• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Luonto ja kädentyöt antavat suurta iloa Saara ja Hannu Lehtimäelle.

PELLO – Jotkut ihmiset osallistuvat kodin ulkopuolella kuhisevaan elämään hyvin aktiivisesti. Toiset puolestaan kokevat rauhallisemman osallistumisen enemmän omakseen. Saara ja Hannu Lehtimäki ovat mainio esimerkki jälkimmäisistä.

Hannu Lehtimäen kalenteri on täyttynyt vuosikymmenten aikana lukuisista yhteiskunnallisista, ammatillisista sekä vapaa-aikaan liittyvistä riennoista ja velvoitteista. Omat paikkansa ajankäytöstä ovat vieneet muun muassa kunnallispolitiikka, järjestötoiminta ja Rotaryt.

Merkintänsä hänen kalenteristaan ovat aikoinaan saaneet myös kirkkovaltuusto ja kunnalliset lautakunnat.

– Eivät molemmat voi sitoutua noin. Jonkun on oltava kotonakin, Saara kertoo hymyillen.

Hän päätti jo lapsena isänsä työkiireitä seurattuaan, ettei halua itselleen samanlaista elämää.

Pohjanmaan lakeuksilta...

Hannu on kotoisin Laihialta. Perhe viljeli maata ja piti karjaa. Hannun isälle hevoset olivat tärkeitä. Parhaimmillaan talossa oli kuusi hevosta, sillä isä myös kasvatti niitä.

Hänellä on yhdeksän sisarusta. Maanviljelys olisi ollut Hannulle mieluisa ammatinvalinta, mutta perheen vanhin poika jäi jatkamaan vanhempiensa työtä.

Elämä sai uuden suunnan Hannun aloitettua opettajaseminaarin Kemijärvellä.

Samassa seminaarissa, samalla vuosikurssilla myös Saara (o.s. Miettunen) aloitti opintonsa.

Hän syntyi Simossa, mutta vietti elämänsä ensimmäiset kaksitoista vuotta Helsingissä isänsä työn vuoksi. Isän työn siirryttyä Rovaniemelle perhe muutti takaisin pohjoiseen.

– Minä olen pikkuisen kaupunkilainen, jos tuohon Hannuun vertaa, hän nauraa.

Opettajiksi Rattosjärvelle

1960–1970-lukujen taitteessa opettajien työnsaantimahdollisuudet olivat haastavat. Suuret ikäluokat, joihin Lehtimäetkin kuuluvat, saivat opintonsa päätökseen ja tulivat rajallisille työmarkkinoille.

– Oli vaikea saada työpaikat. Kaikkiin piti pyrkiä, Saara muistelee.

Heidän onnekseen Rattosjärven koululle aukesi syksyllä 1970 niin sanottu ”pariskuntapaikka”, jolloin koululle haettiin yhtä mies- ja yhtä naisopettajaa. Siitä alkoi Hannun yli 21 vuoden ja Saaran 16 vuoden uurastus Rattosjärvellä.

– Aluksi oli määrä katsoa ja olla vuosi Rattosjärvellä. Kävi kuitenkin niin onnettomasti, että jäätiin sinne, Hannu virnistää.

Saara lähti opettajaksi kirkonkylälle vuonna 1986. Hannu puolestaan jatkoi opettajan töitä Turtolassa vuonna 1992. Eläkkeelle he jäivät 12 vuotta sitten.

Pellossa oli vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa viisi yksiopettajaista koulua eri kylillä. Lapin mittakaavassa se oli suuri määrä.

– Se oli hyvä esimerkki siitä, että kunnassa haluttiin pitää järvikylät elävinä, Hannu toteaa.

Yhteiskunnallinen murros oli kuitenkin vääjäämätön. Kylät tyhjenivät töiden siirryttyä kasvukeskuksiin. Osa lähti Ruotsiin leveämmän kattauksen toivossa.

Viimeisimmätkin kyläkoulut Turtolassa ja Lankojärvellä on sittemmin lakkautettu.

– Koko kunnassa ei taida syntyä enää edes yhtä luokallista lapsia, Hannu murehtii.

Vanhan liiton opettajat

Kaikki muistamme varmaan suositun tv-sarjan Pieni talo preerialla. Pienen kylän keskeisimpiä hahmoja olivat perheen lisäksi ystävällinen erakko, kauppiaspariskunta, pappi, tohtori ja opettaja. Varsinaisten virkatehtävien rinnalle viranhaltijoiden hoidettavaksi lankesi yhteisön muustakin hyvästä huolehtiminen.

Sodan jälkeen Suomeen perustettiin asutustiloja tilattoman väestön asumis- ja viljelytarpeisiin. Näitä tiloja oli myös Rattosjärvellä ja Nuasjärvellä. 1970-luvun alussa asutusalueen kaikissa taloissa ei vielä ollut sähköjä, eikä pysyviä navetoitakaan. Tie oli huono. Vesihuoltokaan ei ollut ajanmukainen. Silti kylällä oli elämää ja kuhinaa.

– Meillä ajoi kolme taksia. Oli kaksi kauppaa ja posti, Hannu muistelee.

Pariskunta asui ensimmäiset yhdeksän vuotta koulun opettaja-asunnossa, joten kylän ja kyläläisten elämä tuli heille hyvin tutuiksi.

Kirkonkylältä katsottuna Rattosjärvi nähtiin ”tunturin takaisena” kylänä.

– Tutustuttuamme kyläläisiin, jotka olivat mitä fiksuimpia ja ystävällisimpiä ihmisiä, Hannu toteaa.

Kyläläiset kääntyivät monissa viranomaisasioissa Hannun puoleen.

– Avustin kirjallisissa töissä, että asiat menisivät eteenpäin ja epäkohdat korjaantuisivat.

Kymmenen, viidentoista vuoden sisällä noiden järvikylien kehityksessä tapahtui valtaisa muutos. Se ei kuitenkaan pysähtynyt siihen. Koulu on lakkautettu ja on nykyään kyläyhdistyksen käytössä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta navetat ovat tyhjentyneet, kaupat siirtyneet kirkonkylälle, kaupunkiin ja nettiin.

– Kaikki on autiota, Hannu suree.

Peruskoulu tasa-arvoisti

Peruskoulu-uudistus mullisti Suomen koululaitoksen 1970-luvulla. Muutos oli yksi suurimmista yhteiskunnallisista, perheitä tasa-arvoistavista muutoksista sodan jälkeisessä Suomessa.

Sen sisäänajo tapahtui vaiheittain alkaen Lapista syksyllä 1972. Uudistuksen myötä koulut siirtyivät kuntien omistukseen ja vastuulle. Se takasi kaikille lapsille ilmaisen, yhdeksänvuotisen koulutuksen asuinpaikasta tai perheen varallisuudesta riippumatta.

– Vähävaraisten perheiden lasten edellytykset koulunkäyntiin paranivat, Hannu painottaa.

– Ero entiseen oli suuri. Rahaa tuli alkuaikoina runsaasti. Valtio satsasi koulutukseen, Saara kertoo.

Koulut saivat paremmin materiaaleja, oppi- ja työkirjoja. Ilmaisen lounaan lisäksi koululaisille tarjottiin iltapäivisin välipala.

– Omista Rattosjärven koululaisistamme on nykyään kolme tohtoriksi väitellyttä, Hannu toteaa.

Kunnille muutos oli edullinen, sillä niiden laskennalliset valtionosuudet nousivat.

– Kun huomioi opettajien kuntiin maksaman verokertymän, peruskoulu oli tuolloin kunnille käytännössä ilmaista, hän jatkaa.

Luontosuhde keskiössä

Luonto ja eläimet ovat olleet Hannulle keskeisiä koko hänen elämänsä ajan.

– Olen aina seurannut luontoa, oravia, variksia, harakanpoikia.

Yksi lapsuuden muisto liittyy Jaska-varikseen.

Jaskalla oli tapana lentää Hannun pyörän yläpuolella tämän polkiessa paikalliseen kyläkauppaan. Se jäi odottamaan kaupan katolle pojan asioidessa kaupassa. Sitten poljettiin yhdessä kotiin. Hannun äidin ja hänen puutarhassaan tihutöitä askarrelleen Jaskan suhde ei kehittynyt yhtä lämpimäksi – ymmärrettävistä syistä.

Lehtimäkien erityisen huomion ja huolenpidon kohteena ovat linnut ja kauriit. He ovat bonganneet pihansa ja mökkinsä ruokintapaikoilta tänä syksynä jo 30 eri lintulajia. Talvessa kuluu auringonkukansiemeniä arviolta 150 ja pähkinöitä parisenkymmentä kiloa. Poroille tarkoitettua rehua kauriit syövät heidän pihassaan toistasataa kiloa. Varsinainen pieni maatila siis!

Kaupunkilaistaustaisena Saaran luontotuntemus on laajentunut yhteisten vuosien saatossa Hannun kanssa.

– Helsingissä tunnistin varpusen ja pulun. Muutettuamme Rovaniemelle arvelin nähneeni pähkinähakin. Se tosin paljastui tarkemmalla tutkimuksella kottaraiseksi, Saara nauraa.

Pariskunnalle on ollut tärkeää syventää oppilaittensa luontosuhdetta luonnon arvostamisen ja sen ihailun kautta.

He pitivät koulussa esillä joka kevät taulukkoa muuttolintujen lajikohtaista havainnointia varten. Jokainen lapsi sai merkitä taulukkoon omat lintuhavaintonsa.

– Kun lapset kulkivat ja riipivät puista turhaan lehtiä, opetimme luonnon arvostamisen merkitystä. On tärkeää, että osaa arvostaa ja ihailla luontoa, Hannu kertaa.

Luovaa ja urheilullista

Saaralle maalaaminen on ollut rakas harrastus vuosikymmenten ajan. Hän toimi kuvaamataidon opettajanakin uransa alkuaikoina Kemijärvellä.

– Olen aina tykännyt kuvaamataidosta ja ihaillut tauluja, hän kertoo.

Hän on opiskellut maalausta ohjatusti kansalaisopistossa pellolaisen Pekka Syväniemen johdolla jo vuosien ajan.

Saara on periyttänyt taiteellisuuden lahjan myös lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Heidän vanhin lapsenlapsensa opiskelee parhaillaan Aalto-yliopistossa kuvaamataidon opettajaksi.

Maalaamisen ohella Saara kutoo. Tällä hetkellä työn alla on villapaita nuorimmalle lapsenlapselle.

Hannulla taiteellisuus ilmenee puutöissä. Hän työstää eri puulajeista mitä moninaisempia tarve- ja koriste-esineitä. Muun muassa haapa, koivu, kataja, vaahtera ja tuomi ovat taipuneet moneksi. Pajassa syntyy keittiövälineitä, puulautasia, kynttiläjalkoja, pikareita, kaikenlaista sekä kaunista että kätevää. Viime talven hän sorvasi eri puulajien luontainen kauneus huomioiden koristemunia. Niiden pinta on saatu hiomalla kuin silkiksi.

Ei miestä ilman urheilua. Hannun hiihtoharrastus alkoi Rattosjärvellä. Sen jälkeen kilometrejä on kertynyt niin suksilla, pyörällä, juosten kuin rullaluistellenkin. Parhaimpina talvina latua on sivakoitu 2500 kilometriä. Suomi juoksee -tempaukset ja Eeron hiihto olivat aikoinaan vakio-ohjelmistossa.

Hannulle hiihtäminen on niin tärkeä osaa elämää, ettei muutto pääkaupunkiseudulle lähemmäksi lasten perheitä ole ykkösvaihtoehto.

– Sukset pitää miehellä olla aina ovipielessä valmiina, hän nauraa.

– Minä en pitäisi Helsinkiä niin pahana, mutta rullaportaissa tahtovat ihmiset juosta päälle, Saara jatkaa.

Lehtimäet, maalaispoika ja ihan pikkuisen kaupunkilainen tyttö.

Paikallisuutisia

Ansiomerkein palkitut: Marja Pantzare, Seija Kangas, Juhani Kauvosaari, Bertta Kallijärvi, Salli Alahannu-Horneman ja Paavo Horneman.

YLITORNIO – Ylitornion Kuuloyhdistyksen 30-vuotisjuhlassa kunnan tervehdyksen tuonut ...

Yhteispotretissa kunnanjohtaja Tapani Melaluoto, yrittäjäyhdistyksen sihteeri Pekka Lovikka, Jouko ja Vuokko Vakkuri, Reeta Laitinen (takana), yrittäjäyhdistyksen puheenjohtaja Mirja Heinonen sekä Jakob ja Josef Vakkuri.

YLITORN...

TORNIONLAAKSO – Tornio-Muoniojokiseura on antanut lausunnot kahdesta tärkestä asiasta.

Maa- ja metsätalousministeriölle osoitetussa lausunnossa kalastuslain muuttamisesta todetaan, että voimassa olevan lain valuviat tulisi korjata.

Jokiseura pitää lain määritelmää kalakannasta harhaanjohtavana ja ...

Kokouksen aluksi jaettiin muutama muistaminen. Juha Sipilä kiinnittää ansiomerkin keminmaalaisen Reetta Willigin rintaan.

YLITORNIO – Ylitorniolainen Tanja Joona valittiin odotetusti Keskustan Peräpohjolan pii...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?