• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Minna Siilasvuo

Viena ja Ossi Huhtanen nauttivat eläkepäivistään moninaisten harrastusten parissa.

NUOTIORANTA – Yli 50 vuotta avioliitossa, pian 49 vuotta samassa talossa. Viena ja Ossi Huhtasen voisi äkkiseltään kuvitella eläneen hyvinkin pienessä kiekerössä, mutta eihän se koskaan niin yksinkertaisesti mene. Jokaisen ihmisen elämään mahtuu yllättäviä polkuja ja poikkeamia.

Viena syntyi Kittilän Lompolon kylässä pientilalla perheeseen, johon siunaantui viisi tytärtä ja yksi poika. Tammikuussa tuli kuluneeksi 52 vuotta siitä, kun hän muutti työn perässä Ylitorniolle.

– Kai minua voi jo laskea ylitorniolaiseksi, kun olen ollut täällä niin pitkän aikaa, hän arvelee.

Viena tuli Ylitorniolle tarkkailukarjakoksi, ja siitä alkoi varsinainen kiertolaiselämä.

Kiertolaisena lypsykarjatiloilla

Vielä 1970-luvulla tarkkailukarjakko oli arvostettu ammattilainen, joka kiersi maaseudulla talosta taloon mitaten maidon määrää ja rasvaprosentteja. Maidon rasva – tuleva voi – oli arvossaan ja rasvaprosenttia pyrittiin lisäämään jalostuksella ja ruokinnalla.

Tarkkailukarjakko vieraili jokaisella lypsykarjatilalla kerran kuukaudessa – ja silloin niitä tiloja vielä riitti. Maidontarkkailun lisäksi tarkkailukarjakon tehtäviin kuului antaa neuvoja karjan ruokinnan suhteen.

– Vietin kiertolaisen elämää ja yövyin joka yö eri talossa. Navettapolulta minä tuon Ossinkin löysin, Viena tunnustaa.

Myös Ossin kotona Pessalompolossa oli lypsykarjaa, joka alun perin johdatti nuoret yhteen. Maito on näytellyt suurta osaa Vienan ja Ossin elämässä senkin jälkeen, kun he perustivat perheen. Kahvinjuonti sen sijaan loppui Vienan osalta kokonaan.

– Kun join kiertolaiselämässä kahvia vähintään 20 kuppia päivässä, tuli lopulta raja vastaan. Teetä saatan juoda joskus.

Isojen laivojen tekoa etelässä

Ennen Vienan ilmestymistä kuvioihin Ossi kävi puolen vuoden mittaisen reissun etelässä, isojen laivojen teossa. Hän työskenteli talven 1966–67 hitsarina Valmetin telakalla ja asui Suomenlinnassa.

– Silloin tehtiin iso erä asuntolaivoja Neuvostoliittoon. Niihin ei laitettu potkuria ollenkaan, vaan niissä oli aika iso voimalaitos. Kun Neuvostoliitossa rakennettiin voimalaitoksia isojen jokien alajuoksulle, sellainen laiva hinattiin sinne. Siinä oli oma sähkö ja asunnot rakentajille. Yhteen laivaan mahtui asumaan 300 ihmistä.

Valmetin telakkaa ei ole ollut enää kymmeniin vuosiin, mutta Ossi ei todellakaan jäänyt odottamaan sen loppumista.

– Ei se kiinnostanu, mie lähin pois.

Koti parhaalle paikalle

Oli onnekasta, ettei Ossi viihtynyt Helsingissä. Muuten kohtaaminen navettapolulla olisi jäänyt tapahtumatta ja elämästä olisi tullut aivan toisen näköinen.

– Marraskuussa meillä tuli täyteen 50 vuotta avioliitossa.

Alkuun nuoripari asui vuokralla, mutta elokuussa 1970 he pääsivät muuttamaan uuteen, ihka omaan taloon aivan Nuotiorannan koulun naapuriin. Vuosien varrella pikku talo on kasvanut kokoa perheen mukana.

– Emme me ole olleet joka päivä muuttamassa, Viena toteaa.

Talon paikka on mitä mainioin, sillä se sijaitsee aivan Nuotiorannan koulun vieressä, ja Ossin työpaikalle Ylitornion meijeriin ei ole ollut juuri sen pitempi matka.

– Lapset sai lähettää turvallisesti kouluun kun heidän tarvitsi kävellä vain pellon poikki. Tielle ei tarvinnut mennä ollenkaan, Viena iloitsee.

Leipää maidosta

Ossi teki meijerillä juustoa niin kauan kuin Valio toimi Ylitorniolla. Vienakin työskenteli 11 vuotta Valion tiloissa, mutta ei Valion, vaan maatalouskeskuksen alaisen karjantarkkailuyhdistyksen palveluksessa tekemässä maidon rasvakokeita.

– Saa sanoa, että olin koko 11 vuotta yötöissä. Laboratorio oli yhteinen, ja minä pääsin aloittamaan vasta kolmelta kun valiolaiset lopettivat. Tein töitä niin kauan kuin maitonäytteitä riitti, ja monesti tulin kotiin vasta aamupuolella yötä.

Kun Ossi tuli töistä, Vienan oli aika lähteä. Monet kerrat he tulivat vastakkain pellolla ja tervehtivät siinä pikaisesti toisiaan. Tärkeät asiat kirjoitettiin kotona paperille.

– Maito on ollut meidän elämässämme pääasiassa se leivänantaja, Viena toteaa.

Kun Valio siirsi maidon rasvakokeet ja juustonteon Haapavedelle, Viena lähti taas kiertämään kyliä. Ossi puolestaan päätti vaihtaa alaa.

– Minulla on ollut tietokone jo yli 20 vuoden ajan, kun tarvitsin sitä opiskelun takia. Minusta tuli koneteknikko, mutta en sitten kuitenkaan saanut alan töitä kun elettiin lama-aikaa ja sairasteluakin oli ollut selän ja polven kanssa.

Matkoja maailmalle

Viena ja Ossi ovat molemmat syntyneet tiettömien taipaleiden takana, mutta myöhemmin se puute on korjattu moneen kertaan. Matkusteluinto suorastaan räjähti käsiin, kun Ossi voitti vuonna 2000 Onnenpyörästä yli 16 000 markan edestä palkintoja.

– Pulhauttivat minut pois kun voitin kolmesti, hän toteaa.

Huhtaset menivät Onnenpyörän kuvauksia varten yöjunalla Pasilaan, missä kuvattiin kaikki kolme jaksoa, viettivät päivän Ateneumin aarteita ja Helsingin nähtävyyksiä katsellen ja palasivat yöjunalla kotiin.

– Silloin tehtiin ensimmäinen ulkomaanreissu Kreetalle. Ossi voitti matkan ja minun matkani ostettiin. Sen jälkeen olemme käyneet muun muassa Neuvostoliitossa, Tanskassa, Azoreilla, Turkissa ja syksyllä 50-vuotishäämatkalla Espanjassa, Viena luettelee.

Vienan mielestä yksi onnistuneimmista matkoista on ollut vuonna 2017 tehty viikon mittainen Kiinan matka.

– Se oli tosi mielenkiintoinen reissu. Olin ajatellut sitä 30 vuoden ajan ja lopulta pääsin. Se oli ryhmämatka, jossa kaikki oli valmista. Ryhmä oli sopivan pieni, niin että opas pystyi palvelemaan meitä erinomaisesti.

Liikuntaa ja mökkeilyä

Matkailu ei ole suinkaan Vienan ja Ossin ainoa harrastus, vaan he ehtivät olla monessa mukana. Kahdesti viikossa käydään uimahallissa, ja yleensä Viena porhaltaa hallille jalkapatikassa. Paluumatkalla kelpaa jo kyytikin.

Myös kylästely ystävien luona on mieluisaa, sillä siihen ei ollut työelämässä juuri mahdollisuutta.

Ihan oma lukunsa on mökkeily ja siihen liittyvät ulkoilmaharrastukset.

– Meillä on mökki Ossin kotipaikassa ja siellä meillä on pieni perunamaa. Ennen oli kasvimaakin, mutta selkä asettaa vähän rajoituksia. Sipulit ja porkkanat kuuluvat kuitenkin valikoimaan, sillä pitäähän mökillä olla jotain tekemistä, Viena vakuuttaa.

Viljelytouhujen lisäksi Viena ja Ossi keräävät ahkerasti marjoja, mutta sieniä Ossi ei syö. Eihän toki sovi viedä ruokaa porojen suusta!

– Harmi, sillä sienissä olisi paljon hivenaineita. Ja kyllä Ossi on syönyt monet kerrat sieniä, hän ei vain tiedä sitä…

Nyt odotellaan hyviä pilkki-ilmoja, sillä erityisesti Viena on innostunut kalastuksesta niin pilkillä, ongella kuin verkoillakin. Pilkkikauden myötä käynnistyy mökkikausi. Kevään mittaan käydään myös pilkkikilpailuissa. Viena osallistuu ja Ossi vääntää reikiä.

– Saatan mie omissa oloissani pilkkiäkin, mutta kilpaileminen on ammattimiesten hommaa, Ossi toteaa.

Ruutuaikaa ja käsitöitä

Ulkona harrastetaan yhdessä, mutta kun asetutaan sisätiloihin, mielenkiinnon kohteet eroavat hieman. Viena kutoo, virkkaa ja hänen käsissään on syntynyt muun muassa hienoja tiffanylasitöitä.

Ossi viihtyy tietokoneella ja toisinaan muidenkin ruutujen ääressä.

– Siinä oli kyllä hulluus huipussaan, kun oli ne kisat. Ossi katsoi niitä monelta kanavalta yhtä aikaa! Viena puuskahtaa.

– Mie olen kaikkiruokainen urheilun suhteen. Saatan katsoa kaikkea, mutta itse en ole urheillut, Ossi selventää.

Aiemmin Ossi harrasti puu- ja metallitöitä, mutta nykyään ristisanatehtävät ja sudokut ovat anastaneet niiden paikan.

– Shakkia osasin pelata ennen kuin opin lukemaan, mutta viime aikoina sekin on jäänyt.

Yksi yhteinen harrastus on myös Eläkeliiton Ylitornion osaston toiminta. Ossi on ollut seitsemän vuotta yhdistyksen puheenjohtajana, mutta nyt tehtävä on siirtynyt toisiin käsiin.

– Mukava siellä on käydä, tavata tuttuja ja vaihtaa sanapari, Viena ja Ossi toteavat.

Kotona kaikki hyvin

Huhtasilla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Tytär on hammaslääkärinä Tervolassa, ja hänellä on viisi lasta. Poika on autonkuljettajana Ylitorniolla, ja hänellä on yksi lapsi, poika.

– Meillä on jo yksi lapsenlapsenlapsikin, neljättä polvea, Viena kertoo.

Terveysongelmilta ei aina voi välttyä, ja joskus tarvitaan kiireellistäkin hoitoa. Ossilta jouduttiin hiljattain poistamaan vahingoittunut ja tulehtunut sappirakko. Hoito järjestyi nopeasti.

– Kaikki lääke- ja sairaalakulut ja ambulanssikyydit maksoivat alle 400 euroa, ja sen eläkeläinenkin pystyy vielä maksamaan. Kyllä verorahoillekin on tullut vastinetta, Ossi huomauttaa.

Asiat eivät ole muutenkaan yhtään hullummalla tolalla.

– Olemme tyytyväisiä kun terveyttä on riittänyt näinkin hyvin, ja saamme asua tällaisessa maassa. Ei ole sotia ja kaikista pidetään huoli.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy