• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

Anne Kvick on asunut ja työskennellyt maailman metropoleissa, mutta kaiken aikaa Etelä-Portimojärven pieni kylä on ollut hänelle maailman napa.

ETELÄ-PORTIMOJÄRVI/HAAPARANTA – Nykyään naapurivaltion puolella Haaparannalla asuva Anne Kvick kertoo syntyneensä Torniossa, mutta asuneensa pikkulapsena Etelä-Portimojärvellä. Tämä selvisi hänelle vasta vähän aikaa sitten äitinsä, Eini Makslahden, kuoleman jälkeen.

– Isä lähti silloin Helsinkiin ja äiti jäi yksin mun kanssani Tornioon. Äiti oli töissä ja siksi mut tuotiin tänne. Mä oon asunut puoli vuotta mummon ja papan kanssa täällä Portimossa. En itse ole tiennyt, sain kuulla sen äidin kuoleman jälkeen Helviltä, äidin siskolta.

Anne nauraa, että sen asumisen vuoksi hänelle kai kehittyivät niin syvät juuret Portimoon, että kylä on aina tuntunut hänestä erityisen rakkaalta.

– Kaikki kesä- ja talvilomat ollaan oltu aina täällä, siis kolme kuukauttakin mummon ja papan riesana. Luulen, että kun me ollaan lähetty, ne on hihkasseet riemusta – jesss! Sinä aikana, kun me asuttiin Karlskronassa, mä en ollut täällä, mutta sitten kun tultiin Tukholmaan, mä olin täällä äidin kanssa lomalla.

Tukholmaan kesätöihin

Anne selvittää vielä lapsuusaikansa kiemuroista, että isän lähdettyä Helsinkiin Anne ja hänen äitinsä lähtivät sinne myös jonkin ajan kuluttua. Siellä Anne on käynyt kaikki koulut ja sieltä hän tuli aina kesäisin ja muille lomille mummon ja papan luokse Portimoon.

– Siksi tää Portimo on mulle kuin maailman napa, tosi tärkeä paikka, Anne sanoo.

Kuusitoistavuotiaana Anne lähti Tukholmaan kesätöihin, ja jäi sille tielle.

– Mä oon ollu kauhee rasavilli lapsena ja nuorena, ja lähdin tietysti kokeilemaan kaikkea. Sinne jäin ja kävin koulujakin loppuun siellä.

Tukholmassa Anne päätyi lopulta töihin nykyiseen työpaikkaansa Ellsworth Adhesivesille, joka on erikoiskemikaalien ja -laitteiden jakeluun erikoistunut maailmanlaajuinen yritys. Anne on yrityksessä teknillinen myyjä.

– Mä oon ollut siellä kakskymmentä vuotta.

Perheen perustaminen

Mutta paljon ennen sitä, itse asiassa vain muutama vuosi Tukholmaan päätymisen jälkeen, Anne sai ensimmäisen pojan, Sebastianin eli Sepsun.

– Sepsu oli sitten neljän vanha, kun mä tapasin Hannun. Mä olin kakskymmentäkolme silloin, Anne muistelee, ja kertoo sitten, että oikeastaan Hannun tapasi ensin Sepsu, joka suorastaan kosi miestä äidilleen.

– Tää on ihan tosiasia. Sepsu meni ja sano Hannulle, voitko sä tulla mun isäksi, kun mulla ei oo isää. Me tutustuttiin Hannun kanssa vasta sen jälkeen. Lapset on aika toimeliaita joskus.

Myöhemmin aina, kun Sepsu suuttui Hannulle jostakin, Anne sanoi pojalle: ”Älä kuule valita, itte oot sen hankkinu”. Hannun kanssa Annella on yksi yhteinen tyttö.

– Hannu on kotoisin Savosta, mutta mä olen saanut hänetkin tänne niin, että Portimo on hänellekin se maailman napa.

Pikkumökkiin mökkeilemään

Kun Anne ja Hannu asuivat Tukholmassa, he rakensivat Portimoon mökin, jota Anne sanoo pikkumökiksi. Siellä ollessaan he auttoivat Annen vanhempia rakentamaan näiden mökkiä. Kun he muuttivat Karlskronaan, Annen vanhemmat ostivat heidän pikkumökkinsä takaisin.

– Sitten, kun me muutettiin taas takas Tukholmaan, isä oli jo poistunut ja mä rupesin kulkemaan täällä äidin kanssa, siis Hannu, minä ja äiti. Hannu alkoi raivata mökin läheltä metikköä, joka oli kauheen näköinen silloin, mutta on nyt taas siisti ja hyvä.

Annen äiti testamenttasi mökin Annelle.

– Nyt me on päästy niinku kotiin, Anne sanoo ja toteaa, että kun hän jää eläkkeelle, he saattavat muuttaa Portimoon lähestulkoon kokonaan.

Se on enemmän kuin luultavaa, sillä ainakin Annen toiveena on, että hän pystyisi olemaan Portimossa talvellakin. Sitä ajatellen mökki kaipaa vielä paljon kaikenlaista laittamista, muun muassa kylän vesijohtoverkkoon liittymisen tai uuden kaivon laittamisen ja yhtä sun toista muuta.

Ylistyslaulu Portimolle

Anne ylistää kylää täydestä sydämestään ja sanoo, että Portimo voittaa minkä tahansa maailmankolkan mennen tullen. Hän on työnsäkin vuoksi matkustellut ympäri maailmaa ja lomaillutkin aina joskus jossain, mutta Portimo on paras paikka maailmassa.

– Nytkin kun oltiin Thaimaassa, mä totesin, että Portimo voittaa kyllä Thaimaan. Se on aivan totta! Tämä on ihana paikka, täällä on oma rauhallisuutensa. Sitä ei varmaan moni tajuakaan, kun asuu täällä, miten ihanaa ja rauhallista täällä on. Täällä on luonto lähellä, kaikki vaarat vieressä, ja tekemistä on vaikka kuinka paljon, kesällä, talvella, koska tahansa, Anne hehkuttaa.

Ylitornion kirkonkylä on myös tarpeeksi lähellä kauppoineen, mutta Anne tuumaa, että on sääli, että kylä on jäänyt niin pieneksi. Hän ihmettelee, minkä vuoksi K-supermarkettiin valtatieltä vievä liittymä otettiin pois. Se olisi ollut tarpeellinen, kun ajattelee valtatieltä ohitse ajavaa automäärää.

Yksi ajatus…

– Jos se tie olisi supermarkettiin, uskon että sitä käytettäisiin paljon ja se toisi kylälle kokonaisuudessaankin enemmän rahaa. Sen kautta moni löytäisi kylälle, varsinkin turistit. Nyt suurin osa ajaa valtatietä ohitse. S-markettiin on liittymä, mutta marketti tulee näkyville jotenkin nopeasti vasta kun ollaan jo risteykseen tulossa. Jos turisti käykin S-marketissa, hän ei ehkä lähde mutkaamaan enää eteenpäin kylälle, kun ei tiedä mitä siellä on.

Anne on vakuuttunut siitä, että valtatieltä K-supermarketin parkkipaikalle vievä tie olisi eduksi koko Ylitornion yrityselämälle ja toisi kylälle eloisuutta monella tavalla.

– Sitäkin kaipaisin, että jokivartta käytettäisiin enemmän hyväksi, jotakin toimintaa siihen… Oottakaas, kun mä jään eläkkeelle, mä tuun tänne ja alan esittämään kaikenlaista. Mä niin haluaisin, että tämä kunta lähtis todellakin kehittymään ylöspäin.

… ja toinenkin

– Mulla ois vaikka kuinka paljon ideoita, Anne sanoo ja kertoo yhdestä: rakennustavaran ja -tarvikkeiden kierrätyspaikka, kirpputori.

– Sen tietää, että jokainen tarttee jotain rakennustarvikkeita tai -tavaraa joskus. Etelä-Suomessa on paljon semmosia kirpputoreja ja mä ettin ihan hullun lailla vastaavia täältä, kun tarvin erilaista tavaraa remontissa, mutta ei täällä pohjoisessa ole.

Anne on vakuuttunut, että sellainen kirpputori tarvittaisiin Pohjois-Suomessakin. Sen alullepanijana voisi olla vaikka kunta, tai ainakin kunta voisi tarjota tilat, jos joku haluaisi aloittaa itsenäisesti yrittäjänä.

– Ihmiset haluaa retrokäyttää kaiken nykyään, vanhoja ikkunoita ja helloja ja vaikka mitä. Otettaisiin säilöön kaikki tollanen ja käytettäisiin hyväksi, ja siinä tulisi työpaikkojakin.

Anne ostaa itse mielellään kierrätettyä, vanhaa tavaraa, ja kunnostaa sitä. Uusi ei ole läheskään aina parempaa.

Taistelua äidin asumisesta

Kun Annen äiti tarvitsi palvelukotipaikan, Ylitornion kunnassa oli vain yksi palvelutalo. Anne joutui taistelemaan saadakseen äidilleen hoiva-asumispaikan, koska äiti ei pystynyt enää asumaan yksin kotonaan.

– Enhän mä pystynyt olemaan äidin apuna tarpeeksi, mä olin töissä ja jatkuvasti menossa, niin kuin olen edelleen.

Annen mielestä kunnalla pitäisi olla tarjottavanaan vanhusten palvelukotiasumisesta pieni lehtinen, joka annettaisiin kaikille asioita hoitaville omaisille. Hän ei ensi alkuun tiennyt oikeastaan mitään mistään, mutta selvitti asiat ja valvoi yökaudet miettien esimerkiksi, miten äidin hoivakotiasuminen kustannetaan.

– Kaikki sanoivat, että se maksaa kauheesti, mutta kukaan ei kertonut, että äiti saa asumiseensa tukea!

Kun asia selvisi, se oli Annelle suuri helpotus. Annen äiti oli vastavalmistuneen ODL:n Vesperkodin ensimmäinen asukas.

– Se on tosi ihana paikka. Olen vieläkin onnellinen siitä, että äiti pääsi sinne.

Eläkkeellä vapaaehtoistyötä?

Anne olisi valmis taistelemaan muidenkin vanhusten puolesta, tai ainakin opastamaan, miten näiden asioita voitaisiin viedä eteenpäin. Hän tietää, että monet muut omaishoitajat ja omaiset ovat vanhempiensa hoidon suhteen yhtä lailla ”ulalla” kuin hän itsekin oli. Kaikki eivät kuitenkaan jaksa taistella yhtä sinnikkäästi kuin hän.

– Sitten kun mä jään eläkkeelle ja tuun tänne, mä olen kyllä valmis auttamaan.

Myös yksinäisten vanhusten ilahduttaminen, kylästely heidän luonaan, voisi kuulua Annen eläkepäivien toimenkuvaan.

– Eläkkeelle jääminen häämöttää jo, mutta en ole vielä työnantajalle kertonut.

Itselleen tekemästään aikataulusta ja suunnitelmasta hän ei kuitenkaan luovu.

Paikallisuutisia

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?