vuotta sitten koirien luonnonmukaiseen ravitsemukseen keskittyneen liikkeen Oulusta. Sen pyörittäminen ja yritystoiminnan kehittäminen ovat Mariannen tämän hetken päätyö.

Elämä on nyt kuljettamassa häntä osin takaisin kotijuurilleen. Maaliskuun alussa hän avaa koirien luonnonmukaiseen ravitsemukseen erikoistuvan myymälän Pelloon.
Niin pitkällä suunnitelmat eivät kuitenkaan ole, että yrittäjäpariskunnan osoite muuttuisi Oulusta Pelloon.

– Teini-iässäni 1980-luvulla Pello oli varsin vireä paikka. Nyt näyttää niin hiljaiselta. Toivoisin, että tänne saataisiin lissää tämmösiä hulluja ihmisiä yrittämään. Saatais turistit pysähtymään paikkakunnalla, hän huikkaa rohkaisuksi muillekin mahdollisesti yritystoimintaa alueella miettiville.

Marianne kertoo olevansa hyvin avoin ihminen. Käytännössä se on tarkoittanut muun muassa sitä, että hän suhtautuu valoisasti tulevaisuuteen.

– Katotaan, minne elämä kuljettaa, hän nauraa.

Tulevan myymälän parkkipaikalla seisoo pariskunnan asuntovaunu. Se on ollut perheen kotina viimeisten viikonloppujen aikana, kun yrittäjäpariskunta on kunnostanut tiloja tulevaa myymälää varten.

Ehkäpä Aikioilla voisi olla tulevaisuudessa kiinteämpikin osoite Pellossa.

Paikallisuutisia

Allan ja Tiina Kannala istuskelevat laavun reunalla.

PEKANPÄÄ – Kannalan Huvilat Oy juhlii 65-vuotista

...

Iriksen tanssinumeron nimi taisi olla ”olipa kerran joulukuu”…

YLITORNIO – Ylitornion Voimistelu ja Liikunta ry:n

...

Helena Aho ja Niina Riihiniemi tutustuttivat omassa työpajassan lukiolaisia korkeakoulujen opintotarjontaan. Mukana

...

Turtolan koulun juhlasali suorastaan pullisteli taikatemppujen ystäviä.

TURTOLA – Pellossa on nykyään enää yksi

...