• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kari Kaulanen

PELLO – Pellon Kylävaaralla oli 1950-luvun lopulla paljon lapsia, niin paljon, että sitä kutsuttiin myös Kakaravaaraksi. Tuohon joukkoon syntyi Lasse Sunila 15.3.1959. Hän on viisilapsisen perheen toiseksi nuorin. Muut neljä ovat tyttöjä.

Heidän vanhempansa olivat tulleet Pelloon Satakunnasta Rauman suunnalta. Isä Hannes oli viisi vuotta ennen Lassen syntymää aloittanut yritystoiminnan, jonka päätuotteita olivat kaivonrenkaat. Sementtivalimo rakennettiin Kylävaaralle 1960-luvun alkupuolella.

Ennen yrittäjäksi ryhtymistään ja vielä osin sen aikanakin Hannes Sunila hankki lisätuloja joppaamalla.

– Tavarat menit junala Raumale, ja Hanneksen velipojat otit sielä net vastaan, Lasse kertoo.

Värikäs lapsuusaika

Koska lapsia oli paljon, oli paljon myös kavereita. Poikien tärkein harrastus olivat mopot.

– Niitä viritelthiin niin, että parhaimilhaan net kuljit seittämääkymppiä, Lasse paljastaa.

Siihen aikaan Pellon nuoriso kokoontui muun muassa Kansallispankin kulmille.

– Ko tulthiin koulusta, niin saman tien mopola kylile.

Myös tyttöjä oli porukassa, ja joskus jonkun sai kyytiinkin.

Kotona elämä oli vilkasta ja värikästä. Valimolla pyöri työmiehiä, joille äiti laittoi myös ruuat ja kahvit. Suniloilla oli puhelin, josta naapuritkin kävivät soittamassa, ja tietenkin niin aikuiset kuin Lassen kaverit vierailivat toistensa luona sen enempää kyselemättä, sopiiko tulla vai ei.

Nuorena työnsyrjään

Polvenkorkuisesta lähtien Lasse istui kuorma-autossa isänsä vieressä. Samalla yrittäjän elämä tuli tutuksi.

Varsinaiset työt hän aloitti 13-vuotiaana. Kesäaamuisin hän huristeli mopolla Orajärvellä olevalle soramontulle. Alfred ja Harry Ylisaukko-oja tekivät montulla kaivonrenkaita. Lassen tehtävänä oli kantaa valetut renkaat muotteineen kuivumispaikalle ja takaisin. Ei tietenkään selässään, vaan Volvo Bolinder -merkkisellä kauhakuormaajalla.

Päivässä syntyi 40–50 rengasta, joita myytiin Pohjois-Suomen lisäksi Pohjois-Ruotsiin, muun muassa Kiirunaan.

Myöhempinä kesinä Lassen tehtävänä oli murskauskoneen käyttäminen. Työhön kuului myös soran syöttäminen koneeseen.

Koulu meni kohtuullisesti, ja matemaattiset aineet jopa hyvin. Keskikoulun jälkeen Lasse lähti Ylitorniolle opiskelemaan sähköasentajaksi. Ylitorniolla hän ajoi myös ajokortin.

Kesät ja viikonloput hän ahkeroi edelleen töissä. Armeija Sodankylän Jääkäripataljoonan viestijoukkueessa oli edessä vuonna 1978. Lomamatkat sujuivat ensimmäisellä omalla autolla, Peugeot 404:llä.

Betoniauton kuskiksi

Armeijan jälkeen työt isän yrityksessä jatkuivat.

– Ajoin vuojen sorakasettia ilman kärrykorttia, koska ikkää ei ollu riittävästi kortin saamisseen, Lasse kertoo.

Asia korjaantui heti, kun tarvittava ikä täyttyi. Lasse meni Rovaniemelle ja hyppäsi ensimmäistä kertaa elämässään kyseisen sementtiauton kuskin paikalle. Viereen istui katsastusinsinööri.

Kortti tuli siitä huolimatta, että Lasse ajoi kaupungissa kuuttakymppiä, vaikka sallittu nopeus oli viisikymmentä kilometriä tunnissa. Mutta minkäs teet, kun Pellon raitilla oli oppinut kuuttakymppiä ajamaan.

Kortin saatuaan hän kuljetti soraa ja betonia. Lisäksi hän osallistui betonin valmistukseen, ja myös autoa piti pystyä korjaamaan.

Kuljetusmatkat suuntautuivat Pellon lisäksi muun muassa Muonion ja Kolarin kuntiin, joten kotikunnan lisäksi tulivat tutuksi myös naapurit.

Palotarkastajana Pellossa

Vuonna 1981 oli tullut aika lähteä vaihteeksi opiskelemaan, tällä kertaa Rovaniemelle teknillisen oppilaitoksen talonrakennuspuolelle. Kolmen vuoden kuluttua Lassella olivat kädessään rakennusmestarin paperit.

Hän haki Pellon kunnan palotarkastajan virkaa. Viran saamista auttoi rakennusmestarin ammatin lisäksi kokemus vapaapalokunnasta, jossa Lasse oli ollut mukana jo alle kymmenvuotiaasta lähtien.

Hannes Sunilan Pellon Betoni Ky oli tuolloin jo alkanut valmistaa betonielementtejä Orajärvellä. Lasse oli toiminnassa mukana virkansa ohessa.

– Ajoin seittemäksi Orajärvele ja panin sielä työt käynthiin. Sen jäkheen ajoin paloasemalle ja sieltä taas neljän jälkeen Orajärvele.

Perheelliseksi yrittäjäksi

Kesällä 1984 Lassen oululainen serkku työskenteli Pellon Betonin murskalla. Eräänä viikonloppuna Lasse huilasi hänen mukanaan Ouluun. Pomfelis-nimisessä ravintolassa hän tapasi Mirvan, josta tuli hänen vaimonsa vuonna 1988. Seuraavana vuonna syntyi perheen ensimmäinen tyttö, Tanja. Kaksi vuotta myöhemmin perhe täydentyi toisella tytöllä, Sariannalla.

Hannes Sunila jäi eläkkeelle 72-vuotiaana, ja Lasse joutui pohtimaan, minkä suunnan valitsisi. Hän jätti palotarkastajan viran ja osti isältään ensimmäisen oman kuorma-autonsa vuonna 1988. Pellon Betoni Ky siirtyi kokonaan hänen omistukseensa seuraavana vuonna.

Työmaat olivat kaukana. Viikot asuttiin töiden vieressä, kuten sinä talvena, kun Kittilän ja Muonion välistä tietä rakennettiin. Yritys korjasi myös valtatien Orajärveltä Kolarin rajalle päällystystä vaille valmiiksi. Lisäksi on tehty muun muassa siltoja.

Laman jälkeen nousuun

Kohtuullisen isoja investointeja tehnyt Pellon Betoni joutui monien muiden tapaan koville 1990-luvun laman kourissa. Oli pakko säästää niin yrityksessä kuin kotona

– Lapsilekki ostethiin vaatheet kirpputorilta, Lasse kuvaa noita vuosia.

Pellon Betoni pysyi kuitenkin pystyssä toisin kuin monet saman alan yritykset. Siihen vaikutti muun muassa se, että yritys onnistui saamaan tilauksia niin Ruotsista kuin Norjasta. Lisäksi autoilla ajettiin puutavaraa ja aurattiin talvisin teitä sekä kuljetettiin malmia Saattoporasta Rautuvaaraan.

Pellon Betoni Ky teki Orajärvellä valmisbetonia vuoteen 1999 saakka. Tuolloin se myi betoniaseman laitteineen Kittilän Betoni Oy:lle ja keskittyi sen jälkeen betonielementtituotantoon, jonka se oli aloittanut vuosikymmenen alussa.

