• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kaisu Niska

Ylitornion Yrittäjien ja kunnan palkitsema vuoden yrittäjä Jouko Vakkuri sai seurakseen perheensä nuorimmaisen jäsenen, päiväunilta kuvaukseen herätetyn pystykorvanpennun Vittorin.

KAINUUNKYLÄ – Viime lauantaina Ylitornion yrittäjäjuhlassa palkittu vuoden 2018 yrittäjä, metsäkoneyrittäjä Jouko Vakkuri aloitti toiminimellä tarkalleen 20 vuotta sitten, vuonna 1998. Nyt hänellä on kaksi motoa, kaksi ajokonetta, pyöräkuormaaja, kaivinkone sekä lavetti, ja hän tekee niillä töitä eri puolilla Pohjois-Ruotsia.

Toiminimestä on muodostunut osakeyhtiö, Jouko Vakkuri Oy, jossa puoliso Vuokko on mukana niin sanotusti äänettömänä yhtiömiehenä yhdellä prosentilla.

Yritys työllistää Joukon itsensä lisäksi viisi työntekijää sekä harjoittelijan. Työntekijöihin kuuluvat Vakkurin omat pojat, Jakob ja Josef, joten puolet yrityksen työntekijöistä on omasta perheestä. Poikien lisäksi Joukolla ja Vuokolla on myös kaksi tytärtä, Nadja ja Natalia. Perheeseen kuuluu myös kaksi ihanaa lastenlasta, yhdeksänvuotias Jadessa ja reilun vuoden ikäinen Romeo.

Ennen yrittäjäksi alkamistaan Jouko oli töissä metsurina Metsäpalvelu Koskela-Virkkalalla. Perheen asuessa Ruotsissa Jouko oli sielläkin metsurina. Tukholmassa meni pari vuotta töissä rakennuksilla.

– Mutta en mie rakentanu mithään, mie purin vanhoja taloja. Se oli aivan mielenkiintoista työtä, raskasta kylläkin.

Sitten Jouko tuumaa, että oikeastaan voi sanoa, että hän on ollut koko ikänsä töissä metsässä. Siihen on oppinut jo pienestä pitäen, sillä isä oli metsuri, samoin Joukon velipoika.

Armeijan jälkeen Ruotsiin

Ruotsiin Jouko lähti ensimmäisen kerran armeijan jälkeen. Silloin hän meni Södertäljeen ja siellä metsätöihin. Siellä hän oli loppuvaiheessa rakennuksilla ja tuli sitten joksikin aikaa Sangikseen.

– Aloin kattoa sitte taloa ja Virkkalan Metsäpalvelusta pyydettiin, että tule heille töihin. Kun pääsin siellä ajamaan konetta, se tuntui niin mahtavalta, että vaikka ilman olis tehny, Jouko muistelee naureskellen.

Sitten hän alkoi ajatella hommien tekemistä itsenäisenä yrittäjänä ja osti ensimmäisen ajokoneensa Virkkalalta.

– Sain paikalliselta pankilta nopean luottopäätöksen ja ostin sen koneen. Siittä se sitte lähti…

Ensimmäisen luoton saannin jälkeen Jouko kertoo käyneensä luottoa kysymässä muutamankin kerran, oikeastaan aina koneita hankkiessaan.

– Kyllä rahoittajille täytyy antaa kiitokset. Ei tässä olis eteenpäin menty ilman heitä ja heidän uskoa minuun, Jouko sanoo nöyrästi.

Gudrunin tuhoja korjaamassa

Vuonna 2005 Jouko lähti yhdellä koneella urakoimaan Etelä-Ruotsiin, jossa Gudrun-myrsky oli tehnyt suuret tuhot. Lähtöä tehdessään hän osti paikkakunnalle valmiiksi odottamaan toisen koneen – siis konetta näkemättä.

– Se oli riski tietenki, mutta se kannatti ottaa.

Gudrunin tuhoja korjattiin kahdessa tuurissa, pitkää päivää tehden, ja ajokoneella tienasi enemmän kuin Suomessa. Silloin eivät työaikalain säädökset juurikaan rajoittaneet töitä, mutta nykyään on erilaista.

Jopa viikonvaihteen urakointia rajoitetaan paikoin.

Jouko ymmärtää, että kaukana reissutyössä haluaisivat miehet tehdä pitkiä työvuoroja ja päästä sitten puolestaan pitemmälle viikonloppuvapaalle.

– Niinhän sitä tekis itteki.

Kauempana Norrbottenissa Jouko ja työmiehet ovat asuneet parin viikon pätkiä työmaapaikkakunnalla ja käyneet parin viikon välein kotona. Tällä hetkellä heidän työmaansa ovat hyvin lähellä, naapurikunnassa Ruotsin puolella, ja niinpä siellä on käyty päivittäin töissä.

Myrskykorjuiden lisäksi Jouko ja hänen työmiehensä ovat olleet useiden vuosien ajan myös leventämässä rautateiden linjauksia. Sellaisista töistä ovat myös Joukon ensimmäiset omat moto-koneen ajokokemukset.

– Piti olla kieli keskellä suuta, kun siinä oli sähkölinjat molemmin puolin kauhaa. Ohjekirja polvien päälä kyllä tärisi, kun minua pelotti, Jouko kertoo naureskellen.

Vuonna 2006 Etelä-Ruotsissa riehui uusi myrsky, ja senkin tuhoja Jouko lähti miestensä kanssa korjaamaan. Sillä kertaa työmaa kesti puolisen vuotta, ja sen jälkeen oli jälleen vuorossa urakointia rautateillä.

Elämäänsä tyytyväinen

Kun puhutaan elämässä tehdyistä valinnoista, työstä ja elämästä yleensä, Jouko tuumaa, että ei hän oikeastaan tiedä, mistä voisi valittaakaan. Hän on tyytyväinen tekemiinsä valintoihin, hän on tyytyväinen elämäänsä. Siihenkin, että hän on halunnut itse nostaa työntekijöidensä palkkaa, vaikka nämä eivät ole pyytäneetkään.

– Ei tässä yksin ole touhuttu, monta muuta on ollut ympärillä. Minuun on luotettu ja mie aivan samalla tavalla luotan ja oletan, että ollaan rehellisiä ja tehdään, mitä luvataan. Olen edelleen hyväuskonen, en ole kyynistynyt. Enkä mie ole sen kummempi kuin muutkaan työmiehet, mie teen samoja juttuja mitä miehet tekevät. En mie istu kädet ristissä ja katto sivusta niin kuin joku iso pomo.

– Jos joku on joskus minua jossakin asiassa petkuttanut, se on hänen häpeänsä, en mie sitä muistele. Päivää sanon tavattaessa niin kuin ennenkin. Mie tunnen, että olen syntynyt hyvien tähtien alla, Jouko sanoo tyynesti.

Lojaali työmiehilleen

Tuo hyvien tähtien alla syntyneen miehen elämänfilosofia heijastuu Joukosta rauhallisena hymyilynä. Kun hänen kanssaan juttelee, tulee mieleen, että tämä mies ei taida koskaan menettää malttiaan.

Vuokko-vaimo tulee parahiksi kotiin, joten häneltä voi tätä asiaa tiedustella.

– Joukosta ei saa tappelukaveria, se on tosi. Jouko on hirveän rauhallinen ja äärettömän kiltti, ymmärtäväinen kaikkia kohtaan ja tosi lojaali työmiehillekin. Jouko ajattelee työmiehiään, sitä mitä he tarvitsevat, Vuokko sanoo.

Työmiehet, mitä Joukolla on vuosien mittaan ollut, pitävät yhteyttä ja kyselevät vieläkin, että jos olisi antaa töitä, niin tulisivat kyllä hänelle hommiin. Miehet lähtevät pomonsa kanssa viettämään lomiakin.

Vuokko muistaa erään keskustelun, mikä kertoo Joukosta ihmisenä aika paljon.

Vakkureilla oli käymässä nuorisoa ja porukassa tuli puhe idoleista, kenellä oli minkäkinlaisia julkkiksia ja suuruuksia. Toinen Vakkurin pojista oli todennut, että hänen idolinsa on isä.

– Minusta se oli pojalta aika hienosti sanottu. Kerran, kun Jouko vähän moittia poikia jostakin työhommasta ja mie karehuin, että mitä sie äitin kullannuppuja, niin ne nousit minua vastaan, että kuule: sen kerran ko isä heitä jostakin moittii, niin se moittii varmasti aivan asiasta!

Sponssaaja ja kouluttaja

Kiltti mies Jouko Vakkuri tuntuu olevan muutenkin. Sponsorina hän on monessa mukana, sillä varsinkaan oman paikkakunnan nuorisolle hän ei edes halua sanoa ei.

Eikä hän sano ei, kun on kyse omien työmiesten kouluttamisesta, vaikka pienelle yritykselle monen miehen kurssittaminen on aika iso kustannus. Nytkin Jouko ja muut miehet on olleet vastikään koulutuksessa: kahdeksan miestä, joista pari uusia.

– Uskon, että molemmille on töitä ensi keväänä tai kesällä. Mulla on vähän uusia suunnitelmia siihen, kun lumet keväällä sulaa, Jouko vihjaa.

Vanhoista harrastuksista on kenties yksi viriämässä talon uuden asukkaan myötä tulevaisuudessa, sillä lattialla ärisee ja haukahtelee noin yhdeksän viikon ikäinen pystykorvanpentu, Vittori – tai Jeppe. Sen on tuonut taloon toinen pojista, mutta mikäli siitä kehittyy samanlainen lintukoira kuin Joukon aikaisempi pystykorva, niin eiköhän se Joukokin suunnista vielä koiran kanssa metsälle.

Paikallisuutisia

TORNIONLAAKSO – Tornionlaakson seutukunnan paloasemat Pellossa ja Ylitorniolla ovat osallistuneet ahkerasti Päivä paloasemalla -tapahtumien järjestämiseen. Valistusta ja jännittäviä näytöksiä järjestetään yleisölle lähes vuosittain, mutta yhteisiä harjoituksia ja ...

YLITORNIO – Ylitornion joulukatu valoineen avattiin marraskuun viimeisenä päivänä niin säkkipimeässä säässä kuin vain marraskuun viimeisenä iltana voi näillä leveyksillä olla. Pienintäkään valkoista väriä ei ollut maankamaralla, eikä sitä sadellu...

Tonttuillassa viihtyivät kaikenkokoiset tontut

YLITORNIO – Meän Opiston perinteinen Tonttuilta alkoi iloisesti yhteislaululla ja jatkui kaikista pienimpien tonttujen esiinmarssilla. Muskarit ohjaajineen lauloivat ja leikkivät lattialla leipom...

Pellossa vieraillessaan joulupukki voi nautiskella takkatulen lämmöstä. Nyt Tommi Lappalainen tuuraa pukkia.

PELLO – Kovin moni ei ehkä tiedä, että joulupukilla on piilopirtti Pellossa – ja hyvä nii...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy