• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

Sami ja Sanna Pilvilä viihtyvät maaseudun rauhassa Portimossa. Seurallinen Lili on rodultaan norjalainen metsäkissa.

ETELÄ-PORTIMO – Keikkamuusikon töitä päätyönään vuodesta 1994 vuoteen 2010 saakka tehnyt Sami Pilvilä kertoo lähteneensä Ylitorniolta 16-vuotiaana mennessään musiikkilukioon.

Sen jälkeen musiikkiura vei nuorta miestä melkoisella vauhdilla. Tuli televisioesiintymisiä, kilpailuja, Speden Spelit, levytyssopimusta, tähtien taustabändinä soittamista, oma bändi ja keikkailua, ja vaikka mitä.

Kuuluisuuden myötä tulivat myös varjopuolet: juorulehtien paikkansa pitämättömät jutut ja lööpit, jollaisista sai alkunsa Samin ja hänen ensimmäisen kihlattunsa ero.

– Hän oli minun lukioaikainen tyttöystäväni, aivan ihana nainen jonka kanssa ollaan vieläkin ystäviä.

”Oikeisiin töihin”

Reilu vuosi sitten Sami palasi kotiseudulleen ja asettui vaimonsa Sannan kanssa asumaan pappansa taloon.

– Mie olen aina tiennyt, jo silloin nuorena poikana ko Ylitorniolta lähin, että mie tulen tänne vielä takas. Tosin mie luulin, että se tapahtuu eläkkeellä, mutta se tapahtuikin jo nyt, Sami hymyilee.

Ensin hän oli Ylitorniolle palattuaan lähinnä ammattiaan vastaavaa (rytmimusiikin tuottajan ammatitutkinto) työtä etsiskelevä työnhakija, mutta tällä hetkellä hän on kunnan nuoriso- ja kulttuuriohjaaja sekä tapahtumatuottaja.

– Miehän en ole oikeastaan koskaan aikasemmin ollut niin sanotusti oikeissa töissä, vaan olen tehnyt omaa musiikkiuraa aika tiiviisti.

Työnsä puitteissa hän on kierrellyt kouluilla ja saanut jopa monella alakoululla aikaan bändikoulun.

– Kulttuuriperimä tässä kunnassa on kauhean vahva. Täällä on kauempaa tulleet evakot ja Ruotsin rajan läheisyys. Varmaan kaikki sellainen vaikuttaa. Kulttuuripohja täällä on aina ollut hedelmällistä.

Suuria suunnitelmia

– Moni sanoo, ettei sitä onnistu enää elvyttää, mutta tottakai se onnistuu. Kun yhdessäkin taloudessa elää usko siihen, että se onnistuu, niin on mahdollisuus olemassa.

Sami tuumaa, että elämä on nykyään kovin kiireistä ja ihmisiä on todella vaikea saada liikkeelle. Joskus se onnistuu.

– Huomasin, kun oli Lapin lauluja -konsertti, että se yhtäkkiä keräsi porukkaa. Se oli hyvä merkki siitä, että ihmisillä on täällä kuitenkin kiinnostusta tuollaisia tapahtumia kohtaan.

Tapahtumia järjestettäessä täytyy vain olla esillä ja lyödä rumpua joka mediassa, niin somesssa kuin lehdissäkin, ilmoituksin ja julistein. Tänä keväänä Sami aikoo sitä myös tehdä.

– Meillä on tekeillä tosi iso projekti, hyväntekeväisyyslevy sekä -konsertti, Sami paljastaa.

Pieni vihreä lohikäärme

Yhteisvastuukeräykseen liittyvässä hankkeessa ovat mukana kunnan koulu- ja nuorisotoimi, seurakunta ja yrittäjät sekä yrittäjäjärjestönä että yksityisinä yrittäjinä. Projektin kohteena ovat vähävaraiset lapset ja nuoret Ylitorniolla ja muualla Suomessa. Hankkeen puuhamiehinä ovat Samin lisäksi Ilkka Korva seurakunnasta ja Ainiovaaran koulun rehtori Jouni Vuontisjärvi.

Hankkeen teemana on eriarvoisuus ja erilaisuus, erilaisuuden hyväksyminen. Kaikki Ylitornion kunnan alakoululaiset ovat piirtäneet syksyn aikana kuvia teemasta. Pieni vihreä lohikäärme -kuvakilpailu julkaistaan somessa tammikuun aikana. Alakoululaisten piirtämistä kuvista valitaan netissä äänestämällä hyväntekeväisyyslevyn kansikuva ja kaikki kuvat pääsevät esille musiikkivideoon, joka tehdään hankkeen nimikkolaulusta. Ilkka Korvan sanoittama ja säveltämä laulu kertoo tarinan lohikäärmeestä, joka syntyy possuperheeseen.

– Se on aika jännä laulu, vähän niinkuin Päivänsäde ja menninkäinen. Kerrotun tarinan alla on piilossa suurempi tarina ja merkitys.

Sami mielestä on huolestuttavaa, että lapset ja nuoret voivat syrjäytyä jo kasvuiässä yhteiskunnasta erilaisuuden vuoksi. Syrjinnän kohteeksi joutuneen nuoren on vaikea päästä kiinni yhteiskunnan kaikkeen toimintaan aikuisuudessakaan.

– Lasten ja nuorten syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle huomattavan kalliiksi. Olisi parempi ehkäistä ennalta...

Kulttuurikäyntikortiksi lähimmäisenrakkaus?

Hyväntekeväisyyslevyn sekä nettiin menevän videon koostamisessa on mukana erittäin kovatasoisia ammattilaisia. Levy nauhoitetaan osittain Ylitorniolla, osittain Kemissä ja painetaan todennäköisesti Tukholmassa.

Levy tulee olemaan EP-levy ja siinä on Korvan tekemän lohikäärmelaulun lisäksi mukana kaksi muuta laulua, Pave Maijasen Pidä huolta ja Mikko Kuustosen Taivas varjele. Sami on tehnyt kaikista lauluista sovitukset ja on levyn tuottaja.

– Kaikissa kappaleissa on hyvin voimakkaasti esillä lähimmäisenrakkaus ja toisista huolehtiminen. Se on jotenkin päässyt näissä pienissäkin kyläyhteisöissä vähän retuperälle.

Levy julkistetaan yhteisvastuukeräyksen yhteydessä, ja helmi-maaliskuun vaihteeseen ollaan Ylitorniolle järjestämässä isoa hyväntekeväisyyskonserttia, jossa esitetään levyllä olevia kappaleita ja muuta musiikkia. Levy on pääsylippu konserttiin.

– Kyse on valtakunnallisesta tapahtumasta, mutta koska se tehdään täällä, osa levyn tuotosta jää suoraan ylitorniolaisille nuorille. Osa menee muille vähävaraisille nuorille Suomessa.

Sami toivoo, että levystä tulee Ylitornion kunnan kulttuurikäyntikortti vuodelle 2019.

Pappa ja mummo

Samista tuli pappa 39-vuotiaana, kun Sannan edellisestä avioliitosta oleva lapsenlapsi alkoi puhutella häntä papaksi. Sami on ottanut Sannan kautta tulleet lapsenlapset avosydämin ja tyytyväisenä vastaan, vaikka alkuun uusi puhuttelu vähän hätkäyttikin.

– Pappa-sanan tyttö oppi ennemmin kuin mummo-sanan, Sanna naurahtaa.

Samilla itsellään on yksi tyttö, Panja, joka on nyt samassa musiikkilukiossa, mihin Sami lähti aikoinaan. Panja on jo pienenä ollut mukana Samin keikoilla, esimerkiksi Ruotsin laivoilla jo 3–4-vuotiaana.

Sami kertoo keikasta, jolloin Panja halusi tulla lavalle esittämään Idols-biisin Tuulet puhaltaa. Esitys meni hyvin ja tyttö sai hurjat taputukset, kiipesi sitten katsomaan tippikippoa ja totesi ”ei täälä kyllä paljoa ole”. Toteamus sai aikaan pitkän jonon tippikipolle, niin että eka tienesti oli hyvä.

– En ole koskaan patistanut häntä musiikkiin, niin kuin ei minuakaan patistettu, mutta hänellä on itsellään kiinnostus. Tässä talossa on aika vahva musiikkiperimä, ehkä semmonen hyvä maasäteily, Sami naurahtaa.

Sanna tuumaa, että hänellä ei sellaista musiikkiperimää ole suvussa, mutta lapsesta asti hän on pappansa kertoman mukaan laulanut.

– Pappa osti mulle kaksitasourut, että opettele vielä soittamaankin. Miehän opin, menin pianotunneille.

Soittaminen loppui, kun Sannalla kahdeksanvuotiaana todettu reuma paheni ja kädet kipeytyivät niin, että soittaminen oli tuskallista.

Nykyään Sanna on sairauseläkkeellä, mutta laulaa edelleen omaksi ilokseen ja joskus keikoillakin duona Samin kanssa. Reuman lisäksi hänellä on toinenkin sairaus, hyvin harvinainen Scheuermannin oireyhtymä.

Oulussa puhaltava tuuli ja ilmasto eivät olleet hyväksi kummallekaan sairaudelle, mutta nyt oireet pysyvät paremmin kurissa ja olo parempana.

Sielu lepää

– Sannan reuma oli yksi syy, minkä vuoksi muutimme tänne, Sami toteaa.

– Lisäksi, kun miekin aloitin maailmalla kiertämisen hyvin nuorena, se oli jatkuvaa reissaamista. Sitten kun nämä pikkuset tuli, mie rupesin miettimään, että onko siinä matkalaukkuelämässä mieltä. Ja se kaupunkielämä, aina oli kiire paikasta toiseen. Kävit missä tahansa asioilla, seisoit liikennevaloissa, ihmiset tööttäili... Se alkoi sieppaamaan.

– Me käytiin täällä paljon, kaikki vapaa-ajat oikeastaan, niin sitten alettiin miettiä, miksi ei voitaisi asuakin täällä. Se elämisen laatu ja rauha, mikä täällä on. Sielu oikeasti lepää keikan jälkeen, Sami kertoo.

Kaupunkielämä on kuitenkin jättänyt Samiin jälkensä. Hän toteaa, että ihminen oppii kylmäksi ja varovaiseksi muurahaispesässä asuessaan.

– Nyt on pitänyt alkaa uudestaan opettelemaan se, että ihmisten kanssa voi jutella eikä vaan välttää katsekontaktia. Ihan täytyy pyytää anteeksi niiltä, joille en ole huomannut päivää sanoa, Sami pahoittelee.

Sanna kertoo, että hänkään ei ole koskaan viihtynyt Helsingissä, jossa hän asui hetken aikaa eronsa jälkeen. Siellä ihmisten kiire ja paikasta toiseen juokseminen tarttui, vaikka itsellä ei olisi ollut kiire minnekään.

Kunnianhimoisia haaveita

Samin työsuhde Ylitornion kunnassa on määräaikainen ja katkolla jo ensi kesänä. Sami toivoo saavansa jatkaa pestissä, koska hän tuntee päässeensä työssä hyvään alkuun ja saaneensa jo jotakin aikaan. Yhtenä aikaansaatuna esimerkiksi tulossa oleva hyväntekeväisyyslevy ja siihen liittyvä konsertti.

Hän on ollut mukana järjestämässä ohjelmaa myös Aavasaksan laskettelurinteiden avajaisiin, joiden toteutuminen suunnitellun aikataulun mukaan on haastatteluhetkellä epävarmaa.

Yksi varsin kunnianhimoinen haave, suorastaan tavoite, Samilla Ylitornion kulttuurielämän suhteen vielä on. Hän haluaisi elvyttää Aavasaksan juhannuksen ja kesän uuteen kukoistukseen.

– Mulla on siitä jo olemassa tietynlaisia visioita, mutta – kaikki aikanaan, Sami tuumaa vielä.

Paikallisuutisia

Arto Junttilan kirjoittama Musa-Lappi perkaa lappilaista ja pohjoisruotsalaista musiikkielämää vuosien ja vuosikymmenten varrelta. Kirjaa myydään myös Meän Tornionlaakson toimistolla Ylitorniolla.

TORNIONLAAKS...

RUOTSIN PELLO – Maanantaina 21. tammikuuta Allan ja Britta Lehdon kodissa Ruotsin Pellossa ovat ovet avoinna ja pannu kuumana Suomen aikaa kello 13–17. Näin siksi, että samana päivänä tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta s...

Kunnanjohtaja Tapani Melaluoto puhuu, kansanedustaja Katri Kulmuni ja yritysneuvoja Toni Kraatari kuuntelevat.

YLITORNIO – Ylitornion yrittäjät kokoontuivat maanantaiaamuna kello kahdeksalta yhteiselle aamia...

Muu maailma katoaa ympäriltä, kun puukontekijä keskittyy työhönsä.

PELLO – Joillakin on luova mieli ja silmää nähdä, toisilla taas osaavat kädet. Mestareiksi kutsutaan niitä, joilla ovat nämä kaikki. Veikko Ham...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?