Vuonna 2005 kommandiittiyhtiöstä tehtiin osakeyhtiö. Seuraavana vuonna yritys laajensi tuotantotilojaan noin 2000 neliömetrillä.

Hengenlähtö lähellä

Marraskuun 2008 lopulla Lasse oli sorastamassa mökkinaapurinsa tietä Miekojärvellä. Lavan ollessa yläasennossa sen yläreunassa oleva koukku tarttui tien yli menevään vaijeriin.

Lasse kiipesi sorkkaraudan kanssa ylös ja väänsi vaijerin irti koukusta. Se oli kuitenkin sen verran tiukalla, että löi irrotessaan Lassea rintaan. Mies putosi pää edellä lavanreunaa pitkin maahan noin neljän metrin matkan ja menetti hetkeksi tajuntansa.

Onneksi ajankohdasta huolimatta oli lähes nollakeli, ja onneksi tielle kuin sattuman kaupalla osui kulkija, joka soitti ambulanssin.

Rovaniemellä kipupumppu piti Lassea rauhallisena kaksi päivää ennen kuin oli leikkauksen aika. Rautaa laitettiin niin reiteen kuin lonkkaan. Niitä ja murtunutta lantiota ei saanut rasittaa, joten edessä oli neljän kuukauden pakkolepo.

Moottoripyörällä maailmalle

Se hyöty tapahtumasta oli, että Lasse meni siihen asti inhoamalleen kuntosalille ja käy siellä edelleen silloin tällöin. Saadakseen säännöllisyyttä liikuntaan Lasse hakeutui myös neljä viikon jaksoa sisältävään TYKY-valmennukseen.

Vuonna 2009 Lasse ja Mirva erosivat, Lassen mukaan asiallisesti.

Sittemmin mies on löytänyt rinnalleen Lahja Harjun, jonka kanssa jakaa ilonsa ja murheensa. Yhteisiin harrastuksiin kuuluvat monipuolisen liikunnan lisäksi niin kalastus Miekojärvellä kuin moottoripyöräily Pohjoismaissa ja aina Keski-Euroopassa asti.

Hirviä Lasse kaataa Turtolan Jahtimiesten porukassa, ja onpa hän sivakoinut myös Finlandia-hiihdon 50 kilometrin matkan. Aiemmin hän oli aktiivisesti mukana myös Pellon Moottorikehon toiminnassa.

Juhlat tulossa

Pellon Betoni Oy:llä menee tällä hetkellä hyvin niin Suomen kuin Pohjois-Ruotsin markkinoilla. Kuljetukset hoidetaan Lassen omistaman Kuljetus Sunila Oy:n kalustolla.

Yritykset työllistävät reilut 20 työntekijää, joista suurin osa on ollut töissä yli kymmenen vuotta. Kuluvan vuoden aikana Orajärvelle valmistuvat uudet, noin 200 neliön toimisto- ja sosiaalitilat.

Lisäksi Lasse omistaa joko suoraan tai yritystensä kautta useita kiinteistöjä Pellossa ja yhden myös Kolarissa.

Lapsista Sarianna opiskelee Oulussa ja Tanja asuu Australiassa, missä Lasse ja Lahja vierailivat jokin aika sitten.

Lasse Sunilan 60-vuotis- ja Pellon Betonin 65-vuotisjuhlia vietetään 15. maaliskuuta. Silloin Orajärven tehtaalla ovat ovet avoinna ja kahvipannu kuumana kello 12–15.30.

Lassen kuusikymppisiä juhlitaan samana opäivänä Orajärven kylätalolla kello 16–22.

Sekä yritysten että miehen omat asiat tuntuvat olevan hyvällä tolalla. Ei siis ihme, että Vaaranperässä, Tielaitoksen entisissä tiloissa sijaitsevan toimiston pöydän takana hymyilee tasapainoisen oloinen mies.

Taitaa olla jopa onnellinen.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy