• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

Sanna maastopyöräkilpailussa Oulussa viime syyskuussa. Kuva: Arto Kyngäs.

YLITORNIO – Ylitorniolaislähtöinen, nykyään Oulussa asuva Sanna Rousu lähti kymmenen vuotta sitten kokeilemaan seikkailu-urheilua, joka vei hänet mukanaan. Samoihin aikoihin hän arvelee kokeilleensa ensimmäisen kerran myös triathlonia, jota alkoi harrastaa.

Seikkailu-urheilu on joukkuekilpailua, jossa suunnistetaan omavalintaista reittiä kahden-kolmen hengen joukkueina erämaassa ja metsissä. Kaikki rastit käydään läpi järjestyksessä lajia vaihtaen. Lajeina ovat maastopyöräily, maastojuoksu ja melonta, jonka Sanna sanoo olevan ajallisesti jopa kolmannes kisasta. Joukkueet joutuvat suorittamaan myös erilaisia tehtäviä, esimerkiksi laskeutumista tai kiipeilyä.

– Pisimmillään kisat ovat kestäneet yhtäjaksoisesti 30 tuntia.

Haastattelua edeltävänä viikonloppuna Sanna ja ylitorniolaiset Marjo Piirto ja Niina Jaako olivat joukkueena mukana Lost in Kajaani -seikkailukisassa, joka starttasi Hossasta.

– Olimme mukana pitkässä sarjassa. Matkaa oli 220 kilometriä ja meillä meni siihen 30 tuntia 40 minuuttia, mutta me voitettiin naisten sarja, Sanna sanoo hymyillen ja lisää, että menestystä on tullut monena vuonna joukkueen kokoonpanon välillä hieman vaihtuessa.

Seikkailu-urheilu ei ole pelkästään fyysistä kunnon mittaamista, vaan lajissa kysytään muutakin. Vähintään yhden joukkueessa pitää olla todella kovan luokan suunnistaja, ja kaikkien tasaisen kovia jokaisessa lajissa.

– Haasteensa on jo siinä, että saa kokoon naisjoukkueen, jolla voi mennä yhtäjaksoisesti metsässä reilun vuorokauden. Meidän joukkue on ollut kasassa jo pitkään. Joukkueen nimenä on Passion Adventure.

Pitkiin seikkailu-urheilukisoihin osallistutaan yleensä vain pari kertaa vuodessa. Ruumiillinen rasitus on kisan aikana niin kova.

Maastotriathlonista SM-kultaa

Seikkailu-urheilun myötä Sannalle selkiytyi pikkuhiljaa se, että hän haluaa harrastaa triathloniakin nimenomaan maastossa. Tänä syksynä Suomessa järjestettiin toisen kerran maastotriathlonin SM-kisat, XTerra Finland, ja Sanna osallistui Imatralla pidettyihin kisoihin kokeilumielellä.

– Jo viime vuonna ajattelin, että tuo on varmaan minun lajini, mutta en lähtenyt vielä silloin mukaan. Nyt lähdin ja se todellakin oli minun lajini. Siinä yhdistyvät kaikki minun omat vahvuuteni. Nautin joka metristä.

Triathlonissa kuten maastotriathlonissakin on ikäsarjat. Sanna voitti SM-kultaa omassa ikäsarjassaan, mutta mieltä lämmitti eniten se, että Sanna oli suomalaisista naisista toiseksi nopein kaikki ikäsarjat mukaan lukien.

– Osallistujia on perinteiseen triathloniin verrattuna huomattavasti vähemmän, mutta hienolta se silti tuntui.

Maastotriathlonin lajit ovat maastojuoksu, maastopyöräily sekä uinti.

Oulussa prosessitekniikkaa

Sanna kirjoitti Ylitornion yhteiskoulun lukiosta ylioppilaaksi vuonna 1998. Heti sen jälkeen hän lähti Oulun yliopistoon opiskelemaan prosessitekniikkaa.

– Mulle kemia, fysiikka ja matikka ovat aina olleet helppoja. Kielistäkin olen tykännyt, Sanna sanoo ja naurahtaa, että hän yritti hakea lääkikseen, mutta sinne pääsy jäi muutamasta pisteestä kiinni.

Onneksi näin, sillä jälkeenpäin Sanna tajusi, ettei hän olisi oikeasti halunnutkaan sinne.

– Olen enemmän insinööri ja organisaattori, joten tämä oli ehdottomasti oikeampi valinta mulle.

Lääkiksen lisäksi hän haki lukemaan fysiikkaa ja kemiaa ja prosessitekniikkaa, mutta valitsi niistä prosessin, jossa yhdistyvät tavallaan kaikki. Tosin hän ei tiennyt alasta vielä sen enempää, mutta samaan koulutukseen pääsi myös myös nykyinen joukkuekaveri Marjo ja toinenkin ylitorniolainen tyttö, Lomman Mari.

Opiskelun jälkeen hän on vuodesta 2005 lähtien tehnyt projektipäällikön töitä. Toimiala on vaihtunut, samoin firmat, joissa Sanna on työskennellyt.

– Projektit ja projektien koko ovat vaihtuneet, mutta työn luonne on aina ollut asioitten eteenpäin viemistä ja ihmisten tsemppaamista. Koen sen itselleni aika luontevaksi työksi, ehkä johtuen siitä, että olen esikoinen ja ollut aina vähän huolehtija, Sanna miettii.

Tavoitteellista kilpailemista

Ensimmäiselle puolimaratonilleen Sanna osallistui vuonna 2005.

– Olen kyllä harrastanut liikuntaa ja urheillut varmaan joka päivä opiskeluaikanakin, mutta tavoitteellisesti urheileminen ja urheilutapahtumiin osallistuminen alkoi varmaan silloin.

Sen jälkeen hän osallistui joka vuosi urheilutapahtumiin ja -kilpailuihin, jopa useisiin vuoden aikana.

– Maastopyöräkisoja oli paljon, samoin polkujuoksukisoja. Esimerkiksi Kuusamon Karhunkierrosta olen käynyt muutaman kerran juoksemassa…

Vuosi 2007–2008 oli Sannan mielestä kausi, jolloin urheilu sai hänen elämässään entistä isommat mittasuhteet. Hän liittyi triathlon-seuraan ja aloitti seikkailu-urheilukisat.

Sannalla on kaksi tytärtä, jotka ovat syntyneet 2006 ja 2011. Lasten syntymä ei ole juurikaan hidastanut Sannaa.

– Olen aina pystynyt urheilemaan, vaunujen kanssa olen juossut. Treeniajan järjestäminen on tullut luontevasti. En ole miettinyt, käynkö lenkillä vai en, vaan vain mihin aikaan mie käyn lenkin heittämässä.

Yksilöurheilu on Sannan mukaan helppoa, koska treenit voi vetää silloin, kun se sopii itselle ja perheelle parhaiten. Myös perhe on suhtautunut myönteisesti ja kannustavasti Sannan urheilemiseen. Samoin tyttäret ovat kannustaneet ja ymmärtäneet Sannan treenitarpeet.

– Kun Isla syntyi, vanhempi tyttö Aida sanoi, että onneksi ei tullu kahta, koska et pääsisi niin paljon lenkille, Sanna hymyilee.

Tee liikunnasta mieluisaa!

Vaikka urheilu ja kilpaileminen ovat tavoitteellisia, ne ovat Sannalle kuitenkin vain amatööriurheilua. Esimerkiksi treeniohjelmansa hän tekee itse ja noudattaa niitä sen mukaan, millainen fiilis hänellä on.

Vuosien myötä hän on tullut myös armollisemmaksi itselleen; jos treeni ei joskus huvita, se saa jäädä välistä.

– Toisaalta on ollut mahtava huomata, että vielä pystyy ja jaksaa ja jopa kehittyykin, vaikka ikää on tullut.

Meille, joille liikkumisesta ei ole tullut tapa eikä himo, vaan lenkille joutuu pakottamaan itsensä, Sanna antaa ohjeeksi, että liikuntahetkestä pitäisi tehdä itselle mahdollisimman mieluisa. Esimerkiksi hyvä biisi korvakuulokkeissa, äänikirja, lenkkikaveri, uusi treenivaruste tai puhelimessa puhuminen ystävien kanssa voivat toimia houkuttimena.

– Itse olen hurahtanut äänikirjojen kuuntelemiseen.

Paikallisuutisia

TORNIONLAAKSO – Tornionlaakson seutukunnan paloasemat Pellossa ja Ylitorniolla ovat osallistuneet ahkerasti Päivä paloasemalla -tapahtumien järjestämiseen. Valistusta ja jännittäviä näytöksiä järjestetään yleisölle lähes vuosittain, mutta yhteisiä harjoituksia ja ...

YLITORNIO – Ylitornion joulukatu valoineen avattiin marraskuun viimeisenä päivänä niin säkkipimeässä säässä kuin vain marraskuun viimeisenä iltana voi näillä leveyksillä olla. Pienintäkään valkoista väriä ei ollut maankamaralla, eikä sitä sadellu...

Tonttuillassa viihtyivät kaikenkokoiset tontut

YLITORNIO – Meän Opiston perinteinen Tonttuilta alkoi iloisesti yhteislaululla ja jatkui kaikista pienimpien tonttujen esiinmarssilla. Muskarit ohjaajineen lauloivat ja leikkivät lattialla leipom...

Pellossa vieraillessaan joulupukki voi nautiskella takkatulen lämmöstä. Nyt Tommi Lappalainen tuuraa pukkia.

PELLO – Kovin moni ei ehkä tiedä, että joulupukilla on piilopirtti Pellossa – ja hyvä nii...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy