• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Sonja Hoffmanille koirat ovat kaikki kaikessa.

KANTOMAANPÄÄ – ”Neiti Lindholm, suomenkielen sijamuotoja ei opi metsässä!”

Neiti Lindholmia eivät olisi voineet toisen kotimaisen sijamuodot vähempää kiinnostaa. Metsät ja luonnossa samoilu vetivät tyttöä puoleensa. Hän pärjäsi omalla äidinkielellään, ruotsilla vallan mainiosti kotikunnassaan Sipoossa.

– Tarvitsin suomea vain koulussa, enkä viihtynyt sisällä pänttäämässä kielioppia. Silti olisi kamalaa, jos osaisi vain yhtä kieltä.

Lapin lumo

Sittemmin suomenkin sijamuodot ovat löytyneet Sonjan puheesta. Hänen rakkautensa ja ihailunsa luontoa kohtaan ovat vain syventyneet vuosikymmenten saatossa. Luonto oli se, joka toi hänet lopulta Kantomaanpäähän.

– Asuimme Sipoossa mieheni kotitalon yläkerrassa. Lentokoneet jarruttivat talon yläpuolella niin, ettei pihalla aina edes kuullut vierustoverin puhetta, hän puistelee päätään.

Helsingin läheisyydessä maa on kallista. Tarve laajentaa asutuskeskuksia on kova.

– Minua alkoi kyllästyttää, kun missään ei ollut enää rauhaa. Metsät talomme ympäriltä kutistuivat. Koirien kanssa ulkoilu kävi hankalaksi.

Sonja vieraili Lapissa ensimmäistä kertaa elämässään kevättalvella 2016 lukuun ottamatta kenties jotain lapsuudenaikaista visiittiä. Silloin hän tuli kahden koiransa kanssa Saajománnun tilalle paimennusleirille.

– Sain mukaani poronsarven, jonka laitoin roikkumaan autooni. Kotimatkalla koin ”jotain suurempaa”, hän huokaa.

Toisen kerran hän tuli pohjoiseen saman vuoden kesällä. Silloin mukana oli tytär ja neljä koiraa.

– Meitä varoitettiin, että ootte hulluja, kun meette kesällä Lappiin – hyttysten vuoksi.

Varoitus oli turha. Kesäkuun alussa ei ollut hyttysiä, vaan kymmenen senttiä lunta.

Se matka oli ratkaiseva.

– Juoksimme Kovalaisen (Anne-Mari) mökkien niityllä yöllä kello 23. Se valo! Olimme aivan sekaisin! Sonja kertaa yhtä ainutlaatuisimmista Lapin muistoistaan.

Palattuaan kotiin Sipooseen hän kertoi miehelleen, että hänen on lähdettävä pohjoiseen miehen vastusteluista huolimatta.

– Mun on mentävä, mun täytyy tehdä tää juttu. Niin paljon kuin sua rakastankin, Sonja muistelee kohtaamistaan miehensä kanssa toisen matkansa jälkeen.

Erik (Eki) Blomqvist kuitenkin suostui lähtemään kumppaniksi Sonjan kolmannelle matkalle saman vuoden lopulla. He pysähtyivät Ylitorniolla katsomaan auringonlaskua.

– Aurinko värjäs vuoret. Wau, kun se oli upeeta. Kukkolankoskella sumu laskeutui joelle. Olin jälleen kerran sekaisin.

Asiat etenivät nopeasti. Seuraavana kesänä Sonja saapui muuttokuorman ja kahdeksan koiransa kanssa Kantomaanpäähän. Eki jäi osin asumaan Sipooseen, mutta alkoi viettää aikaa myös Kantomaanpäässä.

Lapin toiset kasvot

– Täällä ei ole mikään onnistunut. Vain Lapin luonto on sellainen kuin odotin, Sonja vakavoituu.

Reilut vuodenajat, jolloin syksy on syksy ja talvi on vielä talvi, ovat etelän loskatalvien jälkeen suuri ilonaihe. Luontokin tosin näytti heti ensimmäisenä kesänä varjoisan puolensa.

– Ne mäkärät! Mun nilkat ja sääret oli kuin tulessa, hirveä kutina! Luulin jo, että jalkojen amputaatio olisi ainoa vaihtoehto! hän huudahtaa.

Sonja tiesi etelästä lähtiessään, että Lapin työtilanne voi olla huono. Ruotsinkielisenä hän kuitenkin arveli saavansa töitä viimeistään Ruotsin puolelta.

– En ole saanut mitään onnistumaan. Tyrkytin itseäni joka paikkaan, eikä mitään töitä löytynyt.

Nyttemmin hän on saanut osa-aikatyötä siivoojana, mihin hän on suuresti tyytyväinen.

Hän kokee kulttuuriset erot etelän ja Lapin välillä merkittäviksi. Toimintatavat ja ihmisten tapa olla poikkeavat suuresti.

– Luonto ei ole pettänyt, mutta ihmisten lupaukset kyllä. Mikään ei toimi, niin kuin olen tottunut, että asioita hoidetaan. Osa ihmisistä on auttavaisia, mutta suuri osa ei välitä yhtään. Tämä on kuin Outolandia minulle, Sonja tiuskaisee pettymyksestään täkäläisten tapaan lupailla asioita hepposin perustein.

Omat lähinaapurit ovat ottaneet keltanokkatulokkaan lämpimästi vastaan.

– He ovat auttavaisia ja suhtautuvat positiivisesti siihen, että tässäkin talossa on jälleen elämää, Sonja kertoo.

Köyhyyden monet kasvot

Sonjalla on toiminimi, jonka alla hän Sipoossa ollessaan hieroi sekä ihmisiä että koiria. Hierojan toimen lisäksi hän on kouluttautunut Shindo-rentoutusohjaajaksi.

Muuton jälkeen taloudellisen tilanteen aiheuttama pitkäkestoinen stressireaktio on kuitenkin lamaannuttanut Sonjan niin, ettei voimia ole riittänyt oman yrityksen markkinointiin ja uuden asiakaskunnan hankkimiseen.

Hierojan työn lisäksi hän kasvattaa pienimuotoisesti suomenlapinkoiria.

Yritystoiminnan vuoksi hän on pudonnut kaikkien tukiverkkojen läpi miltei tyhjän päälle.

– Kun olin viime syksynä kolme kuukautta ilman rahaa, alkoi huumori loppua. Ei ollut rahaa tankata edes autoa, että olisin lähtenyt etelään.

Vuonna 2017 Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan 654 000 pienituloista eli 12,1 prosenttia väestöstä, köyhyys- ja syrjäytymisriskin alla puolestaan 15,7 prosenttia. Lukuja vääristävät hieman alaspäin terveydenhuollon asiakasmaksut ja niiden enimmäismäärien korotukset, sillä niitä ei ole huomioitu laskelmissa. Suomalainen köyhyys on pääosin suhteellista, jolloin se on huono-osaisuutta verrattuna muun väestön elintasoon. Sonja on tällä hetkellä yksi heistä.

Hän avaa jääkaappinsa. Valon lisäksi siellä ei ole kovin paljon muuta. Vieraatkin saavat mieluusti tuoda kahvipullat mukanaan.

– Kitkuttelu vie voimia. Kaupassa pitää laskea euron tarkkuudella, mitä voin ottaa mukaan, mikä pitää jättää kassalinjalle, hän huokaa.

Moni sanoisi, että koiristahan voi luopua. Tai autosta. Tai talosta, joka sekin on velaksi ostettu.

– Koirat merkitsevät todella paljon. Niiden takia tulin Lappiin. Kaikki menee koirien ehdoilla, hän pohtii.

Ilman koiria Sonja ei kertomansa mukaan menisi edes ulos, koska ”kävely ilman koiria on turhaa”.

Hänellä ei ole varaa mennä lääkäriin hoidattamaan perussairauksiaan, ei mahdollisuutta hankkia uutta henkilötodistusta. Kallis polttoaine hidastaa tai estää kodin ulkopuolisiin harrastuksiin lähtemisen.

Facebookista hän on löytänyt ryhmän, jonka jäsenet auttavat taloudellisesti toisiaan sikäli, kun omalta ahdingoltaan siihen pystyvät. Ryhmässä ihmiset antavat omista vähäisistä varoistaan osan sillä hetkellä rahaa kipeämmin tarvitsevalle kanssakulkijalleen.

Köyhyyttä mitataan ennen kaikkea ja täydestä syystä taloudellisin kriteerein. Sonjan tarinassa taloudellinen köyhyys saa vastavalokseen elämän sisäisen rikkauden.

– Kun avaan ulko-oven saan tuntea lumimyrskyn hajun ja nähdä sellaiset auringonnousun sävyt, joita ei missään muualla voi kokea. Kun katson luontoon, unohdan, ettei minulla ole rahaa, hän hymyilee.

Kun viime syksyn erotukset olivat ohitse, porot päästettiin Sonjan talon lähellä olevasta erotusaidasta metsään.

– Noin 300 poroa juoksi ilta-auringossa pihamme ylitse. Olimme Ekin kanssa niin haltioituneita, ettemme tajunneet hakea edes kameroita, valokuvausta harrastava Sonja huokaa.

Pienet ilot tekevät hänen elämänsä merkitykselliseksi.

– Mikä on sen ihanampaa, kun aamulla herätessä koira tuhisee siinä, ja sen silmät tuijottaa sinua, hän kysyy.

Kirjastoauton palveluita hän kiittää. Se pysähtyy kotinurkilla, joten lukemista voi hakea ulkoilulenkin yhteydessä kävellen.

Töitä ja uudenlaista vapautta

Yläasteella samalle luokalle neiti Lindholmin kanssa tuli myös Erik Blomqvist.

– Tiesin jo silloin, että Eki on mun mies. Eki itse ei sitä vaan silloin tajunnut, Sonja kertoo nauraen.

Meni 40 vuotta, ja Eki tuli samaan johtopäätökseen: Sonja on hänen elämänsä nainen.

Peruskoulun jälkeen Sonja lähti Sipoosta Helsiinkiin ”tsuppariksi” erääseen konttoriin. Konttorivuosien ja eri työpaikkojen jälkeen hän sai edellisen miehensä kanssa kaksi lasta.

Pisimmän työuransa, 17 vuotta, hän teki painopinnan valmistajana ja graafisena taittajana. Uran loppupuolella hän alkoi miettiä, mitä elämältään haluaa ja mitä ei.

– Elämässä täytyy olla muutakin kuin tietokoneen pääte. Oli aina helvetinmoinen kiire, muttei koskaan niin kiire, etteikö hommia olisi ehtinyt tekemään hosuen kolmekin kertaa, hän veistelee.

Hän päätti tehdä radikaalin muutoksen ja haki lasten kerhotoiminnan ohjaajaksi.

– Työhaastattelussa kysyttiin, onko minulla kokemusta lapsista. Vastasin, että tiedän, miltä ne näyttää. Sain paikan, Sonja kertoo itseironiseen sävyyn.

Kerhonohjaajan pestin jälkeen hän ajoi viisi vuotta koulutaksia ja otti vastaan hieronta-asiakkaita.

– Ne olivat huippukivat vuodet. Sain itse päättää, mitä teen. Tuolloin opin vapauteen.

Koirat keskiössä

Koirat ovat olleet osa Sonjaa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Tällä hetkellä intohimon kohde on pienimuotoinen suomenlapinkoirien kasvatus. Jalostuksella hän tavoittelee mahdollisimman terverakenteista, työorientoitunutta ja vietikästä koiraa. Jalostustyö on jatkuvaa itseopiskelua ja parhaiden geeniyhdistelmien metsästystä. Yhden tulevan jalostusnarttunsa hän hankki Saksasta, koska sillä on otollinen geenikanta.

– Olen koukussa koirien geenipohjan tutkimiseen. Minulle on kasvatustyössä hyvin tärkeää koiran geneettinen monimuotoisuus.

Hänelle koirat ovat perheenjäseniä. Olohuoneen sohvatilaakin on hommattu koirien mukavuus silmällä pitäen.

Poronhoitoalueella poronhoito ja toisaalta maa- ja metsätalous sekä alueen vakituiset ja loma-asujat ovat toisinaan pienessä kitkassa keskenään. Lapin ammattikorkeakoululla on käynnissä monivuotinen hanke, jolla niin sanottujen peltoporojen aiheuttamaan haittaan haetaan helpotusta tehostamalla työkoirien käyttöä porojen häätämisessä pois ei-toivotuilta alueilta. Sonja on siinä mukana ja on valmis osallistumaan siihen tulevaisuudessa oman kasvatustyönsä kautta.

Lappi on näyttänyt Sonja Hoffmanille monet kasvonsa. Periksi hän ei aio antaa. Hän on kertomansa mukaan aina osannut järjestää elämänsä jotenkin. Aina on ollut ”plan B”, se toinenkin vaihtoehto. Nyt ei ole.

– En lähde täältä mihinkään, ennen kun on oikeasti pakko. Niin kauan, kun pystyn jotenkin täällä räpiköimään, pysyn.

Ehkäpä toista vaihtoehtoa ei tarvitsekaan olla.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy