• Aavasaksalta-2
  • vene ja kuuka
  • Ilmakuva Pellosta
  • talo ja vesi
Toimittaja: Kari Kaulanen

Elsa ja Kari Ojan välissä tyttärenpoika Niila ja vanhimman tyttären, Mareenan, koira Elvis. Seinältä katselevat Elsan vanhemmat Heikki ja Essi Buska.

UTUVAARA – Navigaattori väittää kohteen olevan oikealla, mutta se on jälleen kerran väärässä; harmaa talo on tien vasemmalla puolella.

Oven päällä lukee espanjalaistyyliin CASA OJA. Sisällä vastaan juoksee pieni, ärhäkänoloinen koira, joka pari kertaa nuuhkaistuaan hyväksyy vieraan. Koira on Elsa ja Kari Ojan tyttären, Mareenan. Se on rodultaan havannankoira ja nimeltään Elvis. 

Pöydässä nauttii välipalaa heidän tyttärenpoikansa Niila. Hän on tullut eskarista isovanhempiensa kyydissä, nämä kun ovat käyneet Pellossa tutustumassa koululla järjestettyyn myyntitapahtumaan.

Ojat ovat asuneet vakituisesti Utuvaarassa vuodesta 2015 lähtien. Elsalle paikka on kuitenkin tuttu jo lapsuudesta lähtien, sillä hän muutti siihen viisivuotiaana vanhempiensa saatua Utuvaarasta asutustilan.

Siihen asti perhe oli asunut Turtolan laitamilla, Kaupinmaassa, isän lapsuuskodin pihassa sijaitsevassa pienessä mökissä.

Nuorena maailmalle

1960-luvun alkuvuosina, jolloin Elsakin aloitti Turtolassa koulunkäynnin, Alposjärvellä ja Koutuksentien varrella oli niin paljon lapsia, että Alaniemen linja-auto tuli lähes täyteen koululaisista.

Kaksivuotisen kansalais- eli jatkokoulun aikana oli asuttava viikot Pellossa. Ne olivat samalla ensiaskeleita kohti lapsuuskodin jättämistä.

– Mie koen, että olen hirveän aikasin lähteny kotoa, Elsa toteaa

Tunnetta vahvistaa varmaan se, että hän oli 14–15-vuotiaana monta kuukautta kotiapulaisena Kemissä asuvalla serkullaan.

Lopullinen irtautuminen kodista tapahtui 16-vuotiaana, kun Elsa lähti vuodeksi Ylitornion Kristilliseen kansanopiston yleislinjalle.

Maalta kaupunkiin

Elsan kotoa irtautumiseen vaikutti osaltaan Nuotiorannalla asuva Kari Oja.

– Meitä oli viis veljestä ja vanhemat, Kari Oja kertoo perheestään.

Nuotiorannan kansakoulu oli 600 metrin päässä, ja jatkokouluunkin oli vain 3,5 kilometriä.

Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli vieressä sijaitseva Valion meijeri, missä hän sai tutustua juustonvalmistuksen eri vaiheisiin.

– Ensin pesin juustojen välilevyjä, sitte olin pakkaamassa Emmentaalia, sen jälkheen suola-althaala ja vielä keittoalthaala.

Myös Kari kävi Kristillisen kansanopiston yleislinjan, tosin neljä vuotta aiemmin kuin Elsa.

Hän kuitenkin tutustui – lähellä kun asui – opistolle tulleeseen Elsaan ja nuoret alkoivat seurustella. Vuonna 1974 he kihlautuivat ja muuttivat Tornioon. Elsa meni tekstiilimyyjäkurssille, ja Kari Elsan siskonmiehen kehotuksesta kysymään töitä Outokummun rakennnustyömaalla toimineelta Rakennustuote-nimiseltä yritykseltä.

– Perjantaina kävin kysymässä ja maanantaina menin töihin, Kari kuvaa työhönpääsyn mutkattomuutta.

Pesti Outokummun työmaalla kesti kolmisen vuotta, joskin osa siitä toisen yrityksen leivissä.

Elsa työskenteli kotiapulaisena niin Torniossa kuin Haaparannan puolella ja teki muun muassa sijaisuuksia Sokoksen myymälässä. Vuonna 1978 syntyi Ojien ensimmäinen lapsi, Mareena.

Kotiin Kaakamoon

Äitiysloman jälkeen Elsa jatkoi sijaisuuksien tekemistä, kunnes vuonna 1982 alkoi opiskella Tornion kauppakoulussa.

Valmistuttuaan merkantiksi vuonna 1984 hän työskenteli lyhyitä jaksoja Tornion kaupungille muun muassa raha- ja vesihuoltotoimistossa.

Kun perheen toinen lapsi ilmoitti tulostaan, Elsa pääsi osa-aikaiseksi väestönsuojelutoimistoon, kunnes Juhoheikki syntyi kevättalvella 1986.

Kari oli jo aiemmin kaatanut rakennuspuut appiukkonsa metsästä.

– Joulukuun pimeässä ja 30 asteen pakkasessa, hän muistelee.

Niskan Tapani ajo tukit Kaakamoon meän kaupungilta vuokraamalle tontile ja siinä ne sahatiiin.

Iltatöinään Kari rakensi omakotitalon, johon perhe oli Juhoheikin syntyessä jo muuttanut.

Ojien kolmas lapsi, Essi, syntyi vuonna 1988.

Vuonna 1998 Elsa ja Kari Oja ryhtyivät sijaisvanhemmiksi ja ottivat hoiviinsa viisivuotiaan Maijun, jota he pitävät omana lapsenaan tasavertaisena toisten rinnalla.

Omakotitalosta yksiöön

Vuonna 1989 sirkkeli vei Karilta osan oikean käden etusormesta ja peukalosta. Se sai hänet kouluttautumaan muurariksi.

– Olen muurannut lähinnä takkoja, leivinuuneja ja tietenkin piippuja. Seiniä olen ollu muuraamassa kahteen taloon, Kari kertoo.

Vuonna 2004 Ojat myivät Kaakamon talonsa ja muuttivat vuokralle Tornioon, Putaan puolella olevaan rivitaloon.

He ostivat myös 32 neliön yksiön ja antoivat sen ensin vuokralle. Kun lapset olivat lentäneet pesästä, he totesivat rivitaloasunnon turhan suureksi kahdelle, sanoivat irti yksiön vuokralaisen ja remontoivat siitä pesän itselleen.

Siinä he asuivat neljä vuotta, kunnes muuttivat Utuvaaraan.

Ojat yrittäjinä

Elsa on toiminut työuransa aikana toimistosihteerinä muun muassa käräjäoikeudessa, asianajotoimistossa sekä lastensuojelulaitoksessa. Lisäksi hän työskennellyt projektivastaavana ja Tikas-kouluttajana kehitysvammaisten ja vajaakuntoisten parissa usean vuoden ajan.

Vuonna 2002 hän suoritti datanomin tutkinnon ja on käynyt myös muita lyhyempiä koulutuksia tietojenkäsittelyn alalta. Vertaisryhmän ohjaajakoulutus on liittynyt sijaisvanhemmuuteen ja Tikas-kouluttajakoulutus projektityöhön. 

Sekä Elsalla että Karilla on kokemusta myös yrittäjätoiminnasta. Elsalla oli Torniossa parhaillaan kaksi jäätelökioskia, mikä tarkoitti sitä, että oli oltava myös työntekijöitä.

Kari puolestaan perusti Risto Mämmiojan kanssa Muonionjoen Lohestuskeskuksen vuonna 2002. Miehet ostivat Metsähallitukselta vajaan neljän hehtaarin tontin ja rakensivat sinne kaksi mökkiä. Lisäksi he siirsivät sinne vanhan metsäkämpän, jossa on yli 70 neliön pirtti ja lisäksi eri kokoisia majoitushuoneita. Erikoisuutena mainittakoon huonounisia etelänmiehiä varten tehty pimiö, jossa valoisat yöt eivät häiritse nukkumista. Lisäksi yrityksellä on kaksi rantasaunaa Muonionjoen rannassa.

– Meilä on vakioporukat, jotka käyvät siellä kesäsin, Kari sanoo.

Innostuksen hankkeeseen Kari sai käytyään muurarikoulutuksen jälkeen kaksivuotisen kalatalouskoulun ja hankittuaan vielä kalastusoppaan pätevyyden.

Eikä väheksyä voine myöskään jo lapsena saadun kalastuskärpäsen pureman vaikutusta.

Luonnossa liikkuen

Kalastaminen ei suinkaan rajoitu kesään, vaan talvella Kari istuu innokkaasti pilkkiavantojen äärellä. Hän tekee kavereidensa kanssa pilkkireissuja myös Ruotsin puolella olevan Idivuoman läheisille järville, joista nousee hyvänkokoisia ahvenia.

Lienee turha mainita, että kalojen perkaus ja fileointi käyvät kalatalouskoulun käyneeltä mieheltä sangen kätevästi vaikka keittiön pöydällä.

– Mettälä mie olen kulkenu siitä asti, ko mettästyskortin sain, Kari kertoo.

Hänen syksyihinsä on jo nelisenkymmentä vuotta kuulunut hirvenpyynti Turtolan Jahtimiesten porukassa eli ulkoilma ja luonto ovat tärkeässä osassa hänen harrastuksissaan.

Elsa taas kertoo kieltäytyneensä – ainakin toistaiseksi – luottamustoimista, joihin häntä on pyydetty.

– Mie olen aiemin ollu niin monessa mukana, hän sanoo ja mainitsee esimerkkinä toimineensa vuosikaudet Lapin perhehoitajien yhdistyksen sihteerinä.

Hänellä riittää kuitenkin harrastuksia, joista mainittakoon käsityöt ja askartelu.

Rakkaudella hoidettu koti

Elsan isä, Heikki Buska, kuoli vuonna 1998. Svansteinista kotoisin ollut äiti Essi asui puolisonsa kuoleman jälkeen reilun vuoden Utuvaarassa ennen kuin siirtyi Turtolaan rivitaloon. Vuonna 2002 hän muutti lastensa lähelle Tornioon, jossa kuoli vuonna 2013.

Utuvaaran talo oli muutaman vuoden tyhjillään, mutta lämpöjä pidettiin päällä. Lisäksi Kari vietti siellä ennen lopullista muuttoa paljon aikaansa, varsinkin hirvijahtiviikkoina.

Elsa ja Kari kertovat viihtyvänsä hyvin, kaupunkiin ei ole kaipuuta.

– Sielä alkaa vain ahistaan, Kari sanoo.

– Ja sinnehän pääsee aina ko haluaa, Elsa jatkaa.

Mareena ja hänen 16-vuotias Inka-tyttärensä asuvat Torniossa, samoin Elsan veli ja kaksi siskoa, joten kyläilypaikkoja on omasta takaa. Juhoheikki asuu Raumalla ja Maiju Kajaanissa.

Erityisesti Elsaa ja Karia ilahduttaa se, että tytär Essi muutti elokuussa puolisonsa Tonin ja poikansa Niilan kanssa vain reilun kolmen kilometrin päähän vanhemmistaan. Niila näyttääkin viihtyvän hyvin isovanhempiensa luona.

Ja mikäpä on viihtyessä, sillä Elsa ja Kari ovat laittaneet kotinsa hyvään kuntoon.

– Koska mamma ja pappakin hoitivat kotia rakkaudella, Elsa sanoo.

Paikallisuutisia

Kunnanjohtaja Eero Ylitalo jakoi laulajille kiitokseksi punaiset ruusut.

PELLO – Noemi Lehkosen yksinlaulajat esiintyivät viime keskiviikkona jo perinteeksi muodostuneessa konsertissa. Tällä kertaa teemana olivat lappiaihei...

Auditorio täyttyi jälleen juhlayleisöstä. Eturivissä kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reeta Laitinen sekä Pirta ja Tapani Melaluoto.

YLITORNIO – Ylitornion vanhustenviikon juhla kunnantalon auditoriossa k...

Ensihoitopäällikkö Markku Alalahti, rakennusmestari Kari Hallikainen ja kiinteistön kunnossapidon vastaava Reima Karjalainen tarkastivat myös ambulanssihallin.

YLITORNIO – Ylitornion ensihoidon väki on saan...

Et-Pon F-juniorit treenaavat kahdesti viikossa. Kuva Mika Alapuranen.

YLITORNIO – Kaukalossa käy kova kuhina, kun innokas joukko Et-Pon nuorimpia tulevaisuuden toivoja täyttää jään Ainiovaaran jäähallissa.

Kuhi...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy