• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Pirjo Satta

Syntymäpäivänään siskokset vielä kerran pukeutuivat samanlaisiin asuihin ja koruihin. Vasemmalta Pirkko Liisa, Anna-Kreetta ja Anja Sinikka.

YLITORNIO – Huhtikuun viimeisenä päivänä 70 vuotta sitten vuonna 1949 Törmäsjärvellä asuvat Hilja ja Heikki Heikka odottivat lapsensa syntymää. Isä Heikki lähti hevosilla hakemaan Kantomaanpäästä Maijasen Mirjaa, joka toimi siihen aikaan kätilönä.

Ei ehtinyt Mirja eikä isä Heikkikään, kun lapsosella oli hoppu tulla tähän maailmaan. Apuun tuli naapurin karjalaismummo, jota kutsuttiin myös Ottavaisen mummoksi. Hän oli tokaissut lapsen synnyttyä vatsan olevan vielä kovana, että montahan sieltä vielä tulee.

Kaikkien yllätykseksi syntyikin kolme ihanaa tyttöstä. Hätäkasteessa he saivat nimekseen syntymäjärjestyksessä Anja Sinikka, Anna-Kreetta ja Pirkko Liisa. Synnytys oli sujunut hyvin pienessä kamarissa ja tyttöjen painot vaihtelivat 1600 grammasta kahteen kiloon.

Talossa oli siihen aikaan kainuunkyläläisiä metsämiehiä, jotka olivat saaneet yösijan Heikalta. Miehet olivat tuumanneet, että on siinä kova emäntä kun ei kuulu ääntäkään.

Pirkon kummisetä oli ostanut ison viltin sanoen, että nyt kolmoset mahtuvat paremmin saman viltin alle. Viltistä tuli rakas, ja kolmosten mukaan se oli mukana joka paikassa.

– Ruoasta ei ollut koskaan puutetta, järven rannasta saatiin kalat. Siihen aikaan oli sanonta ”sokerilla tajutettu ja Törmäsjärven muikuilla eletty”. Emme osanneet lapsena ajatella, että me olemme kolmoset. Me leikimme yhdessä nukeilla ja omatekoisilla leikeillä, esimerkiksi kävyillä.

– Naapurissa asuva Törmäsen Kerttu ompeli meille kaikki vaatteet ristiäisvaatteista alkaen, tietenkin aina samanlaiset. Käytimme samanlaisia vaatteita aina rippikuvaan asti, sitten maku muuttui. Äiti ja isä selvisivät hienosti. Kun vielä ajattelee, että vuosi meidän syntymästämme syntyivät vielä kaksosveljet. Toinen pojista valitettavasti menehtyi myöhemmin.

16-vuotiaina maailmalle

Pirkolla, Anna-Kreetalla ja Anjalla oli lyhyt matka kansakouluun, vain polku kuunnellen linnun laulua. Anna-Kreetta muisteli, kuinka aina oli hoppu kotiin katsomaan, oliko äiti keittänyt kahvia. Lapsuus yhdeksänlapsisessa perheessä oli onnellinen.

Koulun loputtua (heinätöiden jälkeen) tyttöjen oli aika löytää oma paikkansa tässä maailmassa. Pirkko pääsi apulaiseksi Lohijärven Koiviston kaupalle, Anna-Kreetta lähti Ylitornion kautta Rovaniemelle lapsenhoitajaksi ja sinne asettui myös Anja tehden töitä lastenhoidon parissa. Kotona käytiin viikonloppuisin aina autojen kulkiessa.

Miesten töiden perässähän sitä varsinkin siihen aikaan asetuttiin. Pirkko kohtasi elämänsä rakkauden, Mauri Palokankaan, ja heidät vihittiin Rovaniemen kirkossa vuonna 1968. Pirkko ja Mauri asettuivat lopulta Kemin kautta Törmäsjärven kauniisiin maisemiin.

Anna-Kreetta tapasi tulevan aviomiehensä Veikko Kostianderin. He sanoivat tahdon Ylitornion pappilassa vuonna 1966 Anna-Kreetan ollessa 17-vuotias. Anna-Kreetta ja Veikko jäivät heti vihkimisen jälkeen asumaan Mellakoskelle isän kotipaikkaan, missä oli karjaa.

Anja puolestaan kohtasi Veikon veljen, Oiva Kostianderin, jonka kanssa sydämet löivät samaan tahtiin. Heidät vihittiin Ylitornion kirkossa vuonna 1968. Anja ja Oiva muuttivat Kolariin, ja mutkien kautta hekin asettuivat Törmäsjärvelle kahdeksan vuotta sitten.

Jälkikasvu elämän ilona

Pirkko, Anna-Kreetta ja Anja iloitsevat laajasta jälkikasvusta. Lapset ja lastenlapset tuovat iloa elämään. Anna-Kreetta saa vieraita Etelä-Ruotsista ja Anja jopa Englannista asti. Heille on siunaantunut myös lastenlastenlapsia, jotka käyvät mummoa ja pappaa katsomassa aina tilaisuuden tullen. Aikaa jää nyt enemmän eläkkeellä ollessa. Pirkko ja Anna-Kreetta jäivät eläkkeelle Ylitornion kunnan palveluksesta, Anja puolestaan Torniossa perhepäivätyöstä.

Nuorekkaat Heikan kolmoset ovat vireitä harrastuksissaan. Pirkon rakas harrastus on kalastus, johon on oiva mahdollisuus kotikylässä kesäisin ja talvisin. Anna-Kreetta on tehnyt ahkerasti vapaaehtoistyötä ikäihmisten parissa hoitaen ja huolehtien. Anjalla aika kuluu käsitöiden ja lukemisen parissa. Anjan tytär asuu Englannissa, ja siellä he ovat matkustelleet monesti.

Kevät toi tullessaan mielekästä puuhaa. Pirkolla ovat kurkun ja tomaatin taimet kasvamassa, ja aika kuluu hyvin myös pihahommissa. Anna-Kreetalla alkavat pihahommat ja ikäihmisten suursiivoukset. Heillä on ikää yli 90 vuotta. Anja puolestaan suunnittelee Englantiin matkustamista lapsensa luo.

Lämmin syntymäpäiväjuhla

Viime lauantaina Pirkko, Anna-Kreetta ja Anja olivat pukeutuneet samanlaisiin kauniisiin oransseihin asuihin. He viettivät Aavasaksan Kisan majalla ikimuistoista yhteistä 70-vuotisjuhlaa läheisten ja ystäviensä kanssa.

– Todella ihanaa viettää ensimmäinen yhteinen syntymäpäiväjuhla ja tavata kaukaakin tulleita sukulaisia. Puhelimet ovat soineet kiitettävästi onnittelujen muodossa. Ohjelmaa on tiedossa ainakin karaoken ja ehkäpä tanssiaisten muodossa illan päälle, syntymäpäiväsankarit kertoivat onnellisina.

Ruoka- ja kahvipöydässä odottavat mitä herkullisimmat antimet. Päivästä oli tullut lämmin ja ikimuistoinen, ja Heikan kolmoset voivat muistella sitä vielä pitkään. Heidän sydäntään lämmitti serkusten lähettämä onnittelukortti, josta pieni ote:

”Kuinka ihmeessä osasimme leikkiä kävyillä, tikuilla ja sileillä kivillä tietämättä mitään virikkeitä antavasta leikkiympäristöistä, terapiasta ja paneelikeskusteluista aiheena ’Lapsi ja kulttuuri’. Me, jotka paikatuin polvin ja puupohjaisissa kengissämme seisoimme silakka- ja perunajonossa sotavuosina. Me, jotka istuimme rapistuneissa luokkahuoneissa ja luimme läksymme omista kirjoistamme tai perityistä onnellisen tietämättömänä koulukypsyystesteistä. Kukista ja mehiläisistä tai opiskelulisistä. Se on suorastaan uskomatonta.”

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy