• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kari Kaulanen

Meän Suotalle myönnetyn kulttuuripalkinnon vastaanottivat Sinikka Piispanen, Jouko Granath, Helena Erkheikki, Veli Metsävainio, Sonja Seitajärvi, Sinikka Puustinen, Airi Harju, Toini Autto, Matti Puolakanaho, Anita Ojanperä, Ritva Mäki ja pöntössä praataava Heimo Buska.

PELLO – Palattuaan vuonna 1999 pääkaupunkiseudulta Pelloon HeimoHemppaBuska näki lehdestä ilmoituksen 4H-kerhon Ritavalkealla järjestämästä teatterityön viikonloppukurssista.

Kuinkas sattuikaan, hänen tätinsä Sinikka Piispanen oli samoissa ajatuksissa loukattuaan selkänsä. Niinpä hänen ei tarvinnut kahteen kertaan miettiä, lähtisikö Hempalle kaveriksi.

Molemmilla oli takanaan myös yhteistä esiintymishistoriaa, sillä Sinikka oli aikanaan ollut järjestämässä Turtolan parakkityöväentalolle pikkujouluohjelmaa, jossa Hemppa oli laulanut Granatin Heikin kanssa.

Hemppa taas kertoo ohjanneensa noin kymmenvuotiaana koulunäytelmän, vaikka ei ollut koskaan nähnyt näytelmää tai edes elokuvaa.

Meän Suotan synty

Kurssin puitteissa tehtiin näytelmä, jonka pohjana oli Maria Raappanan kirjoittama kirja Karhun uni. Syksyllä 2000 tapahtuneen ensiesityksen yleisönä olivat päiväkodin lapset.

Helmikuussa 2002 perustettiin Sinikan aloitteesta teatteriryhmä, jolle Oili Uusi-Seppälä keksi nimeksi Meän Suota. Hänen, Sinikan ja Hempan lisäksi perustamassa olivat Marja Mäkikyrö, Eero Aska, tuolloin viisivuotias Brita-Kaisa Välimaa sekä Pellon kunnan 4H-neuvoja Seija Lipsanen.

Ensimmäinen näytelmä oli Anne Angerian ohjaama, yhdessä synnytetty Evakkoaika, jossa oli suomalaislasten lisäksi mukana matarenkilaistyttöjä.

Samalla menetelmällä kehitettiin Sinikan ja Hempan esittämä Maahistarinat. Toisena osana samassa esityksessä oli Oilin ja Brita-Kaisan Pappa ja tyttö. Esitys palkittiin Posion Teatterihelinöissä. Kunniamaininnan se sai lavastuksesta, jonka muodosti yksi koivupölkky.

Ulkoilmasta sisätiloihin

Meän Suotan väkimäärä vaihteli vuosittain. Tekstit syntyivät omin voimin. Tarja Heiskasen ohjaaman Kun Tornionlaaksoa asutettiin -näytelmän tekstit Hemppa keräsi Kalevalasta.

Oili Uusi-Seppälä taas kirjoitti näytelmän Jättiläinen ja Pakkasvelho. Sitä esitettiin Aavasaksalla kolmena uudenvuodenaattona. Yleisö oli pääosin keskieurooppalaisia matkailijoita ja yhteistyökumppanina YliVoLi tanssijoineen. Joskus erikoistehosteena olivat revontulet.

– Valot piti sammuttaa, että ihmiset sait ihhailla revontulia, Sinikka muistelee.

– Ja kampheet kerätä taskulampun valossa, Hemppa jatkaa.

Hempan kynästä syntyivät Leskirouvan päiväkirja, Aamukahviakhaan ole saanu sekä Särkiä ja rökhäitä. Sonja Seitajärven alkuperäiskäsikirjoituksesta yhdessä muokattua Ennen maatapanoa -näytelmää esitettiin yli 50 kertaa eri puolilla.

Sonja ja hänen siskonsa Toini Autto puolestaan ovat naurattaneet katsojia Duetollaan monissa tilaisuuksissa.

Tarpeisto ja esiintymisasut näytelmiin on kerätty mikä mistäkin. Jos maskeerausta on tarvittu, siitä on vastannut Piia Kukkohovi.

Seuraavaa odotellessa

Arto Seppälän Viisi naista kappelissa oli ensimmäinen muualta ostettu näytelmä. Sen ohjasi Jussi Närhi, joka myös dramatisoi ja ohjasi Annikki Kariniemen Lohiveneen.

Kesästä 2015 lähtien Meän Suota on tehnyt neljä kesäteatterinäytelmää, jotka Hanna-Leena Metsävainio on ohjannut. Hanna-Leenan ollessa äitiyslomalla häntä tuurasi Anna-Leena Nordberg.

Omien tuotantojen lisäksi Meän Suotan väkeä on ollut mukana niin Joppaus-, Laestadius- kuin Sota-oopperoissa, elokuvissa kuin kuunnelmissa.

Sekä Sinikka Piispanen että Hemppa Buska odottavat jo innolla tammikuun kokoontumista ja uuden näytelmän harjoittelun aloittamista. Molemmat toivovat hartaasti, että mukavaan ja yhteisölliseen harrastukseen saataisiin mukaan myös nuorempaa väkeä.

Paikallisuutisia

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy