• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

Uuno Ylihannu on nyt yksi niistä veteraaneista, jotka ovat saaneet kätellä presidenttiparia. ”Rouva oli oikein herttainen ihminen.”

MELTOSJÄRVI – Meltosjärveläinen Uuno Ylihannu sai loppusyksystä erityisen juhlavaa kirjepostia kotiinsa; kutsu saapua presidentinlinnan itsenäisyyspäivävastaanotolle. Kutsun saapuminen hermostutti hieman, vaikka Ylihannu oli jo etukäteen tietoinen kutsun saapumisesta.

– Sotainvalidien kautta sain kuulla, että semmoinen kutsu on tulossa, Ylihannu sanoo.

Hän ei ole itse koskaan aikaisemmin tavannut nykyistä presidenttiparia, joten ilmeisesti hänen saamansa kutsun alullepanijana on ollut Sotainvalidien Veljesliiton Lapin piiri.

Presidentinlinnaan Ylihannu meni tyttärensä Anneli Rousun kanssa.

– Ainahan se vähän jännittää, mettäperältä ko mennee sinne, Ylihannu naurahtaa.

Illan aikana hän jutteli siellä presidenttiparin kanssa, tosin Niinistön kanssa vähemmän, mutta rouva Haukion kanssa enemmänkin. Presidenttipari oli todennut muun muassa, että Ylihannulla oli pitkä matka.

– Että kyllä ne tiesivät, missä kaukana tämä paikkakunta on. Se rouva oli oikein herttainen ja mukava ihminen, ja presidenttikin oikein hieno ihminen, semmoinen tavallisen oloinen.

Tutustumiskierrosta ei vieraille linnassa tarjottu, opastettiin vain kahvisaliin pyöreän pöydän ympärille.

– Mutta kyllä me siellä itte kierreltiin ja kurkisteltiin, minne vain pääsi kattomaan…

– Tuttuja naamoja siellä näkyi paljon kyllä, julkkiksia. En mie niitten kans jutellu. Ja tarjoilua oli monenlaista, monen sortin leivät ja kakut ja pikkuleivät. En mie kyllä ymmärtäny niitten pääle.

Kuuluisaa linnan booliakin Ylihannu maisteli.

– Yhen espoolaisen rouvan kanssa met päättelimmä, että se oli koijunmahlaan tehtyä boolia, siinä tuli se koijun maku meän mielestä, Ylihannu tuumaa ja naurahtaa, että on se presidentti ollut keväällä hereillä.

– Pittää koettaa itteki tehä sitte keväällä.

Talvisotaan poikasena

Uuno Ylihannu kertoo menneensä armeijaan 17-vuotiaana ja armeijasta suoraan talvisotaan vuonna 1943. Nuoresta pojasta varttui siellä mies. Ikä oli jo kolmannella kymmenennellä, kun Uuno pääsi takaisin siviiliin.

Sodan taistelut hän näki ja koki Vuosalmessa Karjalassa.

– Kovia muistoja on, semmosia ettei niitä halua muistella eikä kertoa, parempi pitää ittellä ja unohtaa, Ylihannu sanoo.

– Lapsihan sitä oli vielä silloin.

Alkuun rintamalta päästyään hän näki öisin painajaisia, mutta ajan myötä niistä on päästy. Vaikka ei se niin vuorenvarmaa ole, etteikö sekin aika vielä joskus uniin tulisi.

Vaimo naapurikylästä

Sitten Uuno Ylihannu löysi naapurikylästä Pessalompolon Sainmaanpäästä mukavanoloisen naisen, Rauhan (o.s. Sainmaa). Toki he olivat tunteneet toisensa jo aikaisemminkin, mutta sitten syttyi kipinä ja pari alkoi hellustaa. Avioliitto solmittiin 1960.

– Kaksi tyärtä meillä on, Helena ja Anneli, Uuno Ylihannu kertoo.

– Helena asuu Tampereen lähellä ja Anneli Rovaniemellä.

Leipä metsurin työstä

Vaikka Uuno syntyi maanviljelijäperheeseen, hänestä ei tullut maanviljelijää. Kotitalon otti vanhempiensa jälkeen yksi siskoista, jota Uuno veljineen sitten autteli tilan hoidossa.

– Kuusi sisarusta meitä oli minun lapsuuskodissa, yksi veli kaatui sodassa.

Omaksi ammatikseen Uuno valitsi metsätyön, ja hänestä tuli metsuri. Ei se mikään varsinainen kutsumusammatti ollut, mutta nuori mies tiesi, että muutakaan ammattia ei leivän syrjään pääsemiseksi oikein ollut.

– Pokasaha olalle ja tien päälle, Uuno sanoo.

Lehmiä ei heillä ollut Rauhan kanssa koskaan, vaan Uuno kulki savotoilla Meltosjärven ympäristössä.

– Täällä oli valtavat savotat silloin.

– Siinä se on elämä menny.

Harrastuksena puutyöt ja lukeminen

Harrastuksia kysyttäessä Uuno Ylihannu toteaa ensin, että ei hän mitään erityistä. Metsästänyt hän ei ole koskaan, eikä juuri kalastanutkaan. Ei niitä ainakaan harrastuksiksi voi hänen mielestään sanoa.

Lukemisesta hän kuitenkin tykkää, ja siihen on hyvät mahdollisuudet yhä edelleen, sillä Ylitornion kirjastoauton reitti kulkee vierestä ja auto pysähtyy kohdalla.

Mielikirjailijaa Ylihannu ei osaa sanoa, mutta suomalaisten kirjailijoiden kirjoja hän kuitenkin lukee eniten.

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Ylihannu sanoo lukeneensa ja katsoneensa monet kerrat elokuvana. Mollbergin Tuntematonkin on nähty, mutta viimeisin Louhimiehen Tuntematon sotilas on vielä näkemättä.

Tänä itsenäisyyspäivänä hän ei ehtinyt katselemaan televisiosta mitään, kun nyt oli vähän muita ”kiireitä”.

Sitten kuin varkain paljastuu, että hän on tehnyt ”hieman” puutöitäkin, ja osallistunut Meltosjärvellä kansalaisopiston järjestämiin puutyöpiireihin.

– Kelloja, kaappeja, arkkuja, tuoleja… semmosta kaikkea tuli tehtyä, Ylihannu luettelee.

Kotona tilat täyttyivät, vaikka tyttäret saivat kumpikin isot peräpohjalaiset seinäkellot ja monenlaista muutakin huonekalua.

– Mutta enää ei ole niitä piirejä ollut siellä moneen vuoteen, enkä mie sitten ole puutöitä enää tehnyt, Ylihannu toteaa.

Saarenvireessä pienellä lomalla

Haastattelua tehtäessä Uuno Ylihannu on viikon pituisella rentoutumislomalla Torniossa hoito- ja kuntoutuskoti Saarenvireessä. Toimittajan tullessa aulaan kaiketi kysyvän ja etsivän näköisenä – etsien henkilökuntaa, jolta kysyä, mistä löytäisi Uuno Ylihannun – mies tulee vastaan ja kysyy, ketä etsitään.

Presidentinlinnan vastaanoton televisioidusta lähetyksestä on jäänyt hieman mieleen, minkä näköisen henkilön tulisin tapaamaan, joten tunnistan hänet ja vastaan, että kaiketi etsin juuri teitä.

Ylihannu lähtee johdattamaan minua ylös portaita, askel näyttää joustavalta ja käynti keveältä. Ei näytä siltä, että edellä menee yli yhdeksänkymppinen veteraani.

Takaisin tullessamme huomaan portaiden vieressä olevan hissinkin, mutta Uuno Ylihannulle on täysin selvää, että portaita käytetään tähänkin suuntaan.

Siinä yksi veteraanisukupolven kunnossa pysymisen salaisuus; hissiä ei käytetä, jos portaatkin ovat vieressä.

Pitäisi varmaankin ottaa oppia tuosta periaatteesta.

Paikallisuutisia

Arto Junttilan kirjoittama Musa-Lappi perkaa lappilaista ja pohjoisruotsalaista musiikkielämää vuosien ja vuosikymmenten varrelta. Kirjaa myydään myös Meän Tornionlaakson toimistolla Ylitorniolla.

TORNIONLAAKS...

RUOTSIN PELLO – Maanantaina 21. tammikuuta Allan ja Britta Lehdon kodissa Ruotsin Pellossa ovat ovet avoinna ja pannu kuumana Suomen aikaa kello 13–17. Näin siksi, että samana päivänä tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta s...

Kunnanjohtaja Tapani Melaluoto puhuu, kansanedustaja Katri Kulmuni ja yritysneuvoja Toni Kraatari kuuntelevat.

YLITORNIO – Ylitornion yrittäjät kokoontuivat maanantaiaamuna kello kahdeksalta yhteiselle aamia...

Muu maailma katoaa ympäriltä, kun puukontekijä keskittyy työhönsä.

PELLO – Joillakin on luova mieli ja silmää nähdä, toisilla taas osaavat kädet. Mestareiksi kutsutaan niitä, joilla ovat nämä kaikki. Veikko Ham...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?