• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Paula on varsin kätevä käsistään. Koirat tarkkailevat ympäristöään hänen itse rakentamassaan koiratarhassa.

RATASJÄRVI – Paula Pyyhkälälle koirat ovat olleet sydämen asia lapsesta asti. Vaikka lapsuuden perheessä ei omia koiria ollutkaan, hän talutteli jo nelivuotiaana naapurin pystykorvaa. Siitä lähtien koirat ovat olleet tärkeä osa hänen elämäänsä sekä ystävinä että työtovereina. Hänen on vaikea kuvitella elämäa ilman koiria. Ehkäpä jokunen villasukkapari syntyisi silloin tyhjää tilaa täyttämään.

– Viihdyn omassa rauhassa. Voin tulla ja mennä ja heittäytyä välillä pitkäkseenkin metsässä. Koirien kanssa sellainen on mielekkäämpää kuin yksin, Paula tiivistää suhdettaan luontoon ja koiriinsa.

Luonto puhuttelee

Paula on tottunut liikkumaan luonnossa. Hän oli yhdeksänvuotias aloittaessaan partioharrastuksen. Lopulta hän toimi koulutettuna lippukunnan vartionjohtajana. Viimeisinä partiovuosinaan hän oli mukana venepartiossa Jyväskylässä.

– Teimme retkiä Päijänteellä. Yövyimme joko veneessä tai teltassa. Ensimmäinen tankkauslaiturille ohjaaminen jäi mieleen, kun perässä puksutti reitiltä palaava sisävesilaiva, eikä ollut tilaa toheloida yhdeksänmetristä venettä poikittain kulkuväylälle, Paula muistelee.

Hän liikkuu luonnossa vuodenajasta riippumatta, kävellen, hiihtäen tai lumikengillä. Sää ei ole este ulkoilla.

4H-toimintaa ohjaamaan

Paula on ensimmäiseltä koulutukseltaan nuoriso- ja vapaa-aikaohjaaja ja retkiopas. Nuoriso-ohjaajaksi hän valmistui Pieksämäeltä vuonna 1993. Valmistumisen jälkeen hän sai työpaikan Hausjärven 4H-yhdistyksestä, jonka toiminnanjohtajana hän työskenteli kuusi vuotta.

4H-toiminta syntyi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa vastaamaan nuorten työttömyyteen, pahoinvointiin ja näihin kytkeytyneeseen muuttoaaltoon maalta kaupunkeihin. Suomeen toiminta rantautui 1920-luvulla. 4H-toiminnan mottona on tekemällä oppiminen.

Työ 4H-yhdistyksessä oli antoisaa. Yhdistys koordinoi yhdessä Lopen 4H-yhdistyksen kanssa muun muassa Korkeasaaren eläintarhaan kerppujen keräämistä ja toimittamista. Touhu ei ollut mitä tahansa piipertämistä. Eläintarhan ohjeet kerppuja varten olivat tarkat. Niitä koottiin yhteensä täysperärekallinen.

– Auto ajoi ilman perävaunua kapeaa siltaa mantereelta Korkeasaareen. Auton molemmin sivuin näkyi heti meri.

Koska silta oli niin kapea, perävaunulla ei voinut ajaa sitä pitkin. Sen lasti siirrettiin kuormalavoittain vetoautoon. Lavat purettiin saaressa käsipelillä. 4H-nuoret eivät tyhjästä rutise!

Yhdistys osallistui myös lannoite- ja siemensäkkien keräykseen. Kansallinen toiminta alkoi vuonna 1975, ja se jatkuu edelleen. Viime vuonna nuoret keräsivät 655 700 kiloa kierrätettävää muovia jatkojalostukseen. Yhteensä he ovat keränneet säkkimuovia kuluneiden vuosikymmenten aikana huikeat 37 miljoonaa kiloa. Tämä on kaunis ja toimiva esimerkki käytännön ympäristökasvatuksesta.

Koirasta on moneksi

Paula otti ensimmäisen oman koiransa valmistumisen jälkeen. Kyseessä oli hieman ”hömelö” sekarotuinen saksanpaimenkoira. Sen jälkeen hän alkoi etsiä netistä tietoa eri koiraroduista. Hän etsi säänkestävää rotua, joka kulkisi joka paikassa mukana. Etsintä johti lopulta siihen, että lapinporokoiran pentu päätti asettua taloksi.

Se ei jäänyt ainoaksi rotuaan. Omien laskelmiensa mukaan hänellä on ollut elämänsä aikana kymmenkunta lapinporokoiraa ja muutama muun rotuinen koira. Tällä hetkellä kolme lapinporokoiraa ilmoittaa emännälleen vieraiden tulosta.

Paulalla on takanaan erityispedagogiikan opintoja Jyväskylän yliopistossa. Hän on pystynyt hyödyntämään niitä työskennellessään lasten ja nuorten kanssa. Lasten kehityspoikkeamien kuten hahmotushäiriöiden osalta hän on voinut hyödyntää koiraa lapsen auttamisessa.

Koiranäyttelyissä koiran tulee kulkea aina ohjaajansa vasemmalla puolella. Hahmotushäiriöiselle tämä voi olla suuri haaste.

– Eräs poika oppi vasemman ja oikean puolensa opettamalla koiraansa näyttelyä varten.

Koira opettaa empatiakykyä

Lastenleireillä koira on toisinaan suunnaton apu opettamaan vuorovaikutusta ja empatiakykyä. Paula on huomannut, että koirien avulla voidaan ohjata lapsia, sanoittaa tunteita ja opettaa eläimen ja sitä kautta leirikaveridenkin kohtelua.

– Eräs lapsi komenteli toisia lapsia ja koiraa. Koira lakkasi tottelemasta lasta, jolloin pääsimme opettelemaan kauniimpaa ja toimivampaa vuorovaikutusta, Paula kertoo.

Koira voi olla laukaiseva tekijä mielenterveyskuntoutujien saadessa omasta elämästään jämerämmän otteen. Koira kiskoo masentuneen sängynpohjalta, ja sen kautta on helpompi solmia ystävyys- tai tuttavuussuhteita.

Paula on havainnut, kuinka vanhusten koira-avusteinen liikuntasessio voi olla tehokkaampi kuin perinteisesti ohjattu tuokio.

– Koiran kanssa esimerkiksi pallon heittely voi olla mielekkäämpää.

Eläimen kanssa toimiessa vanhus liikkuu ehkä ”isommin” ja huomaamattaan. Sen lisäksi mieleen kenties muistuu lapsuuden koirakavereita, mikä innostaa häntä kertomaan niistä ikätovereillekin.

Koirat töihin

Paitsi ystäviä koirat ovat Paulalle myös työkavereita. Hänestä on tärkeää, että koiralla on mielekästä tekemistä. Työ voi olla mitä hyvänsä koiran omien taipumusten mukaan.

– Koirat voivat olla kaiken maailman työhommissa. Tärkeää on se, että koira työskentelee nimenomaan yhdessä ihmisen kanssa, hän painottaa.

Hänelle koirat ovat omien käsien jatke. Ne tuovat pyynnöstä tossut ja nostavat maasta pyydetyt esineet. Ne jäljestävät ja etsivät. Paimenkoirina niillä on myös luontainen taipumus paimentaa. Hänen porokoirauroksensa Jalo työskenteli viime vuonna pari kuukautta porotilalla siirtämässä peltoporoja pois viljelyksiltä ja muilta ei-toivotuilta alueilta.

Porokoiralla on laajat käyttöominaisuudet. Niitä käytetään opaskoirina ja jopa lutikkakoirina ilmaisemassa noiden epämiellyttävien alivuokralaisten olemassaolon tuholaistorjujille.

Opaskoiria ja etsijöitä

Paula on toiminut vapaaehtoisena opaskoirapeesarina. Tehtäväna on seurata työtään opettelevaa opaskoiraa oman ohjaajansa kanssa ja varmistaa koiran riittävät taidot työhönsä. Opaskoiran on löydettävä oikea suojatie ja ovi, viedä omistajansa pyynnöstä ulko-ovelle eri huoneistoissa. Ammattinsa osaava koira kuljettaa ihmistään tienreunassa kuoppia väistäen ja kivetysten eteen pysähtyen.

– Peesari ei ohjaa koiraa. Hän kertoo tarvittaessa avustettavalle, joka puolestaan ohjaa koiraa.

Viime vuodet Paula on treenannut koiriaan etsimään poron raatoja lähinnä omaksi ja koiriensa ”huviksi”, mutta taustalla on vakavampikin tarkoitus.

Koiria on koulutettu eri paliskuntien alueilla raatojen etsintään jo jonkin aikaa. Ennen poromiehet seurasivat korppien liikkeitä raatojen paikantamisessa. Koirien käytön toivotaan tehostavan raatojen löytämistä.

– Jos löytää raadon, siitä voi ilmoittaa paliskuntaan. Alueen poroisännän yhteystiedot löytyvät Paliskuntain yhdistyksen nettisivuilta.

Paulaa on joskus pyydetty etsimään kolarissa vahingoittunutta poroa, jota ei ilman koiraa ollut löydetty. Koiran avulla se löytyi nopeasti.

– Etsijät olivat pyörineet aivan raadon lähellä sitä kuitenkaan löytämättä.

Häntä motivoi etsintään mahdollisuus vähentää kolarissa olleen ja vaurioituneen poron kärsimyksiä, jos se löydetään koiran avulla nopeammin.

Kasvatusta ja koirakoulua

Paula kasvattaa pienimuotoisesti porokoiria nimellä Wauhtiwelhon kennel.

– Welho-sanan takaa ei löydy Harry Potteria, vaan se on muunnos keskisuomalaisesta murresanasta, joka tarkoittaa veikeää. Vauhti puolestaan kuvaa porokoiran vilkkautta.

Hänelle oma kasvatus ei ole ykkösjuttu, mutta uutta pentuetta suunniteltaessa hän tekee suuren työn tutkiessaan eri sukuja ja koirien luonteita, terveyttä ja käyttöominaisuuksia.

Lapinporokoira oli uhanalainen vielä muutamia vuosikymmeniä sitten. Sen suosio on suorastaan räjähtänyt viimeisen 20 vuoden aikana. Rotu on nyt sadan suosituimman listalla. Liiallinen suosio voi tuoda mukanaan ikäviä lieveilmiöitä. Se on ennen kaikkea työkoira.

– Jos koiralla on työominaisuuksia, niitä ei saisi jalostaa pois.

Kenneltoiminnan lisäksi Paula järjesti aiemmin koirien arkitottelevaisuus-kursseja ja koulutti dogsittereitä.

Kaipuu pohjoiseen

Paulalle oli syntynyt koirien kautta jonkin verran ystäväverkostoa Lappiin. Häntä kiehtoivat Tornionlaakson luonto ja rauha. Toisin kuin tunturikohteissa täällä retkeilijä saa nauttia luonnosta aivan omassa rauhassaan. Poluilla ja tulistelupaikoilla ei ole ruuhkaa.

Niinpä sopivan talon löydyttyä hän pakkasi koiransa ja kimpsunsa ja muutti syksyllä 2017 aluksi Kantomaanpäähän. Onneksensa töitä löytyi Pellon seurakunnasta.

Vuoden jälkeen koti vaihtui Pellon Ratasjoelle ja työpaikka Rovaniemelle.

– Rovaniemi on aivan eri kuin Pello tai Ratasjärvi. Täällä on kanssakäymistä enemmän.

Häntä viehättää vanha jokivartinen tapa pitää naapureista huolta.

– Jos naapuri ei ole nähnyt minua moneen päivään, hän tulee katsomaan, että kaikki on kunnossa. Täällä on hyvä ilmapiiri, hän vakuuttaa.

Kokemus on ollut niin myönteinen ja mieluisa, että hän on päättänyt jäädä.

Hänhän löysi aikoinaan kuin enteenä näille selkosille sopeutuneen ystävänkin, lapinporokoiran.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy