• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Kahvin suurkuluttaja Laura Kantomaa viihtyy uuden kotinsa keittiön pöydän ääressä.

KAULIRANTA – Ylitornion kunnan uuden vapaa-aikajohtajan Laura Kantomaan juuret ovat syvällä Kantomaanpään mullassa, kuten tarkkasilmäinen voi jo nimenkin perusteella arvailla. Laura oli tosin vasta kuudentoista, kun maailma vei hänet vuosiksi mukanaan.

– Kävin yläasteen Meltosjärvellä ja jatkoin siitä lukioon Rovaniemelle. Muutin yksin. Lukion jälkeen pyrin ja pääsin Oulun yliopistoon opiskelemaan suurta intohimoani, historiaa. Loistava historianopettaja Kirsti Mätäsaho viritteli kiinnostukseni siihen Meltosjärvellä.

Intohimo historiaan

Laurasta ei tullut historianopettajaa, eikä ollut tarkoituskaan, vaan hän suuntautui opinnoissaan hallinnon puolelle.

– Historia on hyvä, yleissivistävä pohjatutkinto, joka antaa valmiuksia ymmärtää, käsitellä ja jalostaa asioita. Historiassa opiskellaan paljon sivuaineita, ja minulla oli pitkänä sivuaineena hallintotiede. Lisäksi opiskelin muun muassa taloustieteitä, viestintää ja vähän museologiaakin.

Museologian harjoittelun Laura teki Tornionlaakson maakuntamuseolle, ja lisäksi kouluaikoina hän oli monena kesänä töissä Aavasaksan Keisarinmajalla – ihannepaikka historian ystävälle.

– Kotiseutuhistoria, oma sukuhistoria ja kylähistoria ovat aina kiinnostaneet minua tosi paljon ja ne ovat olleet minulle se intohimo, mistä historiakiinnostus pulppusi. Historia oli meillä aina läsnä, kun sukuhistoria kiinnittyi niin vahvasti kylähistoriaan. Silloin eli vielä paljon vanhemman polven ihmisiä, joilta sai ammentaa tietoa.

Oma nimi osa indentiteettiä

Historian laitoksella Laura tutustui ensimmäisenä pienryhmäohjaajaansa Ville Impiöön, josta tuli myöhemmin hänen aviopuolisonsa.

– Olemme kulkeneet opinnoissa aika lailla samoja polkuja, Ville vain vuotta edellä. Emme me heti menneet kimppaan, vaan se vei useamman vuoden.

Avioliitto on toki ratkaisu, johon ei syöksytä päätäpahkaa, varsinkaan kun kummallakin on vahva identiteetti.

– En ottanut Villen sukunimeä, koska oma identiteettini on niin vahvasti sidoksissa Kantomaanpäähän ja omaan nimeeni. Olisihan se ihan kauheaa, jos joku luulisi minua ranualaiseksi! Laura vitsailee.

Impiön kylässä syntynyt Ville lienee samoilla linjoilla, sillä ei hänkään ole havitellut nimenvaihtoa, ei edes perheen muutettua Ylitorniolle…

Lappi haltuun

Kun Ville oli valmistunut ja Laura valmistumisen kynnyksellä, he muuttivat Rovaniemelle, kun Laura sai työpaikan Lapin yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerinä. Elettiin vuoden 2014 alkua.

– Vuonna 2018 muutettiin tänne, taas minun työni perässä. Ville on ollut opettajana sekä Nuotiorannan koulussa että Pellossa, ja kesällä 2014 hän piti kesäkahvilaa Niurossa. Sen jälkeen hän on ollut jo useamman vuoden opettajana Kemissä. Meillä on meneillään tällainen oma Lappi haltuun -hanke.

Oulukin oli mukava paikka, mutta Lauralla ja Villellä oli alusta alkaen varsin selkeä ajatus siitä, että heidän kotinsa on Lapissa.

Hannes on syntynyt 2014 ja hän on nyt noin neljän ja puolen vuoden ikäinen. Kuopus Siiri on vasta seitsemän ja puoli kuukautta vanha ja keskimmäinen, Valpuri, tasan vuoden Siiriä vanhempi. Minun perheeni asuu täällä, joten se on ollut aivan mieletön apu meille!

Apua ja tukea perheeltä

Laura toteaa, että perheen sosiaalinen verkosto oli hyvä Rovaniemelläkin, ja tarvittaessa oli helppo saada esimerkiksi lastenhoitoapua. Silti muutto Ylitorniolle on ylittänyt kaikki odotukset.

– Vanhempani asuvat täällä, samoin melkein kaikki sisarukseni. Erityisesti sisareni Henna Siposen perhe on ollut ihan valtavan suurena apuna. En olisi voinut edes kuvitella, miten paljon helpottaa, kun on muitakin aikuisia ihmisiä tukena. Myös Hennan ja Jukan vanhimmat lapset ovat tosi avuliaita ja nuorimmat ovat mieluisia leikkikavereita Hannekselle.

Lauran vanhemmat asuvat edelleen Kantomaanpäässä, ja kutsuvat vireästi jälkikasvuaan esimerkiksi syömään.

– Äiti on ollut aina semmoinen ruualla rakastaja ja se kyllä kelpaa meille! Lapsiperheessä osaa kyllä arvostaa sitä, että siellä on koko porukalle ruuat valmiina ja niitä saa vielä kotipakettiinkin mukaan.

Suuri suku on osoittautunut muutenkin arvokkaaksi eduksi. Lapsilla on paljon ja monen ikäisiä serkkuja, joiden kanssa temmeltää.

– Lapset viihtyvät niin paljon paremmin, kun on leikkikavereita. Se on asia, jota en osannut edes oikein ajatella etukäteen.

Kaulirantaan sattumalta

Kaulirantaan muutto oli sattumien summa, sillä Lauralla ei ollut entuudestaan kylään juurikaan kosketuspintaa. Henna-sisko on ollut pitkään luokanopettajana Kaulirannan koulussa ja isän eno asui aikoinaan Kaulirannassa, siinä kaikki.

– Rupesimme vain viime kesänä miettimään, että jossakinhan sitä pitää asua Ylitorniollakin. Tämä talo tuli sopivasti vastaan, ja Kauliranta on kylänä viehättävä. Käsittääkseni tämä on myös aika vireä kylä, Laura arvioi.

Uuteen kotiin on tehty mittava remontti, joka jatkuu edelleen. Avuntarjoajia on riittänyt vallan kiitettävästi.

– Ihmiset ovat vain astuneet rohkeasti sisään. Yksikin naapuri tuli ostamaan meiltä vanhoja saunanlauteita ja jäi vaivihkaa ”harrastelemaan” tätä meidän remonttia… Me ei itse olla mitään varsinaisia supernikkareita, ja niin hän vain ilmestyi tänne työvaatteet päällä viikonloppuisin kun Ville tuli kotiin.

Toinen naapuri on käynyt pukkaamassa lumet pois melkein ennen kuin Laura on ehtinyt huomata, että lunta on tullut.

Osaksi yhteisöä

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Niinpä Laura ja Ville ovat lähteneet mukaan kyläyhdistyksen toimintaan, Laura on liittynyt Kaulirannan Marttoihin ja Ville Kotiseutu- ja museoyhdistykseen.

– Olemme olleet aina järjestötoimijoita ja se on ollut meille luonteva tapa toimia. Marttoihin liittyminen on ollut hyvä tapa tutustua kyläläisiin ja olen tavannut siellä aivan ihania ihmisiä. Nyt kun harrastusten pitää olla sellaisia, että voi ottaa lapsen mukaan, marttailloissa on ollut lapsille aivan mielettömän hyvä vastaanotto.

Jos tiellä sattuu kävelemään joku kun Laura tai Ville on lasten kanssa pihalla, on melkein pakko heittäytyä juttusille. Vähitellen kulkijat tulevat tutuiksi.

– Meillä ei ole aikomustakaan elää umpiossa. Kantomaanpäässä lapsuuskotini oli kyläyhteisön keskus ja siellä ovet olivat levällään vieraille. Koskaan ei tiennyt kotiin tullessaan, kuka siellä on kahvia keittämässä. Tänne vieraat eivät tule enää ihan niin rohkeasti sisään, varsinkaan nyt kun isoin remonttivaihe on ohi.

Ihan paras asuinpaikka

Laura Kantomaa heittäytyy suorastaan kaunopuheiseksi kehuessaan kotikuntansa Ylitornion palveluja. Muualla asuminen aukaisee silmät monelle pienelle, mutta oikeassa kohdassa hyvinkin suurelle asialle.

– Perjantain lapsiparkki on ihan mieletön lisä kunnallisiin palveluihin! Lapset voi jättää pariksi tunniksi turvalliseen hoitopaikkaan ja käydä itse vaikka jumpassa tai hoitamassa asioita.

Liikuntaan ja vapaa-aikaan liittyvät palvelut ovat ihan oma lukunsa – myös siksi, että ne ovat osa Lauran työtä. Esimerkiksi Aavasaksan tarjoamat huvit ovat lapsiperheitten mieleen.

– Torniosta käy Aavasaksalla yllättävän paljon väkeä, samoin Rovaniemeltä. Se on pienten lasten perheille tosi hyvä paikka: on sopivan kokoinen harjoittelumäki, pulkalla voi laskea mukavavasti ja mattohissi vie pulkkamäkeenkin. Siellä voi syödä omia eväitä ja lippujen sekä vuokravälineiden hinnat ovat edulliset.

Lauran mielestä Aavasaksalla on vielä myös kehittämisen paikkoja, jotta retkeily sujuisi vielä mutkattomammin.

– On paljon mahdollisuuksia nauttia muutenkin Aavasaksan luonnosta, esimerkiksi kävelyreittejä, lumikenkäilyä ja talvipyöräilyä. Kyllä Aavasaksa viehättää ihmisiä kovasti kesälläkin.

Palveluja lapsiperheille

Myös terveyspalvelut saavat Lauralta kiitosta. Lapset ovat olleet aina varsin terveitä, mutta viime aikoina on jouduttu turvautumaan melko usein terveyskeskuksen apuun milloin minkäkinlaisessa ongelmassa.

– Kaverimme ovat ihan hämmentyneitä siitä, että täällä pääsee lapsen kanssa lääkäriin heti kun soittaa, ja vieläpä samalle lääkärille! Kaupungin pikapoli ei todellakaan ole kovin ”pika” edes lapsille.

Kirjastokin on loistoluokkaa, ja Laura ja Ville asioivat siellä katraineen ahkerasti. Kirjastoauto on ollut lapsille aivan erityinen elämys.

– Omassa kuplassani on paljon samassa tilanteessa olevia nuoria perheitä, joille on tosi mukava kertoa Ylitornion palveluista. Niihin voisi panostaa ehkä vielä pikkuisen enemmänkin.

Lapsiperheille on tietysti ihan olennainen juttu, että harrastukset ovat edullisia. Ylitorniolla kunta järjestää lisäksi lapsille koko kesäksi lapsille päiväleirin, kun vanhemmat ovat vielä töissä.

– Se on kunnalta hieno, mutta huokea kädenojennus, jota ei ole tarjolla kaupungeissa. Se olisi meillekin kipukohta, jos asuisimme vielä siellä.

Arki on parasta

Laura on nauttinut kovasti uudesta työstään, jossa hän saa olla tekemisissä mukavien asioitten kanssa. Kunnan palvelut ovat hyvällä tolalla ja kuntatalouskin on kunnossa. Solekko tehä!

– Tärkein pointti työssäni on se, miten ihmiset saa liikkeelle omasta arjestaan tavalla tai toisella. Yritän kuulostella, mitä ihmiset toivovat.

Esimerkiksi kesätoiminnan suunnittelu on ollut Lauran mieleen.

– Kävin kyselemässä ykkös- ja kakkosluokkalaisilta, millaisia asioita he haluaisivat tehdä kesän aikana päiväkerhossa. He toivoivat leipomista, kokkaamista, luonnossa liikkumista – ihan tavallisia, arkisia asioita.

Tornionjokilaaksolaiset ovat Lauran mielestä rempseää ja vastaanottavaista väkeä. Vahvajuuriset ihmiset pitävät kiinni omasta murteestaan, ja sen murteen Laura haluaa opettaa lapsilleenkin.

– Kotiseudun hienous kirkastuu, kun käy muualla. Kunta voisi markkinoida omia palvelujaan paljon rohkeamminkin. Aihetta olisi.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